Joka viides nuori on keskeyttänyt tutkintoon johtavan koulutuksen. Vuonna 2025 noin 58 000 nuorta oli kokonaan perusasteen tutkinnon varassa. Suomalaisten nuorten osaamistaso laskee kansainvälisessä vertailussa samalla, kun sosioekonomisen taustan vaikutus opintopolkuihin voimistuu. Mitkä ovat nuoren kannusteet ponnistella osaamisensa eteen, jos tausta ratkaisee enemmän kuin tahto?
Siirtyminen jatko-opintoihin hidastuu
Nuorisobarometri kertoo, että 81 prosenttia nuorista haaveilee korkeakoulututkinnosta ja 70 prosenttia uskoo saavuttavansa sen. Silti lähes kolmannes kokee joutuvansa tekemään muita enemmän töitä pärjätäkseen, ja siirtyminen jatko-opintoihin hidastuu. Kevään 2024 ylioppilaista vain kolmannes jatkoi opintojaan välittömästi. Koulutuksesta haaveilu käy vaikeaksi, jos kannusteet rajoittuvat yksilön paineisiin, eikä todellista tukea tai ohjausta seuraavan askeleen ottamiseksi ole resurssien niukkuuden vuoksi näkyvissä.
Huolestuttavinta on, että perusasteen jälkeinen koulutuspolun katkeaminen kasvaa. Vuonna 2025 lähes 18 prosenttia 25–29-vuotiaista oli kokonaan ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. Opintojen keskeyttäminen on korkeinta ammatillisissa oppilaitoksissa, ja ammatillisen tutkinnon suorittaneiden nuorten aikuisten työllisyys jää Suomessa selvästi muista Pohjoismaista jälkeen. Ammatillisen koulutuksen tehtävä on toimia vahvana väylänä työelämään tai jatko-opinnoille, ei koulutuspolun umpikujana.
Koulutustaso nousee, mutta erot kasvavat
Opiskeluelämän kuormitus näkyy eri tavoin. Tytöt kärsivät keskimäärin koulu-uupumuksesta ja ahdistusoireilusta yhä varhaisemmassa vaiheessa koulutuspolkua. Pojat eivät puolestaan hakeudu yhtä herkästi palveluiden piiriin, mutta heidän oppimistuloksensa laahaavat perässä asteelta toiselle ja miehet ovat useammin vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Nivelvaiheen opintoihin osallistuvien todennäköisyys valmistua ei ole kohentunut laajennetun oppivelvollisuuden myötä. Nykyinen järjestelmämme ei siis kykene kohtaamaan niitä nuoria, joiden toimintakyky on tilapäisesti heikentynyt.
Suomen koulutusjärjestelmän merkittävin saavutettavuustekijä on sen maksuttomuus
Keskustelu koulutuksesta taantuu liian usein laskuopin tasolle: paljonko yksilö hyötyy tutkinnostaan? Kuinka suuri osa kustannuksista on siirrettävissä opiskelijan itsensä kannettavaksi? Suomen kokoisella väestöllä ei ole kuitenkaan varaa kohdella koulutusta yksilöllisenä investointina tai koettelemuksena. Yhtenäisempi koulutuspolku takaa myös tulevaisuuden sivistyneen väestön ja tuottavuuskasvun. Ehdotus avoimen korkeakoulun maksullisista tutkinnoista tai väläytellyt omavastuuosuudet ovat esimerkkejä ajattelusta, jossa väylä oman osaamisen kehittämiseen kulkee oman maksukyvyn kautta.
Suomen koulutusjärjestelmän merkittävin saavutettavuustekijä on sen maksuttomuus. Suomen koulutustason lasku ei kuitenkaan pysähdy ilman riittävää ja pitkäjänteistä rahoitusta. Korkeampi työllisyys, kyvykkäämmät osaajat tai varhaisemmin otetut askeleet elämässä eivät ole palkintoja yhdelle uurastaneelle. Merkittävimmän kasvuinvestoinnin kustannukset kuuluvat kaikille.
Suomen koulutustason tavoiteltu nosto edellyttää koulutuksellisen eriarvoistumisen pysäyttämistä. Tutustu täältä Nuorisoalan ehdotuksiin koulutuksellisen eriytymisen ratkaisemiseksi.
Samuli Leppämäki
Kirjoittaja on Nuorisoalan vaikuttamisen asiantuntija, jonka mielestä tie sivistykseen tulisi olla avoin kaikille.
samuli.leppamaki@nuorisoala.fi
