Tuore Nuorisobarometri piirtää jälleen karua kuvaa siitä maailmasta, jossa tämän päivän nuoret elävät ja myös siitä maailmasta, jonka he uskovat heitä odottavan. Vuoden 2024 barometrissä nuorten tulevaisuususko oli romahtanut kolmessa vuodessa 80 prosentista 61 prosenttiin, mikä huomioitiin laajasti niin mediassa kuin poliitikkojen puheissa.
Usko henkilökohtaiseen tulevaisuuteen ei onneksi ole laskenut lisää, mutta huolestuttavalla tasolla se on edelleen. Uusimpana huolenaiheena meillä on nyt kuitenkin nuorten usko maailmaan: vain 17 prosenttia nuorista suhtautuu optimistisesti maailman tulevaisuuteen, kun vuonna 2021 luku oli vielä 31 prosenttia. Vaikka mittausmenetelmä on välissä muuttunut, ei se yksin selitä pudotusta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun joka toinen nuori suhtautuu asiaan pessimistisesti. Onkin syytä kysyä, onko näköalattomuudesta tulossa tämän ajan uusi sukupolvikokemus.
Syiden löytäminen pessimismiin ja turvattomuuden tunteeseen ei ole vaikeaa. Euroopassa ja sen liepeillä soditaan. Ilmastonmuutos on käynnissä, mutta toimenpiteet uupuvat. Työttömyys on ennätyskorkealla, minkä lisäksi nuorten työttömyysaste on kasvanut muuta väestöä jyrkemmin. Barometrin mukaan epävarmuutta ja turvattomuutta nuorille aiheuttavatkin eniten maailmanpoliittinen tilanne (60 %), yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet (53 %), työn saaminen (50 %), sekä ilmastonmuutos (41 %).
Vaikeampi on ymmärtää, miksei asioille tehdä mitään. Vai sanoisiko, miksi tehdään asioita, jotka huonontavat tilannetta ennestään?
On hurjaa, että nuoret kantavat huolta maapallon kantokyvystä ja tulevista sukupolvista samaan aikaan kuin meidän huolemme ei tunnu kattavan edes nykynuorten hyvinvointia.
Maailmanpoliittiiseen tilanteeseen ja talouden suureen kuvaan meidän on Suomesta käsin vaikea vaikuttaa. Mutta turvallisuuden tunne koostuu monesta palasesta, joihin me kyllä pystymme halutessamme vaikuttamaan. Kun yli puolet nuorista kokee turvattomuutta ja epävarmuutta yhteiskunnassa vallitsevien arvojen ja asenteiden takia, on aikuisten syytä katsoa peiliin (vuonna 2010 luku oli vain 9 %). Hyvä tienviitta politiikkatoimille on myös se, että 39 prosenttia nuorista kokee turvattomuutta sosiaaliturvan leikkausten takia, mikä on melkein yhtä paljon kuin oman toimeentulon ja oman tulevaisuuden takia.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän on viimein otettava käyttöön lasten ja nuorten ensisijaisuusperiaate päätöksenteossa ja yhteiskunnan eri toimintojen rahoittamisessa. Jokaiselle nuorelle on taattava vähintään toisen asteen koulutus ja korjattava nuorisotakuu niin, ettei kukaan putoa opintojen ja työelämän ulkopuolelle. Jotta toimet nuorten hyväksi olisivat aidosti vaikuttavia, on myös nuorten hyvinvointiin liittyvät asiat koottava eri hallinnonaloilta yhteen ministeriöön ja yhden ministerin vastuulle.
On hurjaa, että nuoret kantavat huolta maapallon kantokyvystä ja tulevista sukupolvista samaan aikaan kuin meidän huolemme ei tunnu kattavan edes nykynuorten hyvinvointia.
Ajan henki on kytkeä kaikki osaksi turvallisuutta. Turvallistamisesta voi olla montaa mieltä mutta turvattomuuden kokemus on todellinen ja herättää väistämättä yhden kysymyksen. Jos nuorten usko tulevaan ja maailmaan on näin huonolla tasolla, näkevätkö nuoret tällaisen yhteiskunnan enää puolustamisen arvoisena?
Viime vuoden tulevaisuususkoromahduksen jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö perusti työryhmän selvittämään syitä ja antamaan toimenpide-ehdotuksia. Syitä enemmän odotamme konkreettisia keinoja, joihin hallitus ja puolueiden vaaliohjelmat tarttuvat.
Minja Timperi
Kirjoittaja on Nuorisoalan vaikuttamistyön päällikkö, joka haluaa nähdä nuoret vaaliohjelmien keskiössä ja käy välillä itse tuulettumassa avannossa.
minja.timperi@nuorisoala.fi
Minja Timperi
