Nuorisoalalla vuosi alkaa yleensä odottavissa tunnelmissa: uudet toimijat ottavat tehtäviään haltuun ja uudet ihmiset, kohtaamiset tai tapahtumat odottavat. Yhteinen tärkeä työmme jatkuu ja sen ansiosta nuoret voivat paremmin. Nuorisoalalla iso osa päivittäisen työn iloista tulee ihmisistä ja yhteisöistä. Mahdollisuus työskennellä yhteisen, jaetun tavoitteen puolesta antaa virtaa ja tuo arjen tekemiseen merkityksen.
Aina todellisuus ei kuitenkaan vastaa odotuksia. Jo maalis-huhtikuussa kohtaamiset, tapahtumat, osalla jopa työtehtävät sekä yhteinen ajanvietto menivät tauolle. Pandemia iski. Osa kunnista lomautti nuorisotyöntekijöitä aikana, joilloin heitä tarvittiin kaikista eniten. Järjestöjen edunvalvonta meni uusiksi. Leirejä, seminaareja ja vuosijuhlia peruttiin. Arkistoihin tallentui kuvia järjestöjen kokousväestä, Black Lives Matter -mielenosoittajista tai etsivistä nuorisotyöntekijöistä – kaikki pukeutuneena kasvot peittävään maskiin.
Nuoret alkoivat voida huonommin. Ensin Allianssin yhdessä nuortenmedia Demin, Väestöliiton, Pelastakaa Lasten ja Nuorten mielenterveysseura Yeesin kanssa tekemä #MPkorona-kysely kertoi, että 72 prosenttia vastaajista kokee ahdistusta pandemian vuoksi. Nuorten huolet liittyivät lisäksi jaksamiseen, ystävyyssuhteiden muuttumiseen ja koulunkäynnin ongelmiin. Lisäksi perheiden ongelmat asettivat osan nuorista erityisen haavoittuvaiseen asemaan.
Samalla nuoria syytettiin bilettämisestä ja ystäväjoukkojen tapaamisesta. Valtakunnan huoli vastuuttomasta nuorisosta oli suuri, mutta keskustelua leimasi vaihtoehtojen puute. Kun nuoren sosiaalinen elämä laitetaan tauolle, mitä tarjotaan tilalle? Halu ymmärtää nuorten elämäntilannetta jäi olemattomaksi. Nuorille tärkeät asiat nähtiin hölmöinä, vastuuttomina ja vähemmän arvokkaina.
Me nuorisoalalla teimme parhaamme. Me sopeuduimme: etäkokoukset, verkossa tehtävä nuorisotyö, etätyön joustavuus ja erilaiset kokoussovellukset ovat tulleet jäädäkseen. On helppoa olla ylpeä siitä, että yhteisöllisyys ei kadonnut, vaikka olemme tavanneet vähemmän. Olemme jaksaneet kysellä kuulumisia ja huolehtia kollegojen jaksamisesta.
Entä onko pandemialla ollut yhtään yhteiskuntaa kehittävää vaikutusta? Onko sellaista, mitä voimme tästä tilanteesta oppia? Joululahjaksi nuorisoalalle toivommekin kolmea asiaa.
Ensinnäkin toivomme, että nuorten hyvinvointiin suhtaudutaan jatkossa vakavasti. Viimeistään nyt hälytyskellojen on soitava nuorten syrjäytymisestä ja lisääntyneistä mielenterveyden ongelmista.
Toiseksi toivomme, että nuorten hyvinvointi ymmärretään laajemmin kaikkien asiaksi eikä ainoastaan nuorisopolitiikaksi. Kukoistavaa ja turvallista yhteiskuntaa ei voida saavuttaa, jos osa sukupolvista ei voi hyvin, pääse koulutukseen tai töihin tai koe olevansa osa yhteiskuntaa. On kaikkien etu, että nuoret voivat hyvin.
Kolmanneksi toivomme, että kauniiden puheiden lisäksi politiikkatoimin huolehditaan, että alan toimijat kykenevät jatkamaan työtään. Nuorten hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeää on, että alan toimintaedellytyksistä huolehditaan myös silloin, kun koronaelvytyksen jälkeen on aika kiristää vyötä. Vaikka 90-luvun lama oli monella tapaa erilainen, näyttäytyvät vaikutukset yksilöille samankaltaisina. Pidetään huolta, että tukiverkot kantavat tällä kertaa.
Elisa Gebhard ja Henna Pursiainen
Allianssin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja 2020