Kokosimme yhteen perustiedot järjestöjen varainhankinnan tilannekuvasta ja keskeisimmät ratkaisuehdotukset nuorisoalan järjestöjen varainhankinnan tukemiseksi.
Tämän sivun aineistot on koottu yhteen valtiovarainministeriön, Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n sekä Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin selvityksistä.
Sisällöissä on myös hyödynnetty Allianssin koordinoiman nuorisoalan varainhankintaverkoston ja nuorisoalan järjestöjen valtionavustuskäytänteiden kehittämisen taustaryhmänasiantuntijakeskusteluita.
Sivua päivitetään tarvittaessa.
Mitä järjestöjen varainhankinnalla tarkoitetaan?
Varainhankinnan käsitettä ei ole määritelty kirjanpitolaissa eikä -asetuksessa, mutta vakiintuneen käytännön mukaan varainhankinnalla tarkoitetaan varojen keräämistä järjestön varsinaista toimintaa varten.
Varainhankinnan pääryhmään sisällytetään varojen aktiivisten hankintatoimenpiteiden kautta syntyvät tuotot ja kulut sekä lahjoitusten, jäsenmaksujen ja muiden sellaisten erien tuotot ja kulut, jotka eivät välttämättä edellytä varsinaisia toimenpiteitä niiden hankkimiseksi.
Varainhankinnalla ei tarkoiteta järjestöille myönnettävää julkista tukea tai muita avustuksia.
Varainhankinnalla ei voi eikä saa muuttaa järjestön toimintaa taloudelliseksi. Tämän estää yhdistyslaki. Yhdistyslaki ei koske yhteisöä, jonka tarkoituksena on voiton tai muun välittömän taloudellisen edun hankkiminen. Järjestöjen tavoite ei kuitenkaan ole voiton tavoittelu.
Yhdistyslaissa on kirjattu taloudellisesta toiminnasta seuraavanlaisesti.
5§ Taloudellinen toiminta
Yhdistys saa harjoittaa vain sellaista elinkeinoa tai ansiotoimintaa, josta on määrätty sen säännöissä tai joka muutoin välittömästi liittyy sen tarkoituksen toteuttamiseen taikka jota on pidettävä taloudellisesti vähäarvoisena.
Mikä on järjestöjen varainhankinnan ajankohtainen tilanne?
Vaikka suomalaista järjestötoimintaa rahoitetaan oleellisesti julkisella rahoituksella, ovat järjestöt myös aktiivisia ja innovatiivisia hankkimaan rahoitusta yksityisistä rahoituslähteistä.
Järjestöt keräävät vuosittain erilaisin varainhankinnan muodoin arviolta noin 530 miljoonaa euroa toimintansa rahoittamiseen. Vaikka varainhankinnalla kerättyjen varojen määrä on kasvanut viime vuosina, on Suomessa hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen paljon pienimuotoisempaa muihin maihin verrattuna.
Nuorisoalan järjestöjen varainhankinnan yksityiskohtaisia tilastoja on vaikea kartoittaa, mutta järjestöjen julkisesta rahoituksesta löytää tietoa helposti. Vuonna 2021 lähes puolet valtakunnallisista nuorisoalan järjestöistä ilmoitti Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin ja osaamiskeskus Kentaurin selvityksessä valtionavustuksen olevan heidän ensisijainen rahoituslähteensä.
Monet järjestöt haluavat aloittaa varainhankinnan, mutta arvioivat siihen tarvittavien resurssien ja riskinottokyvyn olevan riittämättömiä.
Varainhankinnalle ominaista on, että siihen tehdyt investoinnit alkavat tuottaa vasta useammankin vuoden päästä – tai pahimmassa tapauksessa jättävät tuottamatta koskaan mitään. Varainhankinnan käynnistäminen tai kehittäminen edellyttää lähes poikkeuksetta taloudellista panostamista.
Miksi nuorisoalan järjestöjen varainhankinnan kehittäminen on tärkeää?
Nuorisoalan järjestöjen rahoituksen tulevaisuus on historiallisessa murroskohdassa. Nuorisoalan tavoite valtionrahoituksen irrottamiseksi rahapelitoiminnan tuotoista on toteutumassa vuoden 2024 alusta. Toisaalta ilman merkittävää poliittisen tahtotilan muutosta perinteisiä rahoituslähteitä uhkaa kuivuminen.
Jäsenmäärien pienentyessä ja kansalaisjärjestötoiminnan muuttuessa vähemmän jäsenyyssidonnaiseksi myös jäsenmaksutuotot pienentyvät. Valtiontalouden tiukka tilanne luo painetta yksityisen rahoituksen lisäämisestä myös nuorisotyön rahoittamiseksi. Nuorisoalan järjestöjen kyky reagoida muutokseen on vasta kehittymässä.
Samanaikaisesti on muistettava, että etenkin koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen seurausten myötä tarve sekä ennaltaehkäisevälle että korjaavalle nuorisotyölle on kasvanut merkittävästi.
Järjestöjen toteuttamalle nuorisotyölle ja -toiminnalle on yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen huutava ja kasvanut tarve. Nuorisoalan järjestöjen oma varainhankinta tulisi siksi nähdä ensisijaisena keinona kasvattaa nuorisotyön kokonaisrahoitusta, eikä niinkään keinona korvata ja paikata julkista rahoitusta.
Millaisilla toimilla erityisesti nuorisoalan järjestöjen varainhankintaa voisi edistää?
Nuorisoalan järjestöjen varainhankintaa voidaan edistää esimerkiksi seuraavilla toimenpiteillä.
- Muutetaan varainhankinnan kustannukset avustuskelpoisiksi kuluiksi yleisavustuksissa tiettyyn enimmäismäärään asti.
Varainhankinnan kustannukset olisivat valtionavustuksen käyttöön hyväksyttäviä kustannuksia tiettyyn enimmäismäärään asti. Enimmäismäärä voisi olla euromääräinen tai prosenttiperusteinen (esimerkiksi 10 % myönnettävästä valtionavustuksesta).
Järjestö ilmoittaisi varainhankinnan arvioidut kustannukset hakiessaan valtionavustusta ja raportoisi kustannusten toteutumisen selvittäessään valtionavustuksen käytön. Järjestö päättäisi itse, tekeekö se varainhankintaa tai käyttääkö se valtionavustusta varainhankinnan syntyvien kustannusten kattamiseksi. Valtionavustus olisi edelleen käytettävä valtionavustuspäätöksen ja sen ehtojen mukaisesti.
Keino voitaisiin ottaa teknisesti nopeasti käyttöön, eikä se edellyttäisi lisäyksiä avustusmäärärahoihin. Valtionavustuslain yleinen sääntely ei estä valtion valtionapuviranomaista myöntämästä valtionavustusta järjestön varainhankintaan käytettäväksi, jos siitä on erikseen päätetty valtion talousarviossa, säädetty asetuksen tasolla tai siitä on päätetty valtionavustuspäätöksessä.
Tarvittaessa mallia voitaisiin myös kokeilla (tarpeeksi pitkän) määräajan.
- Luodaan hankeavustuksena myönnettävä erityisavustus. Avustukseen osoitetaan oma määräraha jota järjestöt voisivat hakea varainhankintansa käynnistämiseen tai kehittämiseen.
Järjestö voisi hakea ja saada hankeavustuksena myönnettävän erityisavustuksen varainhankinnan käynnistämiseksi tai kehittämiseksi. Hankeavustusta ei saisi käyttää järjestön varsinaiseen toimintaan.
Mallin tarkoituksenmukainen toteutus edellyttäisi uuden määrärahan osoittamista tämänkaltaisiin valtionavustuksiin, joka ei vähentäisi nykyisiin valtionavustuksiin osoitettavia määrärahoja.
Jotta hankeavustus olisi vaikuttava, edellyttäisi se myös riittävät määrärahat. Varainhankinnan käynnistäminen vaatii arvion mukaan kahdesta kolmeen vuotta aikaa. Jos varainhankinnan käynnistäminen tarkoittaisi työntekijän rekrytoimista kahdeksi vuodeksi, hänen henkilöstökustannuksensa olisivat noin 120 000 euroa.
- Kehitetään nykyistä lahjoitusten verovähennysoikeuden käytäntöä. Lisätään verovähennyskelpoisiin lahjoituskohteisiin tiedettä, taidetta ja suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävien tarkoitusten lisäksi nuorisotyö ja -toiminta. Laajennetaan vähennysoikeus yhteisöistä myös yksityishenkilöihin.
Suomessa on tällä hetkellä voimassa yksi Euroopan suppeimmista lahjoitusten verovähennyskäytännöistä yleishyödyllisten yhteisöjen näkökulmasta.
Verohallinto hallinnoi luetteloa tahoista, joille lahjoittamisesta verovähennystä voi saada. Tämänkaltainen verotuksellinen kannuste saattaisi edistää yritysten ja yksityishenkilöiden lahjoittamista sekä mahdollistaisi sen, että lahjoitettava summa siirtyisi kokonaisuudessaan yhdistykselle, eikä osa siitä siirtyisi verojen muodossa valtiolle.
- Kevennetään yleishyödyllisten yhteisöjen varainhankintaan liittyvien tuote- ja palveluostojen arvonlisäverotusta.
Rahankeräysluvan omaavat yhteisöt tekevät viranomaisille rahankeräystilitykset, joiden perusteella yhteisöjen rahankeräyskulut ovat olleet keskimäärin 15-20 prosentin tasolla. Arvioituna yhteisöt käyttävätkin keräyskuluihin vuosittain 25-25 miljoonaa euroa, joka sisältää myös maksetun arvonlisäveron ilman vähennysoikeutta.
Yleishyödyllisten yhteisöjen arvonlisäverotuksen keventäminen vähintään rahankeräyksiin liittyvien tuote- ja palveluostamisen osalta saattaisi kannustaa useampia järjestöjä investoimaan varainhankintaansa.
