Asia: VNS 7/2026 vp Tulevaisuusselonteon 2. osa: Nuoret tulevaisuuden tekijöinä
Teema: Tulevaisuusselonteko
Nuorisoala ry edistää nuorten osallisuutta yhteiskunnassa sekä kouluttaa, palvelee ja tuo yhteen järjestöissä, kunnissa ja seurakunnissa työtä tai vapaaehtoistyötä tekevät nuorisoalan toimijat. Nuorisoalan jäseninä on noin 140 nuorisojärjestöä ja muuta nuorisoalalla toimivaa yhteisöä – käytännössä kaikki Suomessa toimivat nuorisoalan järjestöt.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle
Kiitämme valiokuntaa mahdollisuudesta lausua.
Tässä lausunnossa korostamme erityisesti seuraavia asioita:
- Tekijät nuorten heikentyneen tulevaisuususkon taustalla on tunnistettu useassa yhteydessä. Seuraavaksi on siirryttävä tekoihin.
- Nuorisotyön ja järjestötoiminnan toimintaedellytykset on turvattava, sillä ne rakentavat nuorten yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia.
- Nuorten koulutus- ja työllisyyspolkujen vahvistaminen tapahtuu ensisijaisesti keskittymällä ammatillisessa oppilaitoksessa opiskeleviin, poikiin ja pitkäaikaistyöttömiin nuoriin. Nuorisotakuu on uudistettava ja sen toiminta varmistettava.
- Nuorten osallistaminen ei riitä, jos vaikutuksista ei ole läpinäkyvyyttä. Nuorivaikutusten arviointi on otettava järjestelmällisesti osaksi päätöksentekoa.
Yleisarvio
Nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen on herättänyt syystä huolta, ja toimenpiteiden sen vahvistamiseksi on lähdettävä valtiojohdon tasolta. Nuorisoala ry yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että lasten ja nuorten hyvinvointi ratkaisee pitkälti Suomen tulevan kehityksen ja menestyksen. Siksi pidämme erittäin myönteisenä, että hallitus on valinnut tulevaisuusselonteon toisen osan teemaksi nuoret. Selonteossa on tunnistettu keskeisiä syitä tulevaisuususkon heikentymiselle.
Nuorisoala pitää myös selonteon tunnistamaa neljän toimenpiteen kokonaisuutta perusteltuna. Nuorten tulevaisuususko rakentuu turvallisesta arjesta, yhteisöihin kuulumisesta, sujuvista koulutus- ja työelämäpoluista sekä kokemuksesta, että heitä kuullaan ja heidän näkemyksillään on merkitystä. Arvioimme selontekoa näiden neljän kokonaisuuden kautta.
Selonteossa esitetyt toimenpiteiden suunnat ovat pääosin oikeita. Suurin haaste on, että ne jäävät ylätasoisiksi tavoitteiksi ilman riittävää konkretiaa, vastuunjakoa, resursointia ja seurantaa. Sama näkyy selonteon alussa esitetyssä listauksessa hallituksen toimista ja kehittämisavauksista, joilla nuorten tulevaisuususkon heikentymiseen on jo pyritty puuttumaan. Listalla on hyviä toimia, kuten nuorten osallisuuden lisääminen ja nuorille suunnatut työllisyystoimet. Seitsemästä listatusta toimesta kolme liittyy kuitenkin selvityksiin, selontekoihin tai visiotyöhön. Uusien selvitysten sijaan tarvitaan jo tunnistettujen ratkaisujen toimeenpanoa.
Keväällä 2026 valmistunut tulevaisuususkotyöryhmän loppuraportti sisälsi lukuisia politiikkasuosituksia nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi. Selonteosta ei kuitenkaan käy ilmi, miten suosituksia on viety käytäntöön tai miten jo käynnissä olevien toimien vaikuttavuutta on arvioitu. Myöskään hallituksen muiden päätösten vaikutuksia ei arvioida.
Selonteon ikärajaukseen on syytä kiinnittää huomiota. Nuorisolain mukaan nuorilla tarkoitetaan alle 29-vuotiaita, mutta selonteon tarkastelun painopiste on 15–24-vuotiaissa. Rajaus on ymmärrettävä yksittäisten aineistojen ja tutkimusten näkökulmasta, mutta se herättää kysymyksen siitä, miten 25–28-vuotiaiden nuorten tilanteet, kokemukset ja tarpeet tulevat huomioiduiksi.
1. Hyvinvoiva arki ja turvalliset elinympäristöt
Nuorisoala ry pitää erityisen tärkeänä, että selonteko tunnistaa yhteisöllisyyden ja turvallisten kasvuympäristöjen merkityksen nuorten hyvinvoinnille. Yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden kokemuksia ei tule nähdä vain yksilöiden ongelmina, vaan on tunnistettava yhteiskunnan rakenteiden ja kohtaamisen mahdollisuuksien vaikutus niihin.
Nuorisotyöllä ja nuorisoalan järjestöillä on tässä keskeinen rooli. Ne tarjoavat nuorille matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, yhteisöjä ja mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Nuorisotyön merkitys ei rajoitu ongelmien ennaltaehkäisyyn tai yksittäisten nuorten tukemiseen, vaan se rakentaa myös yhteiskunnan yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Kun yhteisöllisyys tunnistetaan nuorten tulevaisuususkon keskeiseksi perustaksi, sen vahvistamisen tulisi näkyä myös nuorisotyön ja järjestötoiminnan toimintaedellytysten turvaamisena.
Nuorisotyö paikkaa usein muiden sektorien palveluvajeita. Tähän vaikuttavat osaltaan muilla hallinnonaloilla tehdyt säästöt ja nuorten moninaistuvat tuen tarpeet. Esimerkiksi hyvinvointialueiden ja kuntien sopeutustoimet sekä STEA-avustusten ja valtionosuuksien leikkaukset ovat lisänneet nuorten turvautumista nuorisotyöntekijöihin asioissa, joita on aiemmin hoidettu sosiaali- ja terveyspalveluissa tai oppilaitoksissa.
Nuorisoala pitää hyvänä, ettei selonteko keskity ainoastaan digitaalisten ympäristöjen haittoihin vaan tunnistaa myös niiden myönteiset mahdollisuudet sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä, oppimisessa ja yhteiskunnallisen osallisuudessa. Yhdymme suositukseen medialukutaidon vahvistamisesta ja EU-tason sääntelyn kehittämisestä siten, että myös digitaalisuuden myönteiset puolet huomioidaan. Nuorisotyötä tehdään paljon digitaalisilla alustoilla, joiden avulla tavoitetaan myös nuoria, jotka muuten jäisivät perinteisemmän nuorisotyön ulkopuolelle. Selonteossa merkittäviksi tunnistetut järjestöjen chat-palvelut ovat esimerkki matalan kynnyksen kriisi- ja keskusteluavusta, jota kuitenkin on jouduttu karsimaan STEA-leikkausten vuoksi.
Myös lapsiperheköyhyyden lisääntyminen ja sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset heikentävät nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä. Ilman nuorivaikutusten arviointia tällaisilla päätöksillä voi olla ennakoimattomia seurauksia nuorten arkeen.
2. Sujuvat siirtymät koulutuksesta työelämään
Selonteko tunnistaa koulutus- ja työelämäsiirtymien merkityksen tulevaisuususkon rakentumiselle. Suomalaisten nuorten koulutus- ja osaamistaso on laskenut kansainvälisessä vertailussa, ja sosioekonomisen taustan vaikutus opintopolkuihin on voimistunut.
Nuorisobarometrin mukaan 81 prosenttia nuorista haluaisi korkeakoulututkinnon ja 70 prosenttia uskoo saavuttavansa sen. Tosiasiallisesti vuonna 2025 korkeakoulututkinnon oli suorittanut 25–29-vuotiaista 35,1 prosenttia. Samassa ikäryhmässä 46,9 prosentilla oli toisen asteen tutkinto ja 17,6 prosenttia (58 000 nuorta) oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. Poikien ja miesten koulutustaso ja oppimistulokset laahaavat perässä kaikilla koulutusasteilla. Siinä missä 25–29-vuotiaista miehistä 18 prosenttia ei ole suorittanut mitään perusasteen jälkeistä tutkintoa, samanikäisistä naisista 42 prosentilla on jo korkeakoulututkinto.
Nuorisoala pitääkin hyvänä, ettei selonteko näe nuorten työttömyyttä vain yksilöiden ongelmana. Työllistymiseen vaikuttavat myös työmarkkinoiden rakenteet, työnantajien odotukset ja tarjolla olevien työpaikkojen määrä. Nuorten tulevaisuususkoa ei vahvisteta lisäämällä yksinomaan yksilöihin kohdistuvia velvoitteita, vaan varmistamalla tosiasialliset mahdollisuudet päästä koulutukseen ja työelämään.
Pitkäaikaistyöttömien nuorten määrä on moninkertaistunut vuodesta 2008, ja se kävi tähänastisessa huipussaan 8102 nuoressa heinäkuussa 2026. Suhdanteet vaikuttavat nuorten työllisyyteen merkittävästi, mutta eivät selitä tai ratkaise koko nuorisotyöttömyyden ilmiötä. Nuorisotyöttömyyden torjunta on erityisen tärkeää siksi, että työuran alkuvaiheessa koettu työttömyys tai työmarkkinoille kiinnittymisen vaikeudet voivat pahimmillaan heijastua ura- ja tulokehitykseen koko työuran ajan.
Nuorten työllisyysseteli on hyvä esimerkki toimesta, jolla hallitus on pyrkinyt helpottamaan nuorten työllistymistä, vaikka sen käyttöönotto onkin toistaiseksi ollut hidasta. Se on myös hyvin rajallinen toimi. Vuodesta 2013 lähtien voimassa on ollut nuorisotakuu, jonka mukaan nuorelle taataan kolmessa kuukaudessa pääsy opintojen, työn tai työllisyyttä edistävien palveluiden pariin. Nuorisoala ry suosittaa, että nuorisotakuun toteutumisen esteet selvitetään ja korjataan. Uudistettuna ja riittävästi resursoituna nuorisotakuu voisi auttaa nuoria joustavasti ja yksilöllisten tarpeiden mukaan työuran alkuun ja oman suunnan löytämiseen. Samalla voitaisiin vahvistaa oppilaitosten, työvoimapalveluiden, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä nuorisotyön välistä yhteistyötä.
Nuorisoala ry korostaa, että nuorten koulutus- ja työllisyyspolkujen vahvistaminen vaatii pitkäjänteisiä toimia. Yksittäiset hankkeet tai määräaikaiset työllisyystoimet eivät riitä, jos koulutuksen ja työelämän rakenteelliset esteet jäävät ennalleen. Kehotamme keskittymään erityisesti poikiin, ammattikouluissa opiskeleviin sekä pitkäaikaistyöttömiin nuoriin.
3. Aito osallisuus ja nuorten vaikutusvalta päätöksenteossa
Selonteko pyrkii tärkeällä tavalla näkemään nuoret sekä tulevaisuuden tekijöinä että tämän hetken toimijoina. Jos nuorista puhutaan vain tulevaisuuden tekijöinä, siirretään myös heidän toimijuutensa tulevaisuuteen. Silloin nuoria ei nähdä aktiivisina yhteiskunnan jäseninä tässä hetkessä, ja heidän kuulemisensa ja osallistumisensa jää puolitiehen.
Vain 19 prosenttia 18–24-vuotiaista arvioi ikäistensä olevan riittävästi edustettuina demokratiassa ja poliittisessa vaikuttamisessa. Myös 25–34-vuotiailla vastaava osuus on matala, 27 prosenttia.
Selonteossa tunnistetaan, ettei keskeinen haaste ole ainoastaan nuorten näkemysten kuuleminen, vaan niiden kytkeytyminen valmisteluun ja päätöksiin. Kuuleminen ei vielä itsessään tarkoita osallisuutta tai vaikutusvaltaa. Nuorten tulee saada tietoa siitä, miten heidän näkemyksiään on hyödynnetty ja millaisia vaikutuksia niillä on ollut. 1990-luvulta asti tehdyt toimet eivät ole johtaneet osallisuuden vakiintumiseen.
Valtioneuvoston lasten ja nuorten osallisuuspilotti havainnollistaa tätä haastetta. Pilotissa toteutettiin kysely 5.–9.-luokkalaisille, ja nuorten viestejä hyödynnettiin teemanostoina osana kansliapäälliköiden viestejä. Tämä ei kuitenkaan vielä kerro siitä, miten nuorten näkemykset vaikuttivat valmisteluun tai päätöksentekoon. Pilotin kohderyhmän ulkopuolelle jäivät kokonaan myös 16–28-vuotiaat nuoret. Usein osallistaminen jää rajalliseksi ja kertaluonteiseksi.
Nuorten osallisuus ja demokratiataidot rakentuvat jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Hallitus on asettanut tavoitteekseen äänestysaktiivisuuden lisäämisen sekä lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamisen. Tutkimustiedon perusteella äänestäminen on vahvasti sukupolvikysymys: siinä missä vanhimmat ikäryhmät ovat äänestäjinä edelleen yhtä aktiivisia kuin 30 vuotta sitten, nuoret ja keski-ikäiset äänestävät kaikkiaan vähemmän. Toinen haaste liittyy selonteonkin tunnistamiin eroihin lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kansalaiskasvatuksessa.
Demokratiakasvatuksella voidaan kaventaa näitä eroja. Nuorisoala ry kehottaa valiokuntaa kiinnittämään huomiota siihen, että nuorimman ikäluokan äänestysprosentti on Suomessa merkittävästi muita Pohjoismaita matalampi. Suomi on myös ainoa Pohjoismaa, jossa valtiovalta ei ole mukana järjestämässä Nuorten vaaleja.
4. Tulevaisuuskyvykäs ja pitkäjänteinen päätöksenteko
Nuorten tulevaisuususkon vahvistaminen edellyttää, että nuorten näkökulma huomioidaan johdonmukaisesti kaikessa päätöksenteossa. Nuoriin vaikuttavat päätökset eivät rajoitu nuorisopolitiikkaan tai nuorille suunnattuihin palveluihin, vaan ulottuvat laajasti esimerkiksi koulutukseen, työllisyyteen, sosiaaliturvaan, asumiseen ja palveluihin. Siksi nuorten aseman ja päätösten vaikutusten arvioinnin tulee olla nykyistä järjestelmällisempää.
Selonteossa viitataan lainvalmistelun kuulemisoppaaseen, jonka mukaan lasten ja nuorten näkemyksiä tulisi selvittää aina, kun säädöshankkeella on heidän elämäänsä suoria tai välillisiä vaikutuksia. Käytännössä lainvalmistelussa ei kuitenkaan arvioida järjestelmällisesti nuoriin kohdistuvia vaikutuksia.
Nuorten elämään liittyy lukuisia juridisia, sosiaalisia, kehitysvaiheellisia sekä elämäntapahtumiin liittyviä erityispiirteitä. Lapsivaikutusten arviointi ei kaikissa tilanteissa riitä tunnistamaan nuorten erityisiä palvelutarpeita tai päätösten vaikutuksia täysi-ikäisiin nuoriin. Nuorisoala ry pitää tärkeänä, että nuorivaikutusten arviointi vakiinnutetaan osaksi lainvalmistelua ja muuta päätöksentekoa.
Selonteossa nostetaan esiin myös sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen ja pitkäjänteisen päätöksenteon kehittäminen. Nuorisoala ry pitää tärkeänä, että sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kytketään konkreettisesti päätöksentekoon. Noin puolet 25–34-vuotiaista uskoo, että suuret ikäluokat hyötyvät nuorempien kustannuksella. Selonteossa esitetty sukupolvivastuulain edistämistä koskeva kirjaus on tärkeä avaus, jonka toimeenpanoon tulee ryhtyä viivyttelemättä.
Pitkäjänteinen päätöksenteko edellyttää myös sitä, että jo tehtyjen päätösten ja käynnistettyjen toimien vaikutuksia seurataan. Nuorten tulevaisuususkon vahvistaminen ei voi perustua yksittäisiin selvityksiin, visioihin tai määräaikaisiin hankkeisiin. Tarvitaan selkeät tavoitteet, vastuutahot, riittävät resurssit ja mittarit, joilla arvioidaan toimien vaikutuksia nuorten hyvinvointiin, osallisuuteen ja tulevaisuususkoon.
Kokonaisvastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista on opetus- ja kulttuuriministeriöllä, mutta nuorten hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat hajallaan useilla hallinnonaloilla, erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä työ- ja elinkeinoministeriössä. Nuorisoala ry katsoo, että seuraavalla hallituskaudella tulee arvioida, miten lasten ja nuorten hyvinvoinnin poikkihallinnollinen vastuu ja koordinaatio voidaan koota nykyistä selkeämmin yhden ministerin vastuulle.
Lopuksi
Nuorten tulevaisuususko on noussut tärkeäksi yhteiskunnalliseksi teemaksi ja juhlapuheiden aiheeksi. Nuorisoala ry muistuttaa, ettei tulevaisuususko vahvistu itsestään eikä siitä huolissaan olemalla. Ongelmat on tunnistettu monessa yhteydessä, ja myös ratkaisuja on esitetty. Nyt tarvitaan systemaattista toimeenpanoa.
Nuorisoala ry kannustaa tulevaisuusvaliokuntaa edistämään selonteossa esitettyjen tavoitteiden muuttamista konkreettisiksi toimiksi ja huolehtimaan siitä, ettei selonteko jää muiden vastaavien strategioiden ja selvitysten joukkoon. Erityisen tärkeää on varmistaa, että nuorten näkemykset vaikuttavat aidosti päätöksentekoon, nuorivaikutusten arviointi vakiintuu osaksi valmistelua ja nuorten hyvinvointia sekä yhteisöllisyyttä tukevien toimijoiden toimintaedellytykset turvataan.
Kuten selonteossakin todetaan, nuoret toivovat puhetta ratkaisuista. Tulevaisuususko vahvistuu sekä puheen että konkreettisten tekojen kautta.
Lisätiedot: vaikuttamistyön päällikkö Minja Timperi, minja.timperi@nuorisoala.fi