Suomalaista koulutusjärjestelmää on viimeisen vuosikymmenen aikana uudistettu paljon. Hyvistä tavoitteista huolimatta suomalaisten nuorten oppimistulokset eivät yllä enää menneiden vuosien tasolle. Kansainvälisessä vertailussa olemme oppimistulosten lisäksi jäämässä jälkeen myös siinä, paljonko koulutukseen käytetään rahaa. OECD:n julkaisemassa “Education at a Glance” -raportissa (2021) tarkasteltiin oppilaskohtaisten kustannusten muutoksia vuosina 2012–2018 perusopetuksesta korkeakoulutukseen. Suomessa koulutuksen kustannukset oppilasta kohden laskivat kaikilla koulutusasteilla. Korkean osaamisen ja laadukkaan koulutusmaan perintöä on se, että opiskelijakohtaiset koulutusmenot ovat Suomessa edelleen korkeammat kuin OECD-maissa keskimäärin. Suunta on kuitenkin muuttunut. Vuosittainen lasku oppilaskohtaisissa kustannuksissa Suomessa oli 1 %, kun samaan aikaan OECD-maissa nousua oli keskimäärin 1,6 % vuosittain.
Mitä laskevasta rahoituksen tasosta seuraa? Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on arvioinut vuosien 2011-2015 valtiontalouden säästöjen vaikutuksia sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseen varhaiskasvatuksessa, yleissivistävässä koulutuksessa sekä vapaassa sivistystyössä ja taiteen perusopetuksessa (2017). Arvioinnin mukaan säästöt ovat johtaneet jossain määrin opetuksen tarjonnan vähenemiseen ja opetusmäärän erojen kasvamiseen. Vaikutuksia on vähentänyt se, että koulutuksen järjestäjät ovat lisänneet omaa rahoitusosuuttaan. Suunta on kuitenkin ollut huolestuttava, sillä järjestäjillä on vaihtelevat edellytykset kompensoida rahoitusvajetta. Tämä voi ennen pitkää johtaa koulutusjärjestelmän eriytymiseen. Jo nyt tutkimukset kertovat huolestuttavasta ilmiöstä: Nuorten osaamiseroihin vaikuttaa kasvavissa määrin esimerkiksi kotitausta, sukupuoli, maantiede ja perheen toimeentulo.
Marinin hallitus julkaisi koulutuspoliittisen selontekonsa keväällä 2021. Selonteon tehtävänä on antaa linjaukset koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi 2040-luvulle saakka. Siinä sitoudutaan myös koulutuksen ja tutkimuksen riittäviin resursseihin. Samalla koulutus- ja tutkimusjärjestelmälle asetetut tavoitteet on nostettu korkealle: toisen asteen tutkinto kaikille, korkeakoulututkinto 50 prosentille ikäluokasta, oppimistulosten heikkenevän trendin kääntäminen.
Ensi kevään hallitusneuvotteluissa joudutaan väistämättä ratkomaan myös julkisen talouden tasapainoa. Leikkauspaineen allakin Suomen on tavoiteltava kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksessa vähintään pohjoismaista tasoa seuraavan kymmenen vuoden aikana, sillä ilman riittäviä resursseja koulutus- ja osaamistason nousu ei ole mahdollista. OECD-raportin mukaan olemme vertailumaita jäljessä julkisen rahoitusosuuden lisäksi myös yksityisen rahoituksen osalta. Myös tätä on syytä tarkastella osana koulutuksen rahoitusta.
Koulutuspoliittisessa selonteossa linjattiin periaatteeksi, että ikäluokkien pienenemisen seurauksena valtion rahoitusosuudesta säästyviä määrärahoja tullaan kohdentamaan takaisin koulutukseen. Linjauksesta on pidettävä kiinni. Valtiovarainministeriön tuoreessa virkamiespuheenvuorossa todetaan, että “säästöpäätöksiä tehtäessä on syytä kiinnittää huomio väistämättömien arvovalintojen lisäksi siihen, miten erilaiset menot ja myös verotuksen rakenne vaikuttavat työllisyyden ja tuottavuuskasvun edellytyksiin”. Työikäisen väestön vähentyessä hyvinvointimme ja kansainvälisen kilpailukykymme säilyttämiseksi on yhä useamman suomalaisen osattava yhä enemmän. Myös tutkimus- kehitys- ja innovaatiomenojen nostamisesta 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta parlamentaarisesti sovitulla tavalla tulee säätää heti hallituskauden alussa.Korkea ja tasainen laatu on tähän asti ollut suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus. Laadukkaan toiminnan turvaaminen ja uudistusten toteuttaminen riittämättömillä resursseilla on kuitenkin mahdoton yhtälö, joka uhkaa heikentää oppimisen edellytyksiä sekä oppilaiden, opettajien ja vanhempien luottamusta järjestelmään. Julkista taloutta tasapainottaessa tullaan arvovalintojen eteen. Nuorista ja osaamisesta leikkaaminen ei ole koskaan johtanut kansakunnan menestykseen.
Kirjoittajat:
Katja Asikainen, vaikuttamistyön päällikkö, nuorisoalan kattojärjestö Allianssi
Miika Sahamies, johtava asiantuntija, Akava
Annakaisa Tikkinen, elinkeinopoliittinen asiantuntija, Sivistystyönantajat Sivista
