Let’s face it: olemme käytännössä ajamassa alas jyrkänteeltä kohti hallitsematonta ilmastokatastrofia. Miten päättäjät saataisiin toimimaan? Vaikuttamisen asiantuntijamme Kaisa Larjomaa esittelee päättäjille yhden nuoren, jota heidän viimeistään kannattaisi kuunnella.
Hei päättäjä! Ilmastokriisi on täällä. Ennätyskuivuus on riepotellut tänä vuonna niin Eurooppaa kuin Aasiaa. Toisaalla runsas vedentulo on aiheuttanut katastrofin: kolmasosa Pakistanin pinta-alasta on veden peitossa syksyn tulvien jäljiltä, ja 45% viljelyalasta on tuhoutunut. Taudit leviävät alueella.
Sään ääri-ilmiöiden yleistyminen on seurausta ilmaston kuumenemisesta, eikä pahinta ole vielä nähty. Tiedämme, mitä pitäisi tehdä: kasvihuonekaasupäästöt pitäisi saada pikaisesti alas ja hiilinielut ylös. Samaan aikaan Suomessa hakataan metsää ennätystahtia.
Sanotaan se nyt suoraan: olemme nykymenolla ajamassa jyrkänteeltä alas. Riipumme löyhästi kiinni Pariisin ilmastotavoitteissa, joiden mukaan lämpeneminen halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen. Joidenkin arvioiden mukaan 1,5 asteen lämpeneminen saavutetaan jo 6,5 vuoden kuluttua.
Onko siis mikään ihme, että nuoret protestoivat kaduilla? He näkevät tulevaisuutensa murenevan silmiensä edessä. Nuorisobarometrin 2021 mukaan valtaosa nuorista tunnustaa ihmisten roolin ilmastonmuutoksen takana. Nuoret tuntevat surua ja huolta ympäristökriiseistä.
Ilmastokriisi on elämän ja kuoleman kysymys nuorille, jotka joutuvat kantamaan vanhempien sukupolvien päätösten (ja päättämättä jättämisten) taakkaa pisimpään. Kriisin luulisi aiheuttavan huolta ja surua vanhemmissakin ihmisissä – kyllähän hekin jo näkevät ilmaston kuumenemisen ja sen seuraukset, vähintään uutisista.
Parahin päättäjä, eikö tämäkään ei riitä motivoimaan sinua radikaaleihin poliittisiin päätöksiin, kuten fossiililista polttoaineista luopumiseen? Asetu sitten sen herkän, hienon nuoren henkilön saappaisiin, jonka tunnet kaikkein parhaiten: nuoren itsesi.
Miltä sinusta tuntui nuorena, kun elämä oli edessäsi ja kaikki tuntui mahdolliselta? Jes, muistat siis sen! Entä miltä sinusta tuntuisi, jos ne mahdollisuudet napattaisiin sinulta pois? Nousisitko kaduille protestoimaan? Vaatisitko, että päättäjät palauttaisivat uskosi tulevaisuuteen kunnianhimoisilla ilmastoteoilla? Väsyisitkö ja kyynistyisitkö?
Päättäjä, etkö haluaisi kertoa tuolle nuorelle, että kaikki järjestyy kyllä? Etkö haluaisi luvata, että teet kaikkesi, jotta hän saa pitää unelmansa ja että hänellä on tulevaisuus? Etkö haluaisi tehdä kaikkeasi, jotta maapallo säilyy elinkelpoisena hänenkin aikuisuudessaan, vaikka se tarkoittaisi nykyisen järjestelmän kyseenalaistamista ja ehkä itsellesi tärkeiden ja sinulle läheisten eturyhmien sivuuttamista?
Toivottavasti tunnet empatiaa tuota nuorta sielua kohtaan. Nyt: tee vain se, mikä sinun täytyy tehdä, jotta tämänkin päivän nuoret saavat pitää unelmansa.
Kaisa Larjomaa
Kirjoittaja on kansainvälisen vaikuttamisen asiantuntija, joka vastaa Allianssissa myös nuorisoalan ilmastotyön kokoamisesta.
kaisa.larjomaa@nuorisoala.fi
