Komitean tähänastisesta työstä & nuorista sosiaaliturvan saajina
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi kiittää mahdollisuudesta olla mukana sosiaaliturvakomitean työssä asiantuntijajäsenenä. On arvokasta, että myös nuorten asiat ovat saaneet oman edustuksen tähän kunnianhimoiseen ja laajaan parlamentaariseen uudistukseen. Sosiaaliturvauudistusta ollaan ylipäätään tekemässä toimeentuloturvaa käyttäviä ihmisiä varten. Jotta tämä näkökulma säilyy kirkkaana, tulee heitä edustavien järjestöjen olla jatkossakin tiiviisti mukana uudistustyössä.
Allianssi haluaa kiittää siitä, että uudistusta on tehty poikkeuksellisen avoimesti. On tärkeää, että komitea halusi toteuttaa erillisen lasten ja nuorten kuulemisen uudistuksen tueksi. Tulevaisuudessa tarvitaan vielä erillinen nuorten aikuisten kuuleminen, jotta myös heidän eletty todellisuutensa ja sen haasteet saadaan päätöksenteon tueksi. Vain nuoret laajasti huomioimalla on mahdollista luoda sosiaaliturvajärjestelmä, joka vastaa myös tulevaisuuden tarpeisiin.
Tähänastinen työ kiteytyy nyt käsillä olevaan välimietintöön. Allianssi pitää sitä pääpiirteissään oikean suuntaisena. On tosin todettava, että uudistus olisi voinut edetä nopeamminkin. Välimietinnössä esitetään yhä lukuisten erilaisten selvitysten tekemistä. Selvitykset ovat tärkeitä ja uudistuksen tulee toki olla tietoperustainen, mutta olisi myös korkea aika siirtyä selvityksistä konkreettisempiin esityksiin. Suurin osa välimietinnön esityksistä on vielä sellaisella tasolla, josta on vaikea arvioida, miten ne lopulta tulevat vaikuttamaan sosiaaliturvan saajiin. Tässä lausunnossa keskitytäänkin kommentoimaan periaatteellisia kysymyksiä, perusturvaetuuksien yhtenäistämistä sekä muutamia nuorten kannalta relevantteja nykyjärjestelmän kehittämisehdotuksia.
Suomen väestörakenteen muutos on tunnistettu haasteeksi sosiaaliturvakomitean toimeksiannossa. Väestön ikääntyessä onkin niin, että tulevaisuuden Suomi voi tasan yhtä hyvin kuin nykypäivän nuoret. Tätä ei kuitenkaan olla välimietinnössä tunnistettu kovin hyvin. Suomessa on lähes miljoona nuorta eli 15–29-vuotiasta. Nuorten ikäluokkien koko on pienentynyt jatkuvasti. 2000-luvulla syntyy noin puolet vähemmän lapsia kuin 50 vuotta aiemmin.
Suomessa on tällä hetkellä noin 60 000 syrjään jätettyä nuorta ja jopa joka neljäs nuori kärsii mielenterveyden häiriöistä. Olisikin ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että uudistus vähentää nuorten syrjäytymistä. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia, myös kansantaloudellisesti.
Välimietinnössä ei näy juuri ollenkaan ns. mielenterveyden kriisi, joka koskettaa erityisesti nuoria. Nuorten mielenterveys ja jaksaminen ovat huolestuttavalla tolalla. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ei kuitenkaan kovin hyvin tue esimerkiksi osittaisen työkyvyn hyödyntämistä. Toimeentulolla ja mielenterveydellä on yhteys, ja uudistuksella voidaan joko pahentaa mielenterveyden kriisiä tai edesauttaa sen ratkaisemista. Tämän täytyy olla työn seuraavassa vaiheessa suuremmassa fokuksessa. Myös ehdotusten mielenterveysvaikutuksia tulee arvioida osana päätöksentekoa. OECD arvioi jo vuonna 2018 mielenterveyden häiriöiden kustantavan Suomelle 11 miljardia euroa vuodessa. Mikäli kehitys saadaan käännettyä nuorten syrjäytymisen ja mielenterveyden osalta, olisi sillä merkittäviä positiivisia vaikutuksia Suomen taloudelliseen tulevaisuuteen.
Nuoruus on lyhyt elämänvaihe, johon liittyy paljon siirtymiä: peruskoulusta toiselle asteelle, toiselta asteelta korkeakoulutukseen, vanhempien luota omaan asuntoon, opiskeluista työelämään. Koska nuoren elämään liittyy paljon nopeita siirtymiä, statusten vaihdoksia ja niiden limittymistä, sosiaaliturvajärjestelmän byrokratialoukkujen ja informaatioloukkujen vaikutus nuorten arkeen on merkittävä.
Nuorten työurat ovat tyypillisesti lyhyitä ja katkonaisia eikä heille siksi ole juuri kertynyt varallisuutta. Tämä korostaa sosiaaliturvan merkitystä elämän nivelvaiheissa ja yllättävissä tilanteissa. Nuoret ovat elämän siirtymävaiheissa hyvin riippuvaisia sosiaaliturvasta ja käyttävätkin verrattain paljon sosiaaliturvaetuuksia.
Uudistuksessa tulee purkaa byrokratia- ja kannustinloukkuja. Kaikenlaisten työ- ja opiskelumahdollisuuksien vastaanottamisen tulee olla nuorille mahdollista ja kannattavaa. Sosiaaliturvajärjestelmän tulee vastata paremmin työelämän epävarmuuteen ja tarjota turvaa yhtä lailla työuraansa aloitteleville, epätyypillisissä työsuhteissa oleville, osatyökykyisille ja yrittäjänä toimiville nuorille.
Toimeksiannossa on linjattu, että uudistus toteutetaan perusturvaa heikentämättä. Tästä on syytä pitää kiinni.
Perusturvaetuuksien yhtenäistäminen ja yhdistäminen
Perusturvaetuuksien yhtenäistäminen ja yhdistäminen on toivottu suunta myös nuorten kannalta. Allianssi näkee myönteisenä, että tästä on löydetty yhteinen sävel myös parlamentaarisesti.
Välimietinnössä perusturvaetuuksien yhdistämistä on vasta luonnosteltu. Olisi tärkeää, että tässä yhteydessä varmistettaisiin, että nuoria kohdellaan sosiaaliturvajärjestelmässä ja sitä uudistettaessa yhdenvertaisesti muihin väestöryhmiin nähden ja ikään perustuvat nuoria syrjivät elementit, kuten työttömyysturvan erilliset ehdot alle 25-vuotiaille, poistettaisiin.
Mikäli yhdistettyihin perusturvaetuuksiin tulee aktiivisuuskriteereitä, niiden tulee olla sellaisia, että nuorilla on tosiasiallinen mahdollisuus täyttää ne. Aktiivisuus tulee nuorten kohdalla ymmärtää laajasti. Nuorten pitkäaikaistyöttömien kohdalla korostuvat matala koulutustaso ja mielenterveysongelmat. Esimerkiksi mielenterveyspalveluihin osallistuminen olisi perusteltua laskea aktiivisuudeksi. Samalla on huolehdittava, että palveluverkko vastaa tarpeisiin ja palveluita on aidosti saatavilla.
Palveluihin osallistumattomuuden sanktioiminen on kohtuutonta erityisesti tilanteissa, joissa palveluita ei tosiasiallisesti ole saatavilla. Tällä hetkellä ongelmana on usein se, että ihmiselle ei ole tarjolla mitään palvelua, johon hän toimintakykynsä puitteissa voisi osallistua. Lisäksi monet palvelut ovat maksullisia. Esimerkiksi kuntoutuspsykoterapia on monen tavoittamattomissa korkean omavastuuosuuden takia.
Allianssi on pettynyt siihen, että opintotuki puuttuu nyt yhdistettävien etuuksien listasta. Opiskelijoiden mukaan ottaminen olisi kuitenkin oleellista, sillä heidän velaton sosiaaliturvansa on merkittävästi muita perusturvaetuuksia alhaisemmalla tasolla. Olisi välttämätöntä saada jatkovalmistelussa edes kustannus- ja vaikutusarviot opiskelijoiden sosiaaliturvan sisällyttämisestä yhdenvertaisesti perusturvaetuuksien yhtenäistämiseen.
Ehdotukset nykyjärjestelmän uudistuksista
Opiskelu ja osaamisen kehittäminen
Jo sosiaaliturvakomitean toimeksiannossa on linjattu, että uudistustyö tarkastelee myös muita, esimerkiksi opiskeluun liittyviä etuuksia. Olisi oleellista, että välimietinnössä ehdotettu opintotuen kokonaisuudistus toteutettaisiin. Jos tätä ei tehdä eikä opiskelijoita oteta mukaan yhtenäistettävään perusturvaetuuteen, niin lähes 300 000 ihmisen pääasiallinen sosiaaliturva jää täysin uudistamatta. Opintotuen saajat ovat keskimäärin 22-vuotiaita, eli kyse on pitkälti nuorista. Voidaankin todeta, että ilman opintotuen uudistamista tai opiskelijoiden mukaan ottamista yhdistettyyn perusturvaetuuteen nuorten sosiaaliturva jäisi isolta osin uudistamatta.
Opintotuen uudistaminen on ollut poukkoilevaa ja kokonaistarkastelu olisi tarpeen, huomioiden myös lukuisat isot viime vuosien koulutuspoliittiset uudistukset kuten todistusvalinta, ensikertalaiskiintiöt ja oppivelvollisuuden pidentäminen. Suomi on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen: yli puolella nuorista tulisi tulevaisuudessa olla korkeakoulututkinto. Suomen koulutustaso jäi kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa alle OECD-maiden keskiarvon. Koulutustason nostaminen vaatii toimia sekä koulutuspolitiikan että sosiaaliturvan saralla, eikä kumpikaan ratkaise asiaa vain yksinään.
Uudistuksessa tulee asettaa tavoitteeksi se, että jatkossa opintotuki turvaisi opiskeluajan toimeentulon, sujuvan opiskelun ja opiskelijan hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta mielekkään opintopolun. Opintotuen lainapainoitteisuutta tulee purkaa.
Allianssi kritisoi sitä, että välimietinnössä linjataan, että koulutukseen hakeutumisen tulee olla ensisijaista vailla ammatillista tutkintoa oleville nuorille. On totta, että pelkän perusasteen varassa olevien työllisyysaste on matala ja yhä useampi avautuvista työpaikoista edellyttää korkeaa osaamista. Tähän ongelmaan on kuitenkin jo osin pyritty vastaamaan oppivelvollisuuden pidentämisellä.
Nuorten velvollisuus hakea koulutukseen on ajatuksena ymmärrettävä, mutta käytännössä usein toimimaton. Pelkkä velvoite ei motivoi sellaista nuorta, jolla ei ole halua tai kykyä osallistua koulutukseen. Nuoria tulisikin kannustaa koulutukseen ennemmin palveluiden ja koulutusjärjestelmän kautta, kuin sanktioilla.
Tulottomina toimeentulotukea saavat nuoret ovat käytännössä usein työttömiä, mutta vailla työttömyysturvaa. Syynä tähän ovat alle 25-vuotiaille työttömille ja vailla ammatillista tutkintoa oleville nuorille työttömyysturvassa asetetut erityisehdot: nuorilla on tukea saadakseen velvollisuus hakeutua koulutukseen ja sen lisäksi pitkä viiden kuukauden odotusaika. Näin pitkä odotusaika on poikkeus, jota on hyvin vaikea perustella. Lisäksi se kohdistuu myös niihin nuoriin, jotka ovat toimineet sosiaaliturva- ja koulutusjärjestelmien asettamien odotusten kannalta “oikein”. Allianssi esittää, että odotusaika poistettaisiin.
Toisin kuin voisi kuvitella, työvoimapoliittinen sanktiointi ei tarkoita automaattisesti lupausta palveluista tai tuesta nuorelle. Usein työttömällä nuorella on muitakin haasteita kuin vain koulutuksen tai työn puute. OECD:n 2020 julkaiseman Faces of Joblessness -raportin mukaan nuorten pitkäaikaistyöttömien kohdalla korostuvat matala koulutustaso sekä mielenterveysongelmat.
Koulutusjärjestelmä, joka pyrkii kasvattamaan osaavia ja kunnon kansalaisia, on erilaisissa elämäntilanteissa olevia nuoria kohtaan monimutkainen, epälooginen ja eri suuntiin kannustava. Ensikertalaiskiintiön myötä nuoren ei aina kannata hakeutua koulutukseen, sillä paikan vastaanottaminen vaikeuttaa unelma-alalle pääsyä tulevaisuudessa. Opintotuen tukikuukausien vähentämisen myötä nuorten ei kannata opiskella alaa, jonka sopivuudesta ei ole varma. Lisäksi opintojen aikainen velkaantuminen ymmärrettävästi karkottaa monia koulun penkiltä.
Sosiaaliturvajärjestelmä (opintotuki, työttömyysturvan velvoitteet) ja koulutusjärjestelmä asettavat siis nykyään nuorille keskenään ristiriitaisia vaatimuksia ja kannusteita. Kokonaistarkastelua todella tarvitaan.
Lapsilisä
Allianssi suhtautuu varovaisen positiivisesti lapsilisän ulottamiseen myös 17-vuotiaille. On hyvä, että lapsilisän kesto olisi jatkossa linjassa elatusvelvollisuuden keston kanssa. Toisaalta viimeistään jatkovalmistelussa tulee pohtia tarkemmin, mikä tarkoitus ja merkitys lapsilisällä on toisen asteen opiskelijoiden opintojen tukemisessa tulevaisuudessa, kun oppivelvollisuuden pidentämisen myötä lähes kaikki ovat tuossa iässä suorittamassa toisen asteen opintoja.
Alaikäisten lapsilisästä ja opintotuesta puhuttaessa tulee myös ottaa huomioon, että moni ammattikouluopiskelija joutuu koulutustarjonnan vuoksi muuttamaan omilleen jo hyvin nuorena, heti toiselle asteelle siirtyessään. Etenkin heille täytyy olla mahdollisuus saada opintotukea, jolla on mahdollista kattaa peruselämisen kustannuksia. Opintotukea tuleekin olla mahdollista saada koko toisen asteen opintojen ajalta.
Ehdotuksen lopulla oleva lisäys “huomioiden samalla vaikutukset opintotukijärjestelmään niin, etteivät muutokset heikennä lasten opiskelumahdollisuuksia pienituloisissa perheissä” vaatii nähdäksemme vielä tarkennusta. Periaate on tärkeä, mutta jää hyvin avoimeksi, miten tämä ollaan toteuttamassa.
Asumismenot ja asumismenojen korvaaminen
Nuorten asumista on tuettava jatkossakin riittävästi. Tukea saavat nuoret ovat kaikenlaisissa elämäntilanteissa eli siitä hyötyvät mm. työttömät, pienipalkkaiset, epätyypillisissä työsuhteissa olevat, opiskelijat, perheelliset ja terveytensä kanssa kamppailevat nuoret. Yleistä asumistukea uudistettaessa tuleekin huomioida tuen merkittävä vaikutus pienituloisten ihmisten asumisen turvaamisessa.
Välimietinnön asumislinjaukset ovat vielä pitkälti selvityksiä ja avoinna olevia kysymyksiä, joihin on siksi vaikeaa ottaa suoraan kantaa. Allianssi näkee, että yleisessä asumistuessa on uudistustarpeita.
Asumistukea tulisi yksilökohtaistaa, jotta se vastaisi paremmin nuorten elämäntilanteisiin. Nuoret muuttavat usein yhteen olosuhteiden johdosta ja harvemmin sillä ajatuksella, että he samalla yhdistäisivät taloutensa – mitä asumistuen ruokakuntakohtaisuus käytännössä olettaa. Onkin hyvä, että yhdeksi selvitettäväksi asiaksi on nostettu se, keiden halutaan jatkossa kuuluvan samaan ruokakuntaan. Myös nuorten käytännön asumiskokemuksista ja – näkemyksistä tulee saada lisää tietoa päätöksenteon tueksi: nyt aiheesta on käyty yhteiskunnallista keskustelua jo vuosia, mutta tutkimusta aiheesta ei ole juuri tehty.
On hyvä, että välimietinnössä linjataan yleisen asumistuen ja toimeentulotuen päällekkäisyydestä. Suuret asumismenot käytännössä ajavat monet turvautumaan toimeentulotukeen. Kun tavoitteena on toimeentulotuen tarpeen vähentäminen, on myös asumisen tukeminen otettava tarkasteluun mukaan.
Välimietinnössä linjataan myös arvioitavan, soveltuuko yleinen asumistuki eri tilanteissa olevien opiskelijoiden asumisen tukemiseen vai tulisiko opiskelijoilla olla erillinen tukimuoto. Allianssi näkee tärkeänä, että opiskelijoiden asumista tuetaan samasta järjestelmästä kuin kaikkien muidenkin asumista. Opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille, ja opiskelijat kilpailevatkin pitkälti samoilla vuokramarkkinoilla kuin muutkin. Siksi myös tuen tason on syytä olla yhteneväinen.
Toimeentulotuki ja pitkäaikaisen toimeentulotukitarpeen vähentäminen
Kuten välimietinnössäkin todetaan, nuoret ovat ylikorostuneita toimeentulotuen saajissa ja heistä moni on myös vailla ensisijaisia etuuksia. Tämä vaatii erityistä huomiota sosiaaliturvaa uudistettaessa, sillä toimeentulotuki on passivoiva. Saajan ei käytännössä kannata ottaa vastaan lyhyttäkään työtä, koska palkka leikataan lähes suoraan pois tuesta ja tulojen selvittäminen aiheuttaa katkoksia etuuden saamiseen. Ei ole yhteiskunnallisesti mielekästä, että sosiaaliturvajärjestelmämme asettaa nuoret tilanteeseen, jossa ei taloudellisesti katsottuna kannata opiskella tai työllistyä työhön, jonka palkka on alle toimeentulotuen.
Toimeentulotuen tarvetta voidaan sosiaaliturvajärjestelmän sisällä vähentää ensisijaisia etuuksia parantamalla sekä varmistamalla nuorten oikeus niihin. On vaikeaa nähdä, miten toimeentulotuen tarvetta voidaan vähentää, jos ensisijaisten etuuksien taso ei ole korkeampi.
Etuus- ja palvelupolkujen toimivuus ja palvelujen tarjoaminen
On tärkeää kehittää palvelutarpeiden kokonaisvaltaista arviointia ja sen perusteella tehtyä oikea-aikaista palveluohjausta. Moniammatillisia ja toiminnallisia työ- ja toimintakyvyn arviointeja tulee lisätä. Näitä arviointeja voidaan toteuttaa välityömarkkinoilla, esimerkiksi työpajoilla. Ne tuottavat laaja-alaisesti tietoa palvelutarpeista ja parantavat palveluohjauksen osuvuutta.
Ehdotus etuus- ja palvelujärjestelmien eri toimijoille asetettavista yhteisistä tavoitteista ja seurantaindikaattoreista työ- ja toimintakyvyn, työllisyyden ja osallisuuden osalta on tarkoituksenmukainen. On tärkeää, että tavoitteissa huomioidaan laajasti sosiaalinen vahvistuminen arjenhallinnan, sosiaalisten taitojen, elämänhallinnan sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksien vahvistumisen näkökulmista.
Myös vastuutyöntekijä-mallia on tarkoituksenmukaista kehittää. Tarvitsemme uudenlaista työnkuvaa, jossa yhdistyy viranomaisvastuu, rinnalla kulkeva työote, aidosti monialainen verkostotyö ja mahdollisuus yhteensovittaa etuuksia ja palveluita niin yksilöllisissä tilanteissa kuin organisaatioidenkin toiminnan tasolla. Vain näin voimme tehokkaasti tukea palvelupolkujen yhtenäisyyttä ja ehkäistä putoamista palvelujärjestelmän ulkopuolelle.
On selvää, että vastuutyöntekijä-malli edellyttää rahallista resursointia, sillä malliin kuuluvia tehtäviä ei voida siirtää millekään tällä hetkellä olemassa olevalle ammattiryhmälle. Monialaisen työn kentillä vastuutyöntekijä-mallin mukaan toimittaisiin jo, mikäli lait, muut rakenteet ja rahoitusjärjestelyt sen vain olisivat mahdollistaneet. Nuorten osalta tulee tarkastella, sopisiko uusi malli toteutettavaksi ja koordinoitavaksi esimerkiksi Ohjaamosta käsin.
Työ- ja toimintakykyä edistävän lainsäädäntökokonaisuuden tarkasteleminen on tärkeää. On varmistettava, että palvelut vastaavat riittävän kattavasti eri asiakastarpeisiin. Tällä hetkellä ei ole välttämättä lainkaan tarjolla palveluita, jotka keskittyisivät vahvistamaan työ- ja toimintakykyä sekä arjenhallintaa. Tämä on puute.
On turvattava se, että työ- ja elinkeinopalveluista pääsee palvelutarpeiden mukaisesti joustavasti ja nopeasti palveluihin, jotka tukevat näitä tavoitteita. Tällä hetkellä keskeisiä palveluita ovat kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus. Tässä tarkastelu- ja kehittämistyössä tulee kuulla myös järjestökenttää, joka työskentelee heikossa työmarkkina-asemassa olevien asiakkaiden parissa ja tuntee heidän palvelutarpeensa. Huomiota on kiinnitettävä myös monialaisiin palveluihin, hyvinvointialueiden ja kuntien yhdyspintayhteistyöhön sekä hyvinvointialueiden yhteistyöhön järjestöjen kanssa.
Lisätietoja: Vaikuttamisen asiantuntija Titta Hiltunen, 044 748 6556 titta.hiltunen@nuorisoala.fi
