Sata tarinaa nuorisotyöstä -kampanjaa tehdessäni ymmärsin, että tarinoita jakamalla nuorisotyön merkitys pääsee oikeuksiinsa. Ennaltaehkäisevän työn vaikutuksia on haastavaa mitata numeroin tai tilastoin – arvo ymmärretään tarinoista ja hetkistä, jotka liikuttavat, opettavat ja muistuttavat nuorisotyön korvaamattomuudesta.
Toimin Nuorisoala ry:llä viestinnän harjoittelijana kesäkuun puolesta välistä syyskuun loppuun, ja tehtäväni oli koostaa aineisto Nuorisotyön viikon Sata tarinaa nuorisotyöstä -kampanjaan. Haastattelin ympäri Suomen kunnilla, seurakunnilla ja järjestöissä työskenteleviä ihmisiä sekä heitä, joilla oli omakohtaisia kokemuksia nuorisotyöstä. Vaikka haastattelutyö oli minulle tuttua entuudestaan, nuorisotyön eri muodot kaikessa sen laajuudessaan eivät niinkään. Omat kokemukseni pohjaavat pitkälti harrastuskerhojen vetämiseen, isosena toimimiseen ja myöhemmin opiskelijajärjestöissä vaikuttamiseen.
Näiden sadan tarinan koostaminen oli parasta perehdytystä, jota nuorisoalan toimintakenttään on voinut saada. Kampanjan aineiston koostaminen on ollut todella opettavainen matka, ja sen tekeminen avasi käytännössä minulle sen, mitä kaikkea nuorisotyö voi olla – perinteisemmästä työstä spesifeihin hankkeisiin ja lukuisiin erilaisiin työmuotoihin.
Lähtiessäni urakkaan itseäni jännitti eniten se, saanko sata haastateltavaa kasaan. Huoli valkeni nopeasti turhaksi, koska ihmisten into ja kiinnostus osallistua kampanjaan oli valtavan suurta. Aihe resonoi, ja myöntävien vastausten siivittäminä itsellenikin valkeni kovaa tahtia, miten mahdottoman upeasta kampanjasta on kyse.
Haastatteluprosessiin luonnollisesti mahtui hetkiä, kun urakka tuntui puuduttavalta – parhaimmillaan tein viisi haastattelua päivässä ja 22 haastattelua viikossa, lokaatiot vaihdellen etähaastatteluista erilaisiin toimistoihin, kahviloihin ja eduskuntataloon. Vaikka muistan haastatteluiden usein alkaneen melko liukuhihnamaisesti, tunne suorittamisesta katosi keskusteluiden aikana nopeasti. Oli vaikeaa olla heittäytymättä täysillä mukaan joka haastatteluun, kun eri taustoista tulevat ihmiset jakoivat tarinoitansa, jotka liikuttivat, vetivät sanattomaksi, surettivat, opettivat ja saivat nauramaan.
Palkitsevinta itselleni oli, kun usein keskusteluiden päätteeksi haastateltavat itse pysähtyivät miettimään omia tarinoitaan ja sitä, miten merkittävästi niillä on voinut olla vaikutusta joko omaan tai muiden elämään – oli kyse sitten pienistä arkisista kohtaamisista tai hengen pelastamisesta. Suurin osa haastatteluista oli etänä, mutta haastateltavien lämpimyys välittyi ruudunkin läpi. He, jotka eivät itse tehneet nuorisotyötä, muistelivat usein omia kokemuksiaan turvallisista aikuisista. Mietin moneen otteeseen, että jos minulla itselläni tuli haastattelijana lyhyen keskustelun aikana niin välitetty olo, näiden ihmisten seurassa on varmasti myös nuorilla todella hyvä olla.
Päällimmäisenä ajatuksiini jäikin se, miten valtavan ammattitaitoista, välittävää ja intohimoista väkeä nuorisoalalla työskentelee. Haastatteluiden aikana oli huomattavissa, miten keskusteluiden myötä kukin haastateltava saattoi tuntea ylpeyttä omasta tarinastaan – haluan, että se ylpeys kasvaa ja näkyy entisestään myös jatkossa.
Onnistumisia on pysähdyttävä muistelemaan ja niitä on uskallettava jakaa, vaikkei se aina suomalaiseen luonteeseen mahtuisikaan. Vaikka nyt tilanne olikin toisin, harvemmin tarinoita tulee kukaan kyselemään. Usein kyselyn kohteena ovat mitattavat asiat, ja vastataan siihen nyt tässäkin yhteydessä: yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa (VTV). Nuorisotyöllä taas puolestaan tavoitetaan vuosittain tuhansia ja taas tuhansia nuoria, millä mahdollistetaan heille merkityksellisiä kokemuksia joukkoon kuulumisesta ja osallisuudesta – kokemuksia, joista näissäkin tarinoissa on luettavissa.
Ylpeys ja arvostus omaa työtä kohtaan lähtee ensisijaisesti itsestään, ja siksi sanonkin, että olen tästä kampanjasta aivan valtavan ylpeä. Kampanja pitää sisällään moninaisia ja tunteikkaita tarinoita siitä, miten korvaamatonta työtä nuorisoalalla tehdään. Ennen kaikkea olen ylpeä kaikista heistä, jotka lähtivät mukaan jakamaan omaa tarinaansa. Kannustan siihen nyt Nuorisotyön viikkoa juhliessamme, mutta varsinkin myös kaikkina tulevina viikkoina.
Nuorisotyön merkitys on tehtävä näkyväksi, jotta sen tärkeys ymmärretään yhteiskunnassamme laajemmin: laadukkaan nuorisotyön mahdollistaminen on nuorista välittämistä. Ilman nuorisotyötä meillä ei ole hyvinvoivia nuoria. Ilman nuoria meillä ei ole mitään.
Aino Virenius
Kirjoittaja on Nuorisoala ry:n entinen viestinnän harjoittelija ja nykyinen projektiasiantuntija, joka suosittelee sadan henkilön haastattelemista jokaiselle heidän perehtyessään uuteen toimialaan.
aino.virenius@nuorisoala.fi
