Olen viime aikoina tutustunut nuorisoalan järjestöjen ekologiseen kestävyyteen opinnäytetyöprosessissani. Sain huhtikuussa kunnian esitellä opinnäytetyöni tuloksia Nuorisoala ry:n Vastuulliset järjestöt -hankkeen päätöswebinaarissa. Vaikka opinnäytetyö valmistuu kokonaisuudessaan vasta syksyllä, on huippua päästä jakamaan havaintojani jo nyt tulosten valmistuttua.
Opinnäytetyössäni analysoin opetus- ja kulttuuriministeriölle toimitettuja vuoden 2024 yleisavustusten selvitysraportteja. Tulokset osoittavat, että nuorisoalan järjestöissä
toimitaan jo aktiivisesti ekologisen kestävyyden edistämiseksi. Järjestöissä toteutettiin keskimääräisesti 15 erilaista ekologista kestävyyttä edistävää toimenpidettä. Mutta
mitä nämä teot kertovat meille järjestökentän ekologisesta kestävyydestä ja sen nykytilasta?
Arjen jalanjälki on jo hallussa
Analyysini mukaan noin 70 % järjestöjen raportoiduista toimista liittyy niiden omaan ”jalanjälkeen” eli organisaation sisäisiin valintoihin. Tämä on se perusta, jolle kaikki muu rakentuu: miten liikutaan, mitä syödään ja miten toimintaa pyöritetään. Tulokset kertovat vakiintuneista käytännöistä. Esimerkiksi lähes 80 % järjestöistä suosi julkista liikennettä ja kaksi kolmasosaa mainitsi kasvispainotteiset tarjoilut. Nämä eivät ole enää pelkästään kokeiluja, vaan osa toiminnan uutta normaalia.
Havaitsin kuitenkin eroja siinä, miten ekologiseen kestävyyteen liittyvään kysymykseen vastataan. Ekologista kestävyyttä tarkasteltiin hyvin käytännönläheisesti esimerkiksi kertomalla kierrätyksestä, mutta osa vastaajista tarkasteli aihetta myös laajemmin ja strategisemmin. Kokonaiskuvan luominen opinnäytetyössä siitä, kuinka ekologista kestävyyttä järjestöalalla raportoidaan, antaa peilin, johon omaa toimintaa voi verrata. Vertailu ja vertaistuki muilta järjestöiltä auttavat tunnistamaan, mitä ekologisen kestävyyden kehittäminen eteenpäin omassa organisaatiossa kaipaisi.
Kädenjälki laajentaa vaikutusta
Vaikka sisäiset toimet ovat tärkeitä, oli kiinnostavaa havaita järjestöjen kasvava ”kädenjälki”. Noin 30 % raportoiduista toimista suuntautui organisaation ulkopuolelle esimerkiksi viestintään, nuorten osallisuuden vahvistamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ekologisesta kestävyydestä.
Nuorisoalan järjestöillä on ainutlaatuinen mahdollisuus toimia ekososiaalisen sivistyksen rakentajina. Kun järjestö esimerkiksi viestii ekologisesta toiminnastaan tai antaa nuorille työkaluja ympäristöhuolen käsittelyyn, sen vaikutus moninkertaistuu. Kaikki osaavat ajatella kierrättämistä, mutta on tärkeää tehdä näkyväksi myös esimerkiksi organisaation toteuttama tavoitteellinen kasvatustyö, tiedontuotanto tai aktiivinen vaikuttaminen ja ohjaus. Positiivista viestiä kannattaa jakaa!
Tekemisestä kohti vaikuttavuuden ymmärtämistä
Järjestöalan toimijoiden kanssa käymäni keskustelut ovat vahvistaneet havaintoa siitä, että meidän on seuraavaksi siirryttävä tekemisestä kohti tunnistamista ja vaikutusten arviointia. Tällä hetkellä järjestöjen kestävyystyö on vahvasti toiminnallista, mutta tekojen todellisen vaikuttavuuden ymmärtäminen ja systemaattinen seuranta jäävät usein uupumaan.
Opinnäytetyöni tulokset osoittavat, ettei pelkkä lista tehdyistä toimenpiteistä enää riitä, vaan kestävyyteen on suhtauduttava strategisemmin. Suunnitelmallisuudessa voi kuitenkin hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa ja rakenteita: tavoitteita, keinoja ja niiden arviointia. Yhteiskehittämisen ja analyysin pohjalta syntyi lista vinkkejä, joilla yksittäiset ekoteot voi muuttaa vaikuttavaksi tarinaksi. Tässä niistä muutama:
Kolme vinkkiä kirjoittajalle:
- Älä oleta, vaan sanoita: Kerro auki, miksi jokin toiminta on juuri teidän kontekstissanne ekologista.
- Hyödynnä rakenteita: Onko työssänne jo rakenteita, jotka tukevat raportointia ekologisesta kestävyydestä (esim. matkalaskujen seuranta tai jäsenkirjeet)? Käytä niitä datan lähteenä.
- Vaikuttavuus syntyy kokonaisuudesta: Yhdistä teot (materiaali), osaaminen (kompetenssi) ja arvot (merkitys). Kun nämä kohtaavat, kestävyydestä tulee pysyvä osa järjestönne kulttuuria.
Ekologinen kestävyys on nuorisoalalla jo hyvää vauhtia juurtumassa osaksi perustoimintaa. Varmistetaan, seuraavaksi yhdessä, että teemme siitä näkyvää, vaikuttavaa ja kestävää!
Miisa Manninen
Kirjoittaja Miisa Manninen on yhteiskuntatieteiden maisteri ja yhteisöpedagogiopiskelija Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Hän työskentelee asiantuntijana Nuorten Palvelu ry:ssä.
Blogiteksti perustuu syksyllä 2026 julkaistavaan opinnäytetyöhön, jonka aiheena on Nuorisoalan järjestöjen ekologinen kestävyys.
miisa.manninen@humak.fi
