Aleksi Sandroos: Velkajarrukeskustelussa ihminen katoaa lukujen taakse

Blogit — 19.11.2026

Velkajarru on sana, joka tulee nuorisoalan edunvalvonnassa vastaan vähintään joka kolmannessa lauseessa. Minua on keskustelussa vaivannut se, että ihminen katoaa lukujen taakse. Olemme jääneet ongelmien ympärille, eikä ratkaisuja enää osata pohtia. Olen esittänyt, että päätöksenteossa kannattaisi useammin lähteä ihmisen näkökulmasta, koska pienestä asiasta voi löytyä ratkaisu isoihin yhteiskunnan ongelmiin.

Nuorelle ihmisen näköiset ratkaisut ovat elämässä lähellä. Saanko opiskelupaikan? Riittävätkö rahat vuokraan? Pääsenkö valmistumisen jälkeen töihin? Näihin kysymyksiin haluan poliitikoilta ratkaisuja. Myös se paljon kaivattu talouskasvu syntyy siitä, että nuori pääsee käyttämään osaamistaan ja rakentamaan omaa elämäänsä.

Elokuussa 2026 Suomessa oli yli 7 400 alle 25-vuotiasta, jotka olivat olleet työttömänä vähintään vuoden. Se on pitkä aika etsiä töitä, kun työuran pitäisi vasta alkaa. Nuorisoalan tehtävä on pitää nämä nuoret mukana talouskeskustelussa. Kun kannamme huolta siitä, paljonko valtionvelkaa nuorille jää maksettavaksi, sopii kysyä myös, paljonko heidän odotetaan ottavan lainaa jo opiskeluaikana. Onko se reilua sukupolvipolitiikkaa, jos valtio säästää ja nuori hakee saman rahan pankista?

Säästöpaineissa huomio menee helposti siihen, miten ensi vuoden toiminta rahoitetaan. Samalla pitäisi ehtiä miettiä, miksi nuori haluaisi tulla mukaan. Nuorten kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin on kasvanut, vaikka järjestötoimintaan osallistuminen on vuodesta 2016 hiljalleen vähentynyt. Liian usein kuulen, ettei nuoria saa enää mukaan, kun kaikki ovat somessa. Välillä mietin, olemmeko me itse jo vähän luovuttaneet jäsenhankinnassa. Apua tähän tarjoaa ratkaisupaketti: 13 ehdotusta nuorten järjestöosallistumisen vahvistamiseksi.

Minä tiedän, ettei mukaan pyytäminen ole aina helppoa. Käsi tärisi kymmenen vuotta sitten Sastamalassa, kun soitin vieraille ihmisille ja kysyin, lähtisivätkö he mukaan toimintaan. Jäsenhankinta oli kovaa työtä silloinkin. Pitää uskaltaa ottaa yhteyttä ja osata kertoa, miksi juuri meidän toimintaamme kannattaa tulla ja mihin siinä pääsee vaikuttamaan.

Samalla meidän tulee uskaltaa kysyä, olemmeko uudistuneet riittävästi. Saammeko uusia ihmisiä mukaan nykyisen kaltaiseen toimintaan?

Aleksi Sandroos

Kirjoittaja on Nuorisoala ry:n puheenjohtaja, joka odottaa päättäjiltä keskustelua ratkaisuista ongelmien sijaan.

aleksi.sandroos@nuorisoala.fi

Katso myös