Tuorein nuorisobarometri on puhututtanut laajasti julkisessa keskustelussa ja hyvä niin – kuitenkin kun me puhumme nuorista, meidän on hyvä muistaa, että nuoret ovat yhä moninaistuvampi joukko ihmisiä. Ja yhä moninaistuvampi on myös vähemmistöön kuuluvien joukko keskenään.
Terveisiä vain maailman onnellisimmasta maasta, jossa nuorten tulevaisuususko on heikko ja usko maailmaan on laskenut. Kun me puhumme nuorista ja nuorten tulevaisuususkosta, sitä on syytä tarkastella eri näkökulmista. Kuten nuorisobarometri on osoittanut, nuoret ovat yhä moninaistuvampi joukko ihmisiä. Siksikin on valtavan arvokasta, että maassamme tuotetaan säännöllistä tutkittua tietoa nuorten moninaisista taustoista ja myös vähemmistökokemuksista, sillä väestötietoa kokoavat aineistot eivät esimerkiksi tunnista laajasti vaikkapa sukupuolten moninaisuutta.
Kuten aiemmassa blogissamme todettiin, kärjistynyt retoriikka ja polarisoituneet maailmankuvat ovat varmasti yhteydessä siihen, että yhteiskunnan arvot ja asenteet olivat nuorisobarometrin mukaan toisiksi suurin nuorten turvattomuutta lisäävä ilmiö. Noin puolet nuorista ovat kertoneet tulleensa joskus syrjityksi – etniseen vähemmistöön kuuluvista 55 % on kokenut syrjintää ja samaan aikaan SPR:n julkaiseman tutkimuksen mukaan selkeä enemmistö kokee turvallisuuden tunteen vähenemisen syyksi rasismin.
Samaa tarinaa kertoo kouluterveyskysely: kiusaamisen kokemukset ovat vähemmistöön kuuluvilla nuorilla noin kaksi kertaa yleisempiä. Tiedetään myös, että vähemmistöjen kokema kohtelu on myös yksi syistä harrastamisen lopettamisen taustalla.
Arvot ja asenteet eivät rakennu tyhjiössä, niitä ylläpidämme me itse. Nuorisobarometrista näkee, että maahanmuuttajiin kohdistuvia paheksuvia kommentteja kuullaan eniten (47 %) ystäviltä, mutta sen lisäksi myös vanhemmilta tai muilta huoltajilta (42 %) ja esimerkiksi opettajilta (14 %). Tämä haastaa meitä nuorisoalan ammattilaisia työssämme nuorten tulevaisuususkon vahvistamisessa: kuinka me pystymme tarjoamaan jokaiselle nuorelle turvallisen yhteisön, johon voi kuulua omana itsenään ilman pelkoa syrjityksi tulemisen kokemuksista ja ettemme toisinna nuoren kehitykselle ja identiteetille haitallisia käyttäytymisen malleja.
On täysin käsittämätöntä, miten aikuiset voivat olla huolissaan nuorten pahoinvoinnista, kun samaan aikaan eri medioiden kommenttiraidat joskus nähneet tietävät, miten aikuiset käyttäytyvät. Millaista mallia me opetamme nuorille? Nuorisotyö yrittää korjata näitä jälkiä parhaan kykynsä mukaan, mutta nuorille turvattomuutta luovaa ilmapiiriä ei muuteta ilman, että aikuiset katsovat peiliin ja kantavat oman vastuunsa.
Silla Kakkola
Kirjoittaja on Nuorisoalan va. toiminnanjohtaja, joka arvostaa syrjimättömyyttä ja kavahtaa typeryyttä tässä yhteiskunnassa.
silla.kakkola@nuorisoala.fi
Silla Kakkola
