Vaaleissa päätetään tulevaisuudesta ja nuoret on se joukko, joka siinä tulevaisuudessa saa – tai joutuu – elämään. Ja samalla nuoret on se joukko, joka äänestää vaaleissa kaikkein vähiten. Vuonna 2015 eduskuntavaaleissa alle puolet nuorista äänioikeutetuista äänesti. Edellisissä eurovaaleissa heistä vain joka kymmenes äänesti.
Eläkeläisten äänestysprosentti samoissa vaaleissa oli 75. Jokaista nuoren antamaa ääntä kohti annettiin siis kaksi ja puoli eläkeläisääntä. Eläkeläiset ovat ihania ja tärkeitä, mutta fysiologisten tosiseikkojen valossa he eivät ihan hullun pitkään tule elämään siinä yhteiskunnassa, jota tuleva eduskunta ja hallitus päätöksillään muovaavat. Aika moni eläkeläinen sen myös ymmärtää, ja antaa siksi vaaleissa äänensä ajatellen enemmän kokonaisuuden ja tulevaisuuden etua kuin omaansa. Sille on syytä nostaa hattua.
Demokratian tulevaisuus riippuu siitä, äänestävätkö nuoret. Se on mahtipontisesti sanottu, mutta totta. Jos nuoret eivät äänestä nyt, tulevaisuudessa ei äänestä kukaan.
Jos nuorten ääni kuuluisi vaaleissa voimakkaampana, maailma näyttäisi todennäköisesti hyvin erilaiselta. Britannia olisi jäänyt Euroopan Unioniin. Trumpia ei olisi valittu presidentiksi. Suomessa ilmastonmuutoksesta, nuorten syrjäytymisestä ja rasismista puhuttaisiin enemmän ja niitä ratkottaisiin järeämmillä keinoilla.
Nuorten äänestysprosentilla on merkitystä yksittäisten vaalien lopputulokseen, mutta paljon kohtalokkaampaa on äänestämättömyyden jatkuminen vaaleista toisiin. Demokratian tulevaisuus riippuu siitä, äänestävätkö nuoret. Se on mahtipontisesti sanottu, mutta totta. Jos nuoret eivät koe poliittista järjestelmää kiinnostavaksi tai osallistu sen kehittämiseen, järjestelmä näivettyy, menettää oikeutuksensa tai muuttuu harvainvallaksi. Jos nuoret eivät äänestä nyt, tulevaisuudessa ei äänestä kukaan. Ilman äänestämistä ei ole demokratiaa – sen vaihtoehdot on kokeiltu, eikä jälki ole kaunista.
Vaalikausia pidemmällä aikavälillä mitattuna voittaja on aina se puolue, joka uskaltaa ajatella eniten niitä, jotka eivät ole vielä mukana.
Kuten niin monessa: vika ei ole nuorissa, vaan järjestelmässä ja kulttuurissa. Viisas on se puolue, joka tajuaa ryhtyä muutokseen välittömästi vaalien jälkeen: kyseenalaistaa toimintatapansa, luoda uutta, luopua vanhasta, vaihtaa tarvittaessa tekijöitä ja johtajia. Vielä viisaampi on se puolue, jolla on pokkaa muuttua, vaikka nykyiseen toimintaan rakastuneet ja sen vallasta nauttivat iskisivät jarrut pohjaan, uhkaisivat lähtevänsä – ehkä lähtisivätkin. Vaalikausia pidemmällä aikavälillä mitattuna kun voittaja on aina se, joka uskaltaa ajatella eniten niitä, jotka eivät ole vielä mukana.
Politiikan toimintakulttuuria ei ehditä muuttaa kymmenessä päivässä, mutta nuorten äänestysprosenttia ehdimme vielä kasvattaa.
Jos olet nuori: äänestä. Se on oikein ja se on tärkeää.
Jos et ole nuori: tee kaikkesi, että saat edes yhden nuoren enemmän äänestämään. Meistä jokaisen ympärillä on äänioikeutettuja nuoria: kotona, töissä, suvussa, naapurissa. Kysy omiltasi, aikovatko he äänestää. Kerro, miksi se on niin tärkeää. Auta ymmärtämään tätä meidän kankeaa ja vähän ankeaakin politiikkasysteemiä. Pyydä kanssasi äänestämään. Hae vaikka kotoa. Kuskaa äänestyspaikalle. Vähän saa pakottaakin. Tarjoa vaalikahvit. Kiitä.
Nuoren saaminen äänestämään saattaa olla piirun verran työläämpää kuin oma äänestämisesi, mutta sen vaikutus kantaa monta kertaa pidemmälle.
Anna Munsterhjelm
Kirjoittaja on Allianssin toiminnanjohtaja, joka kerran takavuosina juhli sen verran antaumuksella, ettei jaksanut äänestää seuraavan päivän seurakuntavaaleissa. Nyt hävettää.