Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutala myönsi viime viikolla valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille kuluvan vuoden toimintaan yhteensä 17 998 000 euroa. Hienoa on, että perinteisestä päätösaikataulusta viivästyneet avustuspäätökset viimein saatiin järjestöille. Aivan yhtä hienoa sen sijaan ei ole se, millaista menettelyä yleisavustuspäätöksiin kulisseissa tällä kertaa liittyi.
Kirjoitin syksyllä 2023 blogikirjoituksen, jossa kritisoin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnollista menettelyä valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuuksien käsittelyssä nuorisolain muuttuessa. Tuolloin totesin opetus- ja kulttuuriministeriön tarjoilleen oppikirjaesimerkin huonosta hallinnosta. Valitettavasti jälleen nuorisoalan järjestöjen valtionavustusten ympärillä kuohuu. Tällä kertaa oppikirjaesimerkin huonosta hallinnosta tarjoili itse ministeri Poutala.
Nuorisoministeri jakoi avustukset esittelijän esityksestä poiketen
Nuorisoministeri päätti myöntää kahdelle järjestölle valtionavustusta vastoin esittelevän virkamiehen sekä arviointi- ja avustustoimikunnan yhdenmukaisia esityksiä. Samalla ministeri vähensi viideltä muulta järjestöltä heille esitettyä avustusta saadakseen tarvittavat määrärahat näihin kahteen avustukseen. On varsin poikkeuksellista, että ministeri poikkeaa esittelevän virkamiehen esityksestä. Vielä poikkeuksellisempaa on, että esittelevä virkamies katsoo ministerin päätöksen lainmukaisuuden niin kyseenalaiseksi, että jättää siitä eriävän mielipiteen. Näin juuri tällä kertaa kuitenkin tapahtui.
Asia saattaa aluksi kuulostaa vähäpätöiseltä – varsinkin, kun kyseessä on euromääräisestikin yhteensä vain 23 000 eurosta. Nuorisoalan järjestöjen valtionavustusprosessia ja sen lainsäädännöllistä taustaa täytyy tuntea hieman syvällisemmin, jotta ymmärtää, kuinka kyseenalaista ministerin menettely oli.
Laki ohjaa nuorisoalan järjestöjen avustamista tarkasti
Avustuksen määrää harkitessaan opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi nuorisoalan järjestöjen toimintaa nuorisolain ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen nuorisotyöstä ja -politiikasta mukaisesti. Ministeriön täytyy lain mukaan avustuksen määrää harkittaessa ottaa huomioon järjestön toiminnan laatu ja vaikuttavuus, järjestön toiminnan ajankohtaisuus, järjestön toiminnan laajuus ja saavutettavuus, miten järjestö edistää nuorten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, miten järjestö edistää nuorten osallisuutta sekä miten järjestön hallintoa ja taloutta hoidetaan. Valtioneuvoston asetus sisältää lisäksi vielä yksityiskohtaisen säännöksen siitä, mitä arvioinnissa opetus- ja kulttuuriministeriön tulee ottaa huomioon. Lainsäätäjä on halunnut siis jo lain tasolla säätää poikkeuksellisen tarkasti nuorisoalan avustusperiaatteista. Monella muulla toimialalla säätely lain tasolla ei ole näin tarkkaa.
Näitä säädöksiä noudattaen opetus- ja kulttuuriministeriön virkakunta on toteuttanut järjestöjen toiminnan arvioinnin ja julkaissut sen avoimesti ministeriön verkkosivuilla. Ministeriön virkakunnan tekemän arvioinnin ja siihen perustuvan avustusharkinnan ohella myös arviointi- ja avustustoimikunta teki avustusten jaosta oman esityksensä ministerille. Sekä ministeriön esittelijän että arviointi- ja avustustoimikunnan esitykset ministerille olivat samansisältöiset.
Ministeri Poutalan valtionapupäätökset eivät kestä tarkastelua
Voisin eri sanakääntein kritisoida ministerin päätöstä, mutta annan tässä kohtaa kunnian avustuspäätöksen esitelleelle virkamiehelle, joka jätti eriävän mielipiteen niistä avustuspäätöksistä, joissa ministeri poikkesi esittelijän esityksestä:
”Hallintolain (434/2003) 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
Totean, että hallintolain 6 §:stä ilmenevän tasapuolisen kohtelun periaatteen ja perustuslain 6 §:stä ilmenevän yhdenvertaisuusperiaatteen johdosta avustuspäätöksiä koskevan ratkaisutoiminnan on oltava johdonmukaista siten, että harkinnan kohteena olevia tosiseikkoja arvioidaan samankaltaisissa tapauksissa samoin perustein. Tasapuolisuudella on merkitystä erityisesti käsillä olevassa tilanteessa, jossa käsitellään useita keskenään kilpailevia hakemuksia, jotka koskevat samaa, rajattua määrärahaa.
Käsillä olevassa asiassa hakijoiden välisessä vertailussa ja niiden toiminnan arvioinnissa on noudatettu nuorisolain 1285/2016 18 §:n 3 momentin ja nuorisotyöstä ja -politiikasta annetun valtioneuvoston asetuksen 211/2017 6 §:n määräyksiä sekä ministeriön avustuspolitiikan strategisuutta koskevaa linjausta, jonka mukaan määrältään alle 10 000 euron suuruisia yleisavustuksia ei myönnetä. Avustuksen myöntäminen Iso Kirja ry:lle ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry:lle esityksestäni poiketen ei siten ole muihin hakijoihin nähden tasapuolista. Määrärahan ollessa rajallinen, päätös loukkaa muiden avustusta saavien järjestöjen mahdollisuutta avustuksen saamiseen.
Katson, että tehty päätös ei ole hallinnon oikeusperiaatteiden mukainen. Päätös ei täytä yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden vaatimusta, sillä se asettaa asianosaiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan eikä kaikilta osin perustu objektiivisiin ja johdonmukaisiin arviointiperusteisiin.
Lopuksi totean, että tehty päätös poikkeaa valtionavustustoiminnan yleisistä tarkoituksenmukaisuusperiaatteista. Arvioni mukaan päätös ei edistä avustuksen vaikuttavuutta eikä käytettävissä olevien määrärahojen tehokasta ja tarkoituksenmukaista kohdentamista. Pidän myös ongelmallisena, että päätös poikkeaa valmistelussa käytetyistä kriteereistä sekä hakuilmoituksessa ilmoitetuista arviointiperusteista ja ehdoista, eikä päätökselle ole näiltä osin esitetty riittäviä perusteluita.”
Näillä näytöillä kohti läpinäkyvämpää ja oikeudenmukaisempaa avustusjärjestelmää?
Ministerin toiminta nousee kyseenalaiseksi juuri tässä hetkessä erityisesti siksi, että ministeri käynnisti viime vuoden lopulla nuorisoalan järjestöjen yleisavustusten oikeasuhtaisuustarkastelun. Ministeriön tiedotteen mukaan tavoitteena on varmistaa, että yleisavustukset ovat keskenään ja nuorisolain mukaisiin perusteisiin nähden oikeasuhtaisia. Lisäksi ministeriön tavoitteena on lisätä avustusjärjestelmän läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Itse ajattelen, että tämänkertaisilla avustuspäätöksillä ministeri Poutala ei ainakaan edistänyt avustusjärjestelmän läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
Kiitän opetus- ja kulttuuriministeriön virkakuntaa rohkeudesta jättää eriävä mielipide lainvastaiseksi katsomastaan ministerin päätöksestä. Nuorisoministeri Poutalan sen sijaan toivon jatkossa käyttävän ministerille luotettua valtaa nuorten hyvinvoinnin laaja-alaiseen edistämiseen yksittäisten nuorisoalan järjestöjen avustussummien sijaan.
Juuso Luomala
Kirjoittaja on Nuorisoala ry:n talous- ja hallintojohtaja, joka arvostaa hyvää hallintoa ja sujuvia prosesseja
juuso.luomala@nuorisoala.fi
Juuso Luomala
