Lähdin vaihto-oppilaaksi Saksaan syyskuussa 1998. Pienellä paikkakunnalla kasvaneelle ujolle tytölle Saksa oli oikeasti ulkomailla, Suomikin aika erilainen maa kuin nyt. Olimme liittyneet EU:hun vasta muutamaa vuotta aikaisemmin ja Keski-Eurooppa oli henkisesti kaukana. Pääosin odotukseni vaihtovuodesta kohdistuivat kielen oppimiseen ja koulunkäyntiin erilaisessa ympäristössä. Isäntäperheen tapaaminen jännitti. Olin ostanut Marimekon raitapaidan, koska ajattelin, että kaikilla suomalaisilla tulee olla sellainen. Muuten lähdin matkaan avoimin mielin. Se kannatti.
Nyt reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin ajattelen, että vaihto-oppilasvuosi oli mahtavinta, mitä ujo juuri ja juuri 17 -vuotias saattoi tehdä. Opin kielen loistavasti, joskin tein sen eteen töitäkin. Saksaan jäi elinikäisiä ystäviä ja tein myöhemmin muun muassa kakkosmaisterintutkintoni Frankfurt an der Oderissa Puolan rajalla. Kakkoskotimaan lisäksi Saksan vuodesta jäi käteen rohkeus, uteliaisuus ja nälkä nähdä maailmaa. Olen Saksan lisäksi asunut Norjassa ja viitisen vuotta Brysselissä.
Juuri siksi Saksa kannatti: se oli sopivan turvallinen ympäristö kasvaa uuteen kulttuuriin, löytää itsestään se vahvuus, jolla selätettiin koti-ikävä pimeinä syysiltoina, opeteltiin tuskaisen hankala sivulauseen sanajärjestys ja lopulta sujahdettiin kulttuuriin yhtenä saksalaisista. Nykymaailman vaatima resilienssi on minun tapauksessani hankittu Saksasta.
Vaikka maailma onkin parissa kymmenessä vuodessa aika lailla muuttunut eikä Keski-Eurooppa ole samalla lailla kaukana, olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei vuosi ulkomailla ole vanhentunut investointi -päinvastoin. Paikallisen perheen jäseneksi hyppääminen on mahdollisuus, jota myöhemmin opiskeluaikoina tai työelämässä ei voi toistaa. Perheessä asuminen vie syväsukellukseen kulttuurin piilevämpiin osiin, kuten asenteisiin, arvoihin ja maailmankuvaan. Kun eletään arkea vieraassa kulttuurissa, kokemus on joka tavalla autenttinen.
AFS:n perusajatus tukee jokaista osallistujaa maailmankansalaisuuteen ja aktiiviseen osallistumiseen; molemmat sellaisia taitoja, joita Suomi todellakin tarvitsee. Ilmastonmuutos ja maailmanpolitiikka tarvitsevat sitkeitä ja rohkeita ratkaisijoita. Globaalit yritykset tarvitsevat paitsi kielitaitoisia, myös kulttuuritaitoisia osaajia.
Kuten monelle AFS:laiselle, minulle yksi suurimmista oivalluksista vaihto-oppilasvuoden jälkeen on ollut kyky katsoa maailmaa toisen ihmisen silmälasien kautta. Empatia on tärkeä taito muuallakin kuin kansainvälisissä neuvottelupöydissä.
Jos saisin valita, lähtisin ehdottomasti uudelleen vaihto-oppilaaksi! Tällä kertaa ottaisin suunnaksi vielä erilaisemman kulttuurin, vaikka Kolumbian tai Kiinan. Mitä nuorempana erilaiseen kulttuuriin on mahdollista syväsukeltaa, sen parempi. Toivon jokaiselle suomalaiselle nuorelle rohkeutta ja uteliaisuutta katsoa oman totuuden ja mukavuusalueen ulkopuolelle. Sellaista asennetta Suomi tarvitsee!
Anni Siltanen
Kirjoittaja on Suomen AFS:n hallituksen puheenjohtaja. AFS on Suomen vanhin vaihto-oppilasjärjestö, joka on lähettänyt jo yli 10 000 nuorta maailmalle. Järjestö tukee vaihto-oppilaita ja vapaaehtoisiaan matkalla aktiiviseen maailmankansalaisuuteen, jotta maailmassa olisi enemmän globaalisti ajattelevia, osaavia tulevaisuuden rakentajia.