Juuso Luomala: Opetus- ja kulttuuriministeriö tarjoili oppikirjaesimerkin huonosta hallinnosta

Opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotti syyskuussa tehneensä päätökset oikaisuvaatimuksiin, jotka liittyivät valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuuksia koskeviin päätöksiin. Näiden päätösten myötä ministeriö lopulta peruutti kaikkiaan 31 järjestön valtionapukelpoisuuden. Arviointi toki perustui nuorisolain siirtymäsäännöksellä ministeriölle osoitettuun tehtävään, mutta käytännössä ministeriön prosessi oli varsinainen hallinnollinen farssi, jota ei vaikuttanut johtavan kukaan.

Peruutetaan kuitenkin aluksi vähän ja käydään läpi taustat: mistä tässä sopassa olikaan kyse ja miten tähän päädyttiin?

Valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuutta säätelee nuorisolaki. Nuorisolaissa on säädetty, että valtionapukelpoisuuden hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä voidaan antaa valtioneuvoston asetus. Nuorisolakia muutettiin viime vuonna ja muutokset astuivat voimaan tämän vuoden ensimmäisenä päivänä. Muutokset valtioneuvoston asetukseen nuorisotyöstä ja -politiikasta puolestaan tulivat voimaan huhtikuun alkupuolella. Näillä laki- ja asetusmuutoksilla muutettiin muun muassa valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuuden hyväksymistä koskevia säännöksiä – siis käytännössä sitä, millaiset tahot voivat hakea valtionapua nuorisotoimintaan.

Nuorisolain siirtymäsäännöksen mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriön tuli arvioida viimeistään 1.7.2023 avustusta saaneiden järjestöjen valtionapukelpoisuus ilman erillistä hakemusta. Kuten alussa mainitsin, tässä arvioinnissa opetus- ja kulttuuriministeriö peruuttikin valtionapukelpoisuuden loppujen lopuksi 31 järjestöltä.

Mikä muuttui valtionapukelpoisuuksien osalta?

Lain muutoksen jälkeen nyt ja jatkossa valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuutta harkittaessa otetaan huomioon järjestön toiminnan merkitys ja vaikuttavuus nuorisotyön ja -toiminnan kannalta, järjestön toiminnan ajankohtaisuus sekä toiminnan valtakunnallisuus. Lisäksi edellytetään, että järjestö edistää nuorten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta ja että järjestön hallintoa ja taloutta hoidetaan vastuullisesti. Asetukseen tulleet muutokset korostavat puolestaan järjestön toiminnan vaikuttavuuden arviointia sekä edellyttävät jatkossa toiminnan järjestämistä lähtökohtaisesti vähintään seitsemän maakunnan alueella aiemman vähintään kolmen maakunnan sijasta.

Valtionapukelpoisuuksien arviointia toteuttaessaan opetus- ja kulttuuriministeriö onkin nähdäkseni tarkastellut erityisesti toiminnan valtakunnallisuuden toteutumista ja järjestön toiminnan vaikuttavuutta nuorisoalalla.

Valtionapukelpoisuuksien arviointi ei edustanut hyvää hallintoa

Opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttama valtionapukelpoisuuksien arviointi oli käytännön tasolla aikamoinen hallinnollinen farssi. Nuorisolain muutos astui voimaan jo vuoden alusta, mutta ministeriö sai kuitenkin lähetettyä järjestöille päätökset valtionapukelpoisuuksien peruuttamisesta tai kelpoisuuksien uudistamisesta kirjepostilla vasta kaksi päivää ennen siirtymäsäännöksen asettamaa määräaikaa eli 29.6.2023.

Tätä ennen ministeriö lähetti hallintolain mukaisen kuulemispyynnön niille järjestöille, joiden kelpoisuutta ministeriö oli peruuttamassa, kirjeenä vasta 23.5.2023, ja järjestöllä oli aikaa vastineen jättämiseen 9.6.2023 asti. Koska kuulemisten määräaika oli hiukan yli kaksi viikkoa, ei kuulemiskirje tavoittanut kaikkia kuulemisen kohteena olleita järjestöjä ajoissa tai järjestöillä ei ollut riittävästi aikaa laadukkaan vastineen laatimiseen.

Myös asiasta opetus- ja kulttuuriministeriölle lakisääteisen lausuntonsa 20.6.2023 antanut arviointi- ja avustustoimikunta kiinnitti huomiota avustuksen saajien kannalta kohtuuttomaan kuulemisaikatauluun lausuessaan seuraavasti:

”Arviointi- ja avustustoimikunta kiinnittää huomiota uuden nuorisolain ja siihen liittyvän asetuksen muuttamisesta ja voimaantulosta johtuneesta aikataulusta koskien valtionapukelpoisuuden uudelleen arviointia ja tästä johtuneesta järjestöjen lyhyestä aikataulusta lisäselvitysten osalta. Arviointi- ja avustustoimikunta pitää asiantuntija-arvionaan huomattavan todennäköisenä, että osa järjestöistä, jotka eivät ole kuulemiskirjevastausten ja selvityspyyntövastausten avulla todentaneet, että ne täyttäisivät nuorisolain ja valtioneuvoston asetuksen mukaisia valtionapukelpoisuuden edellytyksiä, kuitenkin täyttävät tosiasiallisesti valtionapukelpoisuuden ehdot, vaikka eivät ole sitä saatujen selvitysten ja kuulemiskirjevastausten perusteella todentaneet. Osan järjestöjen osalta selvityspyyntöihin tai kuulemiskirjeisiin ei ole vastattu, jolloin valtionapukelpoisuutta ei ole voitu todentaa.”

Valtionavustustoiminnan yksiä kulmakiviä on luottamuksensuoja. Vaikka reiluuden nimissä onkin myönnettävä, että myös ministeriön puolustukseksi on olemassa joitakin lieventäviä asianhaaroja, nuorisoalan järjestöjen näkökulmasta on silti väistämätöntä todeta, että tämä prosessi olisi ministeriössä tullut johtaa todella paljon paremmin. Nyt vastuun ministeriön epäonnistuneesta prosessista joutuivat kantamaan päätöksen kohteena olleet järjestöt. Ylipäänsä prosessin tärkeimpien vaiheiden ajoittaminen juuri kesälomakauden kynnykselle osoitti opetus- ja kulttuuriministeriöltä vähintään harmillisen huonoa hallintotapaa tai jopa merkittävää arvostuksen puutetta päätöksenteon kohteena olleita, valtionhallintoa merkittävästi heikommassa asemassa olleita kansalaisyhteiskunnan toimijoita kohtaan.

Valtionapukelpoisuuksien peruuttaminen uhkaa nuorten toimintaa

Näiden 31 nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuuden peruuttaminen uhkaa ainakin osan järjestöjen kohdalla koko toiminnan tulevaisuutta. Toistaiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole osoittanut sitoutuneisuutta tai ainakaan käytännön keinoja näiden järjestöjen toiminnan rahoituksen turvaamiselle jatkossa. Vetoankin ministeriöön asian ratkaisemiseksi näiden järjestöjen – ja etenkin niiden toiminnan piirissä olevien nuorten – etua ajatellen.