Kuvitellaanpa hetki. Nuori muuttaa opiskelujen perässä uudelle paikkakunnalle, mutta asiat eivät menekään kuten piti. Opinnot keskeytyvät ja tulevaisuus on epävarma, on tarve saada tukea ja neuvontaa. Verkosta löytyy tietoa eri paikoista, mutta nimet ovat vieraita. Mihin otan yhteyttä ja mistä saan apua? Esimerkiksi tähän tarpeeseen Ohjaamot ovat vastanneet. Nuorelle riittää, että tietää yhden paikan.
Ohjaamojen vahvuus on tiivistetysti sama nimi, sama idea ja sama ovi nuorille kaikkialla Suomessa. Nuoren näkökulmasta viesti on ollut selkeä: jos et tiedä mistä aloittaa, aloita Ohjaamosta. Valtakunnallinen verkosto on tukenut paikallista kehittämistä koulutusten, jaettujen toimintamallien ja yhteisen viestinnän kautta.
Nyt säästöjen myötä valtakunnallista Ohjaamojen tukea ollaan purkamassa, jolloin kehittäminen jää työllisyysalueiden varaan. Päätös on osa työllisyyspalvelujen uudistusta, mutta nuorten näkökulmasta se on askel taaksepäin. Voidaan toki todeta paikallisten toimijoiden tuntevan alueensa tarpeet, mikä on toki totta. Valtakunnallinen verkosto ei tosin ole tähänkään asti estänyt paikallista kehittämistä, vaan se on tarjonnut pohjan, jonka päälle paikalliset ratkaisut on voitu rakentaa.
Palveluja postinumeron mukaan
Ohjaamot eivät ole tässä kehityksessä yksin. Samalla valtakunnallisia rakenteita puretaan myös muualla nuorten palveluissa. Kun yhteinen tuki vähenee, kasvaa riski että palvelujen taso alkaa vaihdella entistä enemmän postinumeron mukaan. Isot kaupungit pärjäävät taatusti ilman valtakunnallisia verkostojakin, mutta kuinka käy pienempien alueiden? Kirkkohallituksen alkuvuoden päätös karsia seurakuntien nuorisotyön tuesta on osa samaa kehitystä, mihin myös nuorisoalan laajempi valtakunnallinen kehittämistyön karsiminen voidaan kytkeä. Yksittäiset päätökset voivat tuntua pieniltä, mutta yhdessä ne muuttavat sitä, miten nuorten palveluja Suomessa kehitetään.
Kyse ei ole siitä, että Ohjaamot katoaisivat. Kyse on siitä, onko nuorella jatkossakin yksi selkeä ovi vai kymmeniä epävarmoja. Kyse on siitä, millaisiksi Ohjaamot kehittyvät ilman yhteistä suuntaa. Ilman valtakunnallista koordinaatiota Ohjaamoista tulee vähitellen paikallisia palveluja, joilla on eri nimet, eri toimintatavat ja eri näkyvyys. Nuoren näkökulmasta se tarkoittaa paluuta tilanteeseen, jossa oikeaa ovea täytyy jälleen etsiä.
Suomessa ei pitäisi olla varaa kehittää moninkertaisesti
Säästöpaineiden keskellä on tärkeää tarkastella kokonaisuutta. Kun valtakunnallinen kehittäminen katoaa, samaa työtä tehdään eri puolilla Suomea yhä uudelleen. Jokainen alue joutuu ratkaisemaan samat kysymykset yksin. Se ei ole säästöä, vaan moninkertaista kehittämistä.
Nuorten palveluja tulisi tarkastella yhtä kuntaa, seurakuntaa tai työllisyysaluetta laajempana kokonaisuutena. Tarvitsemme laajempaa kehittämistä ja valtakunnallista tukea nuorten palveluille. Tällä hetkellä suunta valitettavasti näyttää olevan toinen.
Jos valtakunnallinen yhteistyö puretaan, vaarana on, että nuori joutuu jälleen tekemään sen työn, jota varten Ohjaamot aikanaan perustettiin.
Tuija Kautto
Kirjoittaja on Nuorisoalan palvelujohtaja, joka aikanaan oli rakentamassa Ohjaamojen verkostoa Suomeen ja muistaa hyvin vielä ylevät tavoitteet.
tuija.kautto@nuorisoala.fi
Tuija Kautto
