Nuorisolaki säätää, että nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Ilmeinen kysymys kuuluu: mikä asia koskee nuoria ja mikä ei? Ja millainen rajaus “nuorten asioista” piirtyy, kun tarkastellaan nuorten poliittista osallisuutta?
Suomessa on noin 1,7 miljoonaa nuorta 0–28-vuotiasta. Minä olen yksi heistä. Jos joku kysyisi minulta, mitä teemoja pidän politiikassa itseni kannalta oleellisina, lista olisi pitkä. Muilla nuorilla olisi erilaisia näkemyksiä, mutta uskon, että vastauksista löytyisi niin eläkejärjestelmä, turvallisuuspolitiikka kuin myös ilmastotoimet, nuorisotyö ja kouluruoka.
Toisenlaisen näkymän “nuorten asioista” tarjoaa katsaus siitä, millä hallinnonaloilla ja politiikan tasoilla nuorten osallisuus on lujitettu vahvimmin osaksi päätöksenteon instituutioita.
Kunnissa ja hyvinvointialueilla nuorten osallisuudesta on säädetty lailla. Jokaisella hyvinvointialueella ja kunnalla on oltava oma nuorisovaltuusto, jolla on mahdollisuus vaikuttaa eri toimialojen päätöksentekoon. Laista voitaneen päätellä, että ainakin arjen palveluiden järjestäminen siis päättäjien mielestä koskee nuoria. Oleellista on, että lakia ei ole rajattu tiettyihin toimialoihin, vaan nuorille on annettava mahdollisuus osallistua päätöksentekoon aina maankäytöstä ja jätehuollosta niihin ilmeisempiin “nuorten asioihin”, kuten perusopetukseen ja nuorisopalveluihin.
Koko valtion tasolla nuorisovaltuuston vastinetta ei ole. Nuoria kuullaan ministeriöissä vaihtelevin keinoin: mukana on niin kertaluontoisia kuulemisia kuin myös jotain pysyviä ryhmiä, kuten Nuorten Agenda2030 -ryhmä, joka edistää kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista valtioneuvoston kanslian alaisuudessa. Nuorten asemaa valtakunnallisessa päätöksenteossa ei ole kuitenkaan samalla tavalla institutionalisoitu kuin alueilla ja kunnissa, mikä kääntyy helposti siihen, että osallisuus keskittyy tietyille toimialoille.
Valtakunnallisiin ja kansainvälisiin poliittisiin prosesseihin osallistuu myös Allianssin nimittämiä nuorisodelegaatteja, jotka pitävät esillä sukupolvensa ääntä päätöksenteossa ja rakentavat keskusteluyhteyttä nuorten ja päättäjien välille. Tällä hetkellä nuorisodelegaatteja on kahdeksan, kuudessa eri delegaattipestissä. Pestien teemat ovat YK, ilmasto, EU, luonto, Pohjoismaat sekä kasvatus, tiede ja kulttuuri.
Esimerkiksi Tanskassa nuorisodelegaattien teemat on rakennettu toisin. Tanskalaisilla nuorilla on muun muassa oma delegaatti, jonka toimialana on työllisyys ja ammatillinen koulutus. Ehkä me Suomessakin voisimme harkita jakoamme uusiksi – miltä kuulostaisi esimerkiksi sosiaaliturva-, elinkeino- tai Nato-delegaatti?
Tärkeintä olisi, että “nuorten asioita” ei rajattaisi valtakunnallisessakaan päätöksenteossa suppeasti vain nuoria koskeviin palveluihin tai nuorille profiloituviin teemoihin, kuten ilmastoasioihin. Nuoret kun ovat osa yhteiskuntaa siinä missä muutkin ikäryhmät ja kasvavat lopulta ulos nuorisostatuksestaan, kuten kaikki sukupolvet heitä ennen. Loppujen lopuksi kaikki asiat ovat nuorten asioita.
Laura Lamberg
Kirjoittaja on Allianssin Future Agents NOW -hankkeen projektipäällikkö ja kahden lapsen äiti, jonka perheessä kaikki kuuluvat nuorisolain piiriin.
laura.lamberg@nuorisoala.fi
