Nuorisoala on juuri nyt paljon vartijana: miten pidämme huolta siitä, että lapsiin ja nuoriin investoimisen tärkeyttä ei unohdeta sopeutuspaineista huolimatta?
Valtiovarainministeriö julkaisi maanantaina perinteeksi muodostuneen virkamiespuheenvuoronsa valtiotalouden tilasta ja toimenpiteistä, joilla taloutta tulisi tasapainottaa. Virkamiespuheenvuorot ovat ristiriitaisessa maineessa, kun yhtäältä raporttia voidaan pitää välttämättömänä tietopakettina hallitusohjelmaneuvotteluihin ja toisaalta se voidaan nähdä valtiovarainministeriön harjoittamana vallankäytön muotona. Ongelmallisena nähdään erityisesti VM:n raportin julkaisuajankohta: vuonna 2015 VM:n raportin julkaisu käänsi vaalikeskustelun suuntaa merkittävästi. Jopa niin paljon, että puolueet luopuivat omista talousohjelmistaan ja heittäytyivät kilpailemaan leikkauslistojen pituudella.
Mitä uudessa puheenvuorossa sanottiin?
Sipilän hallituksen aloittaessa kestävyysvaje oli VM:n mukaan noin 10 miljardia. Tällä hallituskaudella kestävyysvajetta on sopeutettu 3 miljardin verran ja valmistelu aloitettu toisen mokoman kuromiseksi maakunta- ja sote-uudistuksen muodossa. Vaikka leikkauksia on tehty ihan tosissaan, on julkistalouden kestävyysvaje herran vuonna 2019 edelleen 10 miljardia euroa. Kirsikkana kakun päälle valtio on lähtökohtaisesti huonommin varautunut tulevaan talouden laskukauteen kuin vuonna 2008.
Mitä tarttis tehdä, noin niin kuin VM:n mielestä?
– Nopeavaikutteisia sopeutuksia on tehtävä 2 miljardia tulevalla hallituskaudella. tavoitteena on sopeutusten täysmääräinen toteutus vuoteen 2023 mennessä.
– Rakenteellista sopeutusta 5 miljardia, josta osa jo nyt putkessa olevien uudistusten (maakuntasote) toimeenpanoa (3 miljardia). Tämän lisäksi kuitenkin tarvitaan myös uusia toimenpiteitä, jotka vähentävät valtion kuluja pysyvästi.
– VM ei ota tarkkaa kantaa kestävyysvaljeen kuromisen tavoista, mutta varoittaa kokonaisveroasteen vaikutuksista työllisyyteen ja talouskasvuun.
→ veroasteen nosto ei saa kannatusta, mutta verotuksen siirtäminen talouskasvun ja työtulojen verotuksesta kulutuksen ja esimerkiksi kiinteistöjen verotukseen kiinnostaa.
– Työllisyysprosentin nostaminen 75 %:in on välttämätöntä vanhustenhuollon menojen kasvaessa. Työikäisiä työn syrjään voidaan saada VM:n mukaan esimerkiksi perhevapaita uudistamalla ja opintoaikoja lyhentämällä.
– VM flirttaili myös eläkeuudistuksen tarpeen kanssa. Syntyvyyden laskiessa eläkemaksuihin kohdistuu korotuspainetta, mikä haastaa omalta osaltaan valtiontaloutta. Eläkemaksut kun muodostavat merkittävän osan suomalaisen palkansaajan verokiilasta.
Entä nuoret sitten?
Nuoret mainittiin yli 200 sivuisessa raportissa kokonaiset 16 kertaa. Useamman kerran kuin perheet tai syrjäytyminen, jos tarvitsee jotain hyvää tästä keksiä!
Mainintojen keskeiset sisällöt:
– Opintoihin pääsyä ja läpäisyä olisi hyvä nopeuttaa
– nuorten miesten työllisyys on heikko. Nuoria miehiä on paljon työttömänä, mutta heitä on myös paljon kokonaan työvoiman ulkopuolella. Nuorten miesten osallistumisaste on heikentynyt 2010-luvulla, kun nuorten naisten osallistumisaste on parantunut samaan aikaan.
– NEET-nuorten osuus 15-24 vuotiaista on 9,4 %. Hetkellinen NEET-status ei ole ongelma, mutta pitkittynyt työn, koulutuksen ja kuntoutuksen ulkopuolella oleminen johtaa syrjään jäämiseen.
– Toisen asteen läpäisyprosenttia tulisi nostaa nuorten työllisyysprosentin kehittämiseksi.
– Nuoret keskittyvät yhä enemmän yli 100 000 asukkaan kaupunkeihin.
Kuten viime viikolla julkaistussa kansliapäälliköiden tulevaisuusvisiossa, osallisuuden merkitystä nostettiin myös VM:n raportissa. VM:n hallintopuolella ollaan päästy asian ytimeen: osallisuus on keskeinen edellytys luottamukselle ja ilman luottamusta ei ole kestävää yhteiskuntaa tai kansantaloutta.
Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorolla on väliä
Siinä missä kansliapäälliköiden tulevaisuusvisio oli strategiatasoinen ja jätti toimenpide-ehdotukset ehdolliselle tasolle, valtiovarainministeriö täräyttää pöytään 200 sivua tiukkoja toimenpide-ehdotuksia kaikille hallinnon aloille. Hallitusneuvotteluiden kiireessä valmiiksi pureskellut toimenpide-ehdotukset julkistalouden tiukkaan raamiin aseteltuna tuntunevat pelastusrenkaalta neuvottelijoille.
Raportti vahvistaa käsitystä julkistalouden hankalasta tilanteesta ja kaivaa pohjaa puolueiden vaalilupausten alta. Tosiasia on se, että heikkenevä huoltosuhde, kasvavat vanhustenhuollon menot ja talouskasvun taittuminen tekevät panostuksista mihinkään hyvin vaikeaa. Tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveysministeriön menot tulevat ikääntyvän väestön vuoksi kasvamaan ja työ- ja elinkeinoministeriön palveluihin tulee panostaa jää sopeutuspuolelle vain vaikeita vaihtoehtoja.
Halutaan sitä tai ei, näistä vaaleista on tulossa sukupolvipoliittiset vaalit. Valtion tulot eivät kasva yhtä juoksua hoivamenojen kanssa ja tämä tarkoittaa perinteisellä taloudenpidolla resurssien uusjakoa. Nuorisoala on juuri nyt paljon vartijana: miten pidämme huolta siitä, että lapsiin ja nuoriin investoimisen tärkeyttä ei unohdeta sopeutuspaineista huolimatta?
Silja Silvasti
Kirjottaja on Allianssin vaikuttamisen asiantuntija.