Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet käsitteen ekologisesti kestävä kehitys? Ekologisesta kestävyydestä puhuttaessa ajaudumme herkästi melko laajojen ja vaikeasti käsitettävien asioiden äärelle. Ilmastonmuutoksesta, hiilidioksidiekvivalenteista tai ekosysteemeistä puhuttaessa voi helposti tuntua siltä, ettei oikein ymmärrä mistä puhutaan tai ettei tiedä, miten nämä teemat liittyvät omaan arkeen. Siksi joskus kannattaa yksinkertaistaa.
Ekologia-sanan juurten tutkiminen avaa kiinnostavan näkökulman, joka voi tarjota yksinkertaisuutta. Ekologia juontaa juurensa kreikan sanoista oikos (koti) ja logos (oppi) eli vapaasti suomennettuna ekologia on oppi kodista. Ekologinen kestävyys voisi näin ollen tarkoittaa sitä, että opimme elämään kestävästi omassa kodissamme.
Jotta koti tuntuu kodilta, siellä on oltava elämää. Ilman elämää, ei ole kotia. Autioon taloon astuessa aistii heti, ettei siellä asu kukaan. Jotta koti pysyy ajan mittaan pystyssä ja suojaa meitä, on meidän myös pidettävä siitä hyvää huolta. Meidän yhteisessä maapallo-kodissamme on myös yksi uniikki piirre: tällä kodilla on pärjättävä, vaikka se pääsisi rapistumaan. Sitä on huollettava ja sitä on vaalittava, sillä se on ainoa koti, joka meille elollisille on saatavilla.
Kotiin tai sitä ympäröivään yhteisöön liittyy vahvasti myös suhteet ja yhteydet. Parhaimmillaan kotona elämäämme ravitsee rakkaus ja yhteisön tuki. Kyky huomioida toiset ja antaa takaisin. Kodin tai vaikkapa naapuruston tasapaino järkkyy, jos joku ajattelee vain itseään eikä huomioi muita asukkaita.
Saatamme ajatella ekologisen kriisin olevan jotain “tuolla jossain”. Todellisuudessa se heijastaa ennen kaikkea ihmisyyden kriisiä. Sitä, miten ihmisinä olemme oppineet elämään, kuluttamaan ja olemaan suhteessa ympäröivään maailmaan. Tästä ekologisessa kestävyydessäkin onkin viime kädessä kysymys: että kuntoutamme omaa suhdettamme elämän kokonaisuuteen ja itseemme erottamattomana osana sitä.
Nuorten kanssa työskentelyssä tämä avaa mahdollisuuden pysähtyä elämän peruskysymysten äärelle.
Millaisia asukkaita olemme elämän yhteisessä kodissa?
Mitä luonto ja elämä meille tarjoavat? Mitä annamme vastavuoroisesti takaisin?
Minkälaisilla keinoilla voimme tukea elämää omassa yhteisössämme?
Entä minkälaisen kodin tulevat sukupolvet perivät?
Pidetään huolta yhteisestä kodista ja toisistamme, niin koti kyllä pitää huolen meistä.
Tämä teksti on osa blogisarjaa, jossa avataan näkökulmia siihen, miten nuorisoalan järjestöt voivat ottaa ekologisen kestävän kehityksen huomioon toiminnassaan. Kirjoitukset ovat osa Vastuulliset järjestöt -hanketta, jonka Nuorisoala ry toteuttaa ajalla 11.6.2025–30.4.2026. Hanketta rahoittaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Teija Peura
Kirjoittaja on Luontoliiton ympäristökasvatuspäällikkö, kestävän elämän valmentaja ja yhteydellisemmän elämän puolestapuhuja.
