Cevor, YK-nuorisodelegaatti: ”Yhdenkään nuoren tulevaisuus ei saisi riippua siitä, millaiseen perheeseen hän syntyy”

“Kun muutin 13-vuotiaana Virosta Suomeen, en olisi osannut kuvitellakaan, että jonain päivänä istuisin Yhdistyneiden kansakuntien kokoussaleissa edustamassa suomalaisia nuoria.

Kasvoin perheessä, jossa korkeakoulutus tai kansainvälinen ura eivät tuntuneet mahdollisilta. Olen perheeni ensimmäinen korkeakoulututkinnon suorittanut. Matka pieneltä paikkakunnalta kansainvälisiin neuvottelupöytiin on opettanut minulle ennen kaikkea sen, ettei ihmisen mahdollisuudet saisi riippua siitä, millaisista olosuhteista hän ponnistaa.

Suomessa olen saanut kouluttautua, löytää omat vahvuuteni ja tavoitella asioita, jotka olisivat joskus tuntuneet mahdottomilta. Samalla tiedän, ettei jokainen nuori saa samanlaisia mahdollisuuksia. Kyse ei ole vain siitä, kuinka paljon kukin on valmis tekemään töitä unelmiensa eteen. Kaikilla ei ole samanlaisia voimavaroja, taloudellista turvaa tai ympärillä ihmisiä, jotka kannustavat uskomaan itseensä.

Siksi halusin ryhtyä YK-nuorisodelegaatiksi.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen päässyt osallistumaan YK kokouksiin New Yorkissa ja Genevessä sekä keskustelemaan nuorten tulevaisuudesta niin kansainvälisten päättäjien kuin eri puolilta maailmaa tulevien nuorten kanssa. Olen puhunut muun muassa nuorten köyhyydestä, koulutuksesta, työelämästä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Nuorten osallisuus ei saa tarkoittaa vain sitä, että meitä kutsutaan kertomaan näkemyksiämme muiden tekemistä päätöksistä. Meidän on päästävä myös vaikuttamaan siihen, mitä asioita nostetaan keskusteluun ja millaisia ratkaisuja niihin etsitään. Nuoret eivät ole vain tulevaisuuden vaan myös nykyisyyden päättäjiä, työntekijöitä tai yhteiskunnan jäseniä.

Oma matkani on saanut minut uskomaan siihen, että yhteiskunta voi parhaimmillaan avata ihmiselle ovia, joita hän ei edes tiennyt olevan olemassa.

Juuri siksi nuorisodelegaattien työtä tarvitaan. Haluamme viedä kansainväliseen päätöksentekoon niidenkin nuorten äänen, joilla ei ole mahdollisuutta matkustaa New Yorkiin, osallistua kansainvälisiin kokouksiin tai saada näkemyksiään suoraan päättäjien kuultavaksi.

Loppujen lopuksi kyse on itselleni siitä missiosta, jossa jokaisella nuorella pitäisi olla mahdollisuus unelmoida tulevaisuudestaan ja myös todellinen mahdollisuus tavoitella ja rakentaa siitä totta.”