Mistä puhumme, kun puhumme lasten ja nuorten harrastamisesta? Mikä on harrastamisen Suomen malli? Kokosimme yhteen perustiedot tukemaan keskustelua harrastamisesta sekä harrastuspolitiikasta. Sivun laatimiseen ovat osallistuneet Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Suomen Nuorisoseurat ja Suomen Partiolaiset. Sivua päivitetään tarvittaessa.
Miksi nuorten harrastaminen on tärkeää?
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa (2020) yhdeksän kymmenestä vastaajasta kertoo harrastavansa jotakin. Harrastamisen yleisyys laskee hieman iän myötä, mutta se säilyy kaikissa ikäluokissa lähellä 90 prosenttia. Koulutustasolla on jonkin verran vaikutusta harrastamiseen. Peruskoululaisista ja lukiolaisista 93 prosenttia kertoi harrastavansa jotakin, ammatillisessa koulutuksessa olevista nuorista 83 prosenttia.
Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Nuorisoalan osaamiskeskus Kentauri kartoittivat harrastamisen ja järjestötoiminnan merkitystä keväällä 2021 osana TAT Nuoret ja Talous -järjestön nuorten tulevaisuuskyselyä. 60 % kyselyyn vastanneista 14–17-vuotiaista nuorista on mukana ainakin jossakin ryhmämuotoisessa harrastuksessa ja 75 % osallistuu järjestötoimintaan. Aineiston perusteella on selvää, että nuorten keskuudessa kotitausta ja koulumenestys vaikuttavat harrastaneisuuteen selvästi. Erityisen vahvasti havainto pätee esimerkiksi liikunnan ja kulttuurin yhdistys- ja harrastustoimintaan.
Opintokeskus Kansalaisfoorumin syksyllä 2022 julkaiseman kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset – selvityksen mukaan alle 30-vuotiaista vastaajista jopa 92 % vastaajista kertoo löytäneensä harrastuksensa kautta uusia ystäviä, ja 97 % kokee saavansa oppimisesta iloa harrastuksessaan. Selvityksen perusteella harrastamisella on siis merkittäviä vaikutuksia sekä nuorten sosiaalisten suhteiden rakentumiseen, yhteisöön kuulumisen kokemukseen että oppimiseen.
“On tärkeää tunnistaa kulttuurin ja taiteen muutosvoima demokratian vahvistamisen työkaluna. Kulttuurinen sivistystyö luo mahdollisuuksia osallistujalle osallisuuteen, hyvinvointiin ja ihmisen kasvamiseen kulttuurin keinoin – niin kokijana, tekijänä kuin oppijana. Selvitys osoittaa, että kulttuurin harrastaminen, tekeminen ja kokeminen voivat vahvistaa kansalaisosallistumista, lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä antaa väylän vaikuttaa”, selvityksessä sanotaan.
Miten korona vaikutti nuorten harrastamiseen?
Anni Nyyssölän ja Joel Mannerin tutkimuskatsauksessa (2023) käy ilmi, että korona-aika muutti nuorille tärkeitä vapaa-ajan toimintaympäristöjä. Rajoituksilla oli vaikutuksia nuorten harrastamiseen sekä nuorisotalojen ja muiden julkisten tilojen, kuten kirjastojen, aukioloihin. Avoin toiminta nuorisotiloilla ei aina ollut mahdollista. Osa rajoituksista teki erityisesti matalan kynnyksen harrastamisesta vaikeaa. Kun nuorisotalot olivat rajoitusten vuoksi kiinni, vaikeutui tuen tarjoaminen niille nuorille, joilla ei ennestään ollut harrastusta tai joiden harrastaminen keskeytyi korona-aikana.
Pandemian myötä osa harrastuksista siirtyi verkkoon, osa jäi kokonaan tauolle. Nuorisotutkimusseuran ensimmäisen koronatiedonkeruun mukaan nuorista yli puolet (58 %) kertoi ruutuaikansa lisääntyneen koronapandemian ensimmäisen puolen vuoden aikana. Pelaamiseen käytetty aika on kasvanut viime aikoina merkittävästi – ja tässä korona-ajalla on voinut olla suuri rooli.
60 prosenttia kaikista 15–29-vuotiaista vastasi olevansa joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että korona-aikana heidän harrastamisensa väheni. Erityisesti yliopistoissa opiskelevat sekä kaupungin keskustoissa ja Helsinki-Uusimaan alueella asuvat ovat vähentäneet harrastamistaan.
Vaikka ohjattu harrastaminen oli korona-aikana tuolla, nuoret hyödynsivät sellaisia yksityisiä harrastustiloja, jotka olivat rajoitusten aikana edelleen auki. Ulkona sijaitsevat kuntoilupaikat ja sisätiloissa olevat yksityiset treenikämpät tarjosivat osalle nuorista tavan harrastaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Joillekin kyläily kavereiden luona toimi tärkeänä vaihteluna omassa kodissa vietetylle vapaa-ajalle. Myös nuorten kortteliralli ja parkkipaikkakokoontumiset yleistyvät korona-aikana. Lisäksi nuoret ovat löytäneet uusia ulkoiluharrastuksia ja lisänneet liikkumistaan luonnossa korona-aikana.
Mitä Suomessa on tehty tällä vaalikaudella nuorten harrastamisen edistämiseksi?
Sanna Marinin hallitus tavoitteli hallitusohjelmassaan jokaiselle lapselle maksutonta harrastusta koulupäivän yhteyteen:
“Taataan jokaiselle lapselle ja nuorelle aito mahdollisuus mieluisaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Luodaan Islannin mallista suomalainen toteutus. Käynnistetään valmistelu, jonka tavoitteena on edistää maksuttomia harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä.”
Suomessa toteutettiin vaalikauden aikana Harrastamisen Suomen malli, jossa maksutonta ja nuorille mieluista harrastustoimintaa järjestetään koulupäivän yhteydessä ja pääsääntöisesti koulujen läheisyydessä. Toiminta on nuorille vapaaehtoista. Harrastamisen Suomen malli kirjattiin nuorisolakiin ja se astui voimaan 1.1.2023. Rahoitusta harrastamisen Suomen mallille on varattu 14,5 – 17 miljoonaa euroa vuodesta riippuen.
Harrastamisen Suomen mallin toimintaa voivat järjestää kunnat. Kunta voi myös hankkia palveluja muualta. Kunnan tulee kuulla nuorten harrastustoiveita, yhteensovittaa harrastamisen toimintatapoja ja edistää koulujen ja harrastustoimijoiden yhteistyötä. Kunnan tulee myös laatia koulukohtainen harrastussuunnitelma nuorten kuulemisten perusteella ja huolehtia harrastuksen järjestäjien kyvykkyydestä harrastuksen ohjaamiseen.
Miten harrastamisen Suomen malli käytännössä toimii?
Lukuvuonna 2022-2023 mallia järjesti 249 kuntaa. Kunnat hakevat avustusta harrastamisen Suomen mallin mukaiseen toimintaan aluehallintovirastoista. Avustus myönnetään lukuvuodeksi kerrallaan, eli kunnat hakevat toiminnan rahoituksen vuosittain. Avustusperusteinen malli lisää väistämättä mallin hallinnoinnin tarvetta.
Harrastamisen Suomen mallin yhteyspiste on koonnut verkkosivuilleen hyviä käytänteitä toiminnan järjestämisestä, mutta koska jokaisella kunnalla on mahdollisuus järjestää toimintaa omalla tavallaan eikä arviointeja ole tehty, ei ole mahdollista kuvata yhtä tai yleisintä toimintatapaa mallin järjestämisessä.
Miten harrastamisen Suomen mallin toteutumista on seurattu ja arvioitu?
Opetus- ja kulttuuriministeriö on tilannut Harrastamisen Suomen mallista arvioinnin Kansalliselta koulutuksen arviointikeskukselta. Arvioinnin pitäisi valmistua 30.3.2023 mennessä. Ennen arvioinnin valmistumista ei ole mahdollista sanoa, vastaako malli sille asetettuihin tavoitteisiin – tavoittaako malli esimerkiksi niitä nuoria, jotka ovat heikommassa asemassa tai joilla ei ollut ennen mallia mielekästä harrastusta? Lainvalmistelun heikkouden osoittaa se, että lakimuutokset on jo tehty, vaikka arviointia mallista ja sen piloteista ei ollut käytössä.
Muun muassa lapsiasiavaltuutettu on nostanut esille vuoden 2022 eduskuntakertomuksessaan suomalaisen lainsäädännön heikon lapsivaikutusten arvioinnin. Uudistusten taustalla ollut tietopohja näyttäytyy osin heikkona, eikä reformien vaikutuksia ole seurattu ja arvioitu huolellisesti. Harrastamisen Suomen mallin perusteella sama toimintatapa näyttää läpileikkaavan opetus- ja kulttuuriministeriössä myös nuorisotyön ja -politiikan yksikön lakiuudistuksia.
Millaisia kokemuksia harrastuksen järjestäjillä on harrastamisen Suomen mallista?
Harrastamisen Suomen mallin toiminnot ovat varsin vaihtelevia kunnista riippuen. Toisissa kunnissa harrastuskerhoihin päätyvät pääosin sellaiset lapset, jotka harrastavat jo muutenkin. Toisissa kunnissa on onnistuttu paremmin tunnistamaan ne lapset ja nuoret, joilla ei ole aiemmin ollut harrastusta.
Harrastamisen Suomen malli toimii parhaiten sellaisissa harrastuksissa, joiden toteuttamiseen ei vaadita omia harrastusvälineitä (esim. kokkikerhot).
Kokemusten mukaan harrastamisen Suomen mallin mukainen toiminta suosii päiväsaikaan toimivia, koulutettuja ammattiohjaajia, jolloin vapaaehtoispohjalta toimivat ohjaajat (esim. partiojohtajat) eivät ole välttämättä käytettävissä.
Moneen harrastukseen oleellisesti liittyvät kilpailut, leirit tai esiintymiset puuttuvat myös iltapäivisin kokoontuvasta harrastamisen Suomen mallin ryhmästä. Varsinkin yhteisöllisyyden lisäämisessä ja ryhmäytymisessä nämä kohtaamiset olisivat tärkeitä.
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi teki harrastustoimijoille suunnatun pikakyselyn Harrastamisen Suomen mallista syksyllä 2021. Vastaajia oli yhteensä 26 kappaletta, joista enemmistö nuoriso-, liikunta- tai kulttuurialan toimijoita. Vastaajat kertoivat mallin toteuttamisessa moninaisista haasteista ja vakavista puutteista.
Vastaajat kertoivat esimerkiksi vaikeuksista löytää ohjaajia kerhoihin, kuntien ennakoimattomista säännöistä sekä ohjaajien eriarvoisesta kohtelusta. Osaa kerhoista vetävät ammattiohjaajat, osaa vapaaehtoiset. Ohjauksesta saatavat korvaukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia: kunnat eivät välttämättä suostu tunnistamaan ohjaajien ammattipätevyyttä tai alan työehtoja ja palkkasuosituksia ei noudateta. Vastaajat kertoivat myös “pimeistä palkoista”: esimerkiksi päiväraha-, kilometrikorvaus- ja jäsenmaksuhelpotuksista.
Myös kerhojen toteuttaminen koulujen yhteydessä heti koulupäivän jälkeen aiheuttaa harrastuksen järjestäjille haasteita. Kunnat kuitenkin saattoivat kieltää toiminnan järjestämisen kauempana.
Kuntien käytännöt harrastuksen järjestäjien kanssa toimimisesta vaihtelivat. Jotkut kunnat eivät tehneet lainkaan kirjallista sopimusta harrastuksen järjestäjän kanssa, kilpailuttaminen koettiin kankeaksi ja byrokraattiseksi ja ostopalvelusopimusten tekeminen vaatii yhdistyksiltä osaamista ja toisaalta avoimuutta, jotta kilpailutuksissa olisi mahdollista pärjätä.
Suomen mallissa keskeistä on toteuttaa lasten ja nuorten toivomia ja heille mielekkäitä harrastuksia. Vastaajat kertoivat, että lapset eivät kuitenkaan sitoudu harrastuskerhoihin, vaan Suomen malli ajautuu “harrastushyppelyksi”, jossa ryhmien kokoonpanot muuttuvat jatkuvasti, eikä laadukasta ja pitkäjänteistä harrastustoimintaa tai ohjaussuhdetta pääse syntymään. Vastaajilla oli myös kokemuksia, että kunnat eivät kuulleet harrastustoiveissa sen enempää lapsia ja nuoria kuin harrastuksen järjestäjiä, vaan toimintoja toteuttamaan valittiin sattumanvaraisesti muutamia isoja toimijoita.
Mitä harrastamisen Suomen mallissa pitäisi muuttaa, jotta se olisi toimiva?
Harrastamisen Suomen mallin tulisi huomioida paremmin kunkin paikkakunnan harrastustoiminnan olemassa oleva tarjonta, eikä rakentaa kilpailevaa toimintaa. Tämä saattaa vaikuttaa jopa siihen, ettei lapsi tai nuori pysty osallistumaan pitkäkestoiseen, tavoitteelliseen harrastamiseen. Harrastamisen Suomen mallin kerhot toimisivat ideaalitilanteessa tapana tutustua eri harrastuksiin ja polkuna pysyvään harrastukseen lapsen elämässä.
Harrastamisen Suomen mallin kerhoihin pitäisi myös saada aiempaa paremmin mukaan sellaiset lapset ja nuoret, joita “perinteinen” harrastaminen ei syystä tai toisesta tavoita. Tämä on asetettu mallille alun perin tavoitteeksi, mutta saadun palautteen perusteella malli tavoittaa parhaiten jo harrastavia lapsia ja nuoria.
Myös harrastus- ja kerhotoiminnan rahoitusta tulisi uskaltaa tarkastella kokonaisuutena niin kunnissa kuin valtion tasolla. Onko nykyinen rahoitusjärjestelmä vaikuttava ja läpinäkyvä? Tarvittaessa tulee tehdä rakenteellisia muutoksia, jotka yksinkertaistavat rahoitusta, jotta raha ohjautuu harrastustoimintaan, eikä vain toiminnan hallinnointiin.
Mitä seuraavalla vaalikaudella tulisi tehdä harrastuspolitiikassa?
Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi on ehdottanut seuraavalla vaalikaudella kokeiltavan harrastusseteliä, jolla nuori voisi valita itselleen mieleisen harrastuksen avoimilta harrastusmarkkinoilta. Kokeilu voitaisiin rajata yläkoulussa ja lukioissa sekä ammatillisessa koulutuksessa opiskeleviin alle 18-vuotiaisiin nuoriin. Näissä ikäluokissa harrastuspudokkuus on suurinta, joten seteli tukisi jo aloitettuun harrastukseen kiinnittymistä. Kerhomallinen toiminta palvelisi edelleen alakouluikäisiä lapsia ja nuoria.
Harrastussetelin avulla pystyttäisiin tukemaan suoraan harrastavia lapsia, nuoria ja heidän perheitään, mahdollistamaan harrastamista muuallakin kuin kouluilla ja vain koulupäivän yhteydessä. Tällöin myös pystyttäisiin hyödyntämään olemassa olevia toimintoja sekä mahdollistamaan harrastuksiin liittyvät kisat, leirit ja esiintymiset olemassa olevien yhteisöjen kautta.
Harrastamisen Suomen mallin tavoitteiden saavuttamista tulee seurata ja tutkia systemaattisesti. Saadun tiedon perusteella tulee olla rohkeutta muuttaa mallia, tarvittaessa myös lainsäädäntöä. Tutkitun tiedon perusteella tulee vahvistaa yhtenäisiä koko maan kattavia käytäntöjä, jolloin harrastuksen järjestäjien on mahdollista tukea paikallista toimintaa nykyistä paremmin. Näin taataan mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle mieluisa harrastus.
