ALLIANSSI RY:N LAUSUNTO OPM:N TYÖRYHMÄN SELVITYKSEEN ”KANSALAISTOIMINNAN ESTEIDEN POISTAMINEN” JOHTOPÄÄTÖKSIIN JA ESITYKSIIN
Allianssi ry. kiittää tehtyä selvitystä, ja haluaa tuoda esille seuraavat huomiot.
Kohta 2. Yhdistystoiminnan lainsäädännöllinen perusta
Esitys yhdistysrekisterin muutosilmoituksen maksuttomuudesta mm. nimenkirjoittajien muutosten osalta on kannatettavaa. Pienillä perustason yhdistyksillä vuositulot voivat olla vain satoja euroja, jolloin pienetkin viranomaismaksut ohjaavat lakisääteisten velvollisuuksien laiminlyönteihin.
Yhdistyksen jaostojen, joukkueiden ja muiden alaryhmien valta ja vastuu suhteessa yhdistyksen hallitukseen aiheuttaa järjestöjen sisällä kitkaa ja rajanveto rekisteröimättömien yhdistysten ja rekisteröityyn yhdistyksiin kuuluvien jaostojen välillä on epäselvä. Mm. kirjanpitolautakunnassa on ollut useita tapauksia, joissa on pyritty määrittelemään kirjanpitovelvollisen rekisteröidyn yhdistyksen taloudellisen toiminnan rajoja suhteessa jaostoihin yms. Esim. avustusten käyttöä on pidetty yhtenä kriteerinä. Jos yhdistys välittää jaostoille avustuksia, joista yhdistys on tilitysvelvollinen, on katsottu, että tällaiset jaostot kuuluvat yhdistyksen toiminnan piiriin eivätkä ole itsenäisiä rekisteröimättömiä yhdistyksiä. On kannatettavaa, että tätä rajanvetoa pyritään selvitystyöllä tarkentamaan.
Kohta 3. Yhdistyksen kirjanpito ja ennakonpidätys
Kirjanpitovelvollisuudesta Toisin kuin monessa muussa EU-maassa, Suomessa yleishyödylliset yhteisöt ovat jo vuosikymmeniä olleet kirjanpitovelvollisia kirjanpitolain velvoittamana. Suomessa ei ole yleishyödyllisille yhteisöille säädetty omaa kirjanpitolakia, vaan yhdistykset noudattavat samaa kirjanpitolakia kuin liiketoimintaa harjoittavat yrityksetkin ja ainoastaan kirjanpitoasetuksessa on tuloslaskelmakaavan osalta säädetty yleishyödyllisiä yhteisöjä koskeva erillinen kaava. Kun EU-direktiivien myötä kirjanpitolainsäädäntö entistä enemmän korostaa sijoittajien informaatiotarpeita, ero vapaata kansalaistoimintaa harjoittavien yhdistysten kirjanpitotarpeiden ja lainsäädännön välillä kasvaa ja todennäköisyys, että nämä yhteisöt pystyvät käytettävissä olevin resurssein noudattamaan kirjanpitolainsäädännön velvoitteita pienenee.
Suomessa pitkään voimassa ollut yleishyödyllisten yhteisöjen kirjanpitovelvollisuus on vaikuttanut siihen, että monet valtakunnalliset järjestöt joko hoitavat ainakin aluejärjestöjensä kirjanpitoja ja joskus jopa paikallistason kirjanpitoja tai ovat kouluttaneet perustason yhteisöt kirjanpidon osaajiksi. Kaikilla järjestöillä ei tällaisia resursseja kuitenkaan ole ja perustason yhteisöissä vaihtuvuus on suurta ja hallinnollisten töiden teettäminen epätarkoituksenmukaista, joten tulisi harkita erillisiä yleishyödyllisiä yhteisöjen kirjanpitovelvollisuutta koskevan säännöksiä kirjanpitolakiin. Tällöin voitaisiin yhteisön koon mukaan säädellä kirjanpitovelvollisuuden laajuutta esim. samaan tapaan kuin Ruotsissa, jossa aatteellisten yhdistysten kirjanpitovelvollisuus määräytyy seuraavasti (vain yleisluontoinen epätarkka kuvaus):
Kriteerit Kirjanpitovelvollisuus Tilinpäätöksen laadintavelvollisuus
Ei harjoita elinkeinotoimintaa
Omaisuus käyvältä arvoltaan alle vuosittain säädettävän rajan
Ei emoyritys konsernissa
ei ei
Harjoittaa elinkeinotoimintaa
Omaisuus käyvältä arvoltaan yli em. rajan
Tuottojen summa alle vuosittain säädettävän rajan
Ei emoyritys konsernissa kyllä ei
Harjoittaa elinkeinotoimintaa
Omaisuus käyvältä arvoltaan yli säädetyn rajan
Tuottojen summa ylittää säädetyn rajan
Emoyritys (=omistaa toisen yrityksen)Enintään 10 työntekijää
Oman pääoman määrä alle 24 MSEK kyllä Päätettävä tilit vuosittain (tuloslaskelma ja tase ja joitakin lisätietoja)
Harjoittaa elinkeinotoimintaa
Omaisuus käyvältä arvoltaan yli säädetyn rajan
Tuottojen summa ylittää säädetyn rajan
Emoyritys konsernissaYli 10 työntekijää
Oman pääoman määrä yli 24 MSEK kyllä Laadittava kirjanpitolain mukainen tilinpäätös: toimintakertomus, tuloslaskelma, tase, liitetiedot, hallituksen allekirjoitus.
Säädetty myös julkisuusvelvoitteita.
Kun perustason vapaassa muutaman sadan tai tuhannen euron taloutta hoitavassa kansalaistoiminnassa tärkeintä on pitää yhdistyksen ja omat varat erillään ja varsinaista tilinpäätösinformaation tarvetta ja kykyä sen tuottamiseen ei ole, tällä säätelyllä poistettaisiin nykyistä käytännön ja lainsäädännön välillä vallitsevaa ristiriitaa.
Ennakonpidätys ja muut työnantajasuoritukset
Työryhmämuistion esitykset työnantajavelvoitteiden yksinkertaistamiseksi ja tarpeettomien ilmoitusten poistamiseksi ovat kannatettavia. Tilapäistyösuhteiden työnantajavelvoitteet tulisi voida hoitaa yhdellä ilmoituksella siten, että myös TaEL- ja muut työnantajavakuutusvelvoitteet tulevat hoidetuksi samassa yhteydessä.
Kohta 4. Yhdistyksen toiminnan ja varainhankinnan tulojen verotus
Yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevan tuloverolainsäädännön tulkinnallisuus on merkinnyt, että tulkinnallisissa tapauksissa yhteisöt ovat joutuneet pitkään valitusruljanssiin ja yhteisölle lopulta myönteiseksi kääntynyt tulkinta on voitu saada vasta korkeimmasta hallinto-oikeudesta 4-5 vuoden kuluttua asian vireilletulosta ja koko tämän ajan yhdistys on voinut joutua perimään ja tilittämään toiminnasta arvonlisäveron, joka sitten on todettu aiheettomaksi. Tämän vuoksi kaikki toimenpiteet säännösten tulkinnanvaraisuuden vähentämiseksi ja veroviranomaisen yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevan asiantuntijatiedon keskittämiseksi ovat kannatettavia.
Kohta 5. Yhdistys työnantajana
Työsopimuslakia koskeva selvitystyöryhmän perustaminen on kannattamisen arvoinen esitys. Työryhmämuistiossa selvitettäväksi esitettyjen seikkojen lisäksi tulisi arvioida myös kansalaistoimintaan osallistuvien eläketurvaan liittyviä ongelmia. Jos yhdistyksen toimihenkilö hoitaa yhdistyksen tehtäviä korvausta vastaan tilapäisesti ja tehtävien hoidon vuoksi ottaa palkatonta vapaata vakinaisesta työstään, työntekijän eläkeansioon tulee pudotus, joka esim. nuoren työntekijän työkyvyttömyystapauksessa voi olla todella merkittävä. Vakinaisia luottamustoimista saatavia palkkioita voidaan vakuuttaa erikseen, mutta työsuhteiden eripituisuudesta johtuen se ei pääsääntöisesti kompensoi eläketurvaan syntyvää puutetta. Tämän vuoksi pitäisi olla hyväksyttävää maksaa tilapäistyön korvaus vakinaiselle työnantajalle sivukuluineen ilman arvonlisäverovelvoitteita, jolloin em. menetystä ei synny työntekijälle.
Työryhmän tulisi selvittää myös Euroopan komission tukemana tapahtuvan Nuorten Eurooppalainen vapaaehtoistyö-ohjelman ja muihin vastaaviin kansainvälisyyskasvatukseen liittyvien hankkeiden työsopimuslakiin liittyvät tulkintaongelmat. Suomessa eri viranomaisten kannat ovat ristiriitaisia ja ovat johtaneet siihen, että koulutuksellisen vapaaehtoistyön osallistujien ylläpito- yms. oleskelukorvauksia on katsottu mm. verotuksessa työsuhteessa maksetuiksi palkoiksi, mikä on ristiriidassa EU:n ko. toiminnalle määrittelemien periaatteiden kanssa ja voi johtaa jopa Suomen jättämiseen tämän toiminnan ulkopuolelle. Vapaaehtoistyön määritteiden mukaisesti vapaaehtoistyötä (mm. European Voluntary Service-ohjelma) ei tulisi rinnastaa suoraan työhön ja verotettavaan tulokäytäntöön. Allianssi esittää, että vapaaehtoistyö-ohjelmat eivät kuulu verotuslain piiriin.
Kohta 6.4 Julkishallinnon avustuskäytännöt
Julkishallinnon hanke- ja projektirahoituksen haku- ja tiliselvityskäytännön yhteydessä huomioitavia seikkoja:
– Avustusviranomaisten tulisi noudattaa kulujen erittelyvaatimuksissaan yhtenäisiä kirjanpitokaavojen mukaisia erittelyjä. Nyt kukin viranomainen haluaa kulut eriteltäväksi omalla tavallaan, jolloin joudutaan tilitysten yhteydessä tekemään paljon manuaalista työtä, kun kirjanpidon raportteja ei voida suoraan hyödyntää.
– Avustustoiminnassa paino on projektirahoituksessa. Projektien hoitaminenkin vaatii hallintotyötä. Hallinnollinen työ on kuitenkin usein välillistä ja sen suora osoittaminen vaatisi työlästä kustannuslaskentaa, johon vapaata kansalaistoimintaa harjoittavilla yhteisöillä ei ole resursseja tai niihin käytetty työ ei ole järkevässä suhteessa taloudelliseen hyötyyn (esim. postikulujen, tietoliikennekulujen, monentamiskulujen, kirjanpitokustannusten yms. kohdentaminen). Tämän vuoksi pitäisi tilityskäytäntöä muuttaa siten, että projektin välittömät kulut tilitetään todellisiin kuluihin perustuen ja sen lisäksi annettaisiin prosentuaalinen tai kiinteämääräinen hallintoavustus kattamaan yleiskustannuksia ilman, että vastaava (usein keinotekoinen ja vaikeasti todennettava) kulukirjaus pitäisi tehdä ao. projektin kirjanpitoon eli hyväksyttäisiin se, että projektille voi jäädä positiivinen .kate. hallinnon kuluihin.
– Viranomaisten tulisi antaa tilityksistä selkeä päätös. Nyt useimmiten jää epäselväksi, onko avustustilitys hyväksytty, ja avustusten oikeellisuutta voidaan uudelleen ryhtyä selvittämään vuosia myöhemmin, jolloin kaikki toimijat ovat jo yhteisössä vaihtuneet.
Kunnioittaen,
17.9.2002, Helsingissä
Jukka Tahvanainen, pääsihteeri
Antti Kaikkonen, puheenjohtaja