“Vaikka joulunviettotavat vaihtelevat, osalle nuorista koko Suomen kattava joulumaa on yksi iso helvetti, joka rämmitään läpi – enkä nyt puhu siitä, etteivät kaikki vain ole jouluihmisiä”, kirjoittaa viestinnän tuottaja Anna Enbuske.
Kuulun sellaiseen perheeseen, jossa joulu on aika iso juttu. Tilanteeseen saattaa vaikuttaa myös se, että olen kotoisin Rovaniemeltä, jossa joulu on vuoden suurin sesonki. Koko kaupunki muuttuu talven ihmemaaksi muutamaksi kuukaudeksi unohtamatta sitä, että Rovaniemellä on myös Joulupukin pajakylä, jossa joululaulut raikaa koko vuorokauden ja vuoden ympäri. Käytännössä vietän jouluni paratiisissa, jos on yhtään jouluihminen – ja onneksi olen.
Kun asuin vielä kotikotona, joulu alkoi jo pari viikkoa ennen varsinaista h-hetkeä. On joulusiivousta, jouluruokien valmistelua, lahjojen paketoimissa salassa ja lempparini eli perheen piparitalkoot, jossa valmistetaan joululaulujen soidessa täysillä hillitön kasa pipareita – itse tehdystä taikinasta, totta kai. Joulusiivouksen jälkeen kotiin tuodaan punaiset jouluverhot ja niihin sävy sävyyn kuuluva joulupöytäliina. Jouluaattoa edeltävänä iltana olohuoneeseen tuodaan omista metsistä haettu kuusi, joka koristellaan samoilla koristeilla kuin aina ennenkin.
Jouluaattoaamuna seurataan Joulupukin kuumaa linjaa, käydään haudalla, kiiruhdetaan katsomaan Joulurauhan julistus ja Lumiukko, jonka jälkeen syödään pitkään haudutettu riisipuuro mantelinetsintöineen (ainoa joulujuttu, josta en tykkää sitten yhtään). Puuron jälkeen on joulusauna, jonka jälkeen valmistaudutaan iltaan, jolloin kotimme täyttää koko lähisuku. Kaikkien saavuttua on jouluinen tervetulomalja, jonka jälkeen siirrytään ruokapöydän ympärille kuuntelemaan jouluevankeliumia. Joulupöydässä on ensin kalat, sitten kylmät lihat ja lopulta santsikierrosten jälkeen the kinkkukierros laatikoineen. Vasta jälkiruoan jälkeen siirrytään takaisin olohuoneeseen, jossa jaetaan lahjat – tosin vasta muistaakseni kolmatta kertaa ilman joulupukkia, vaikka kannankin perheen nuorimman titteliä 21-vuotiaana. Lahjojen jälkeen on vielä glögit, konjakit ja pianolla säestämäni joululaulut, ja vasta isovanhempien lähdettyä vaihdetaan hienot juhlavaatteet paketista paljastuneisiin uusiin yöpaitoihin. Sama ruokarumba toistetaan tietenkin vielä kahtena seuraavanakin päivänä ensin mummin ja sitten isäni vanhempien luona. Ja sama kaava joka vuosi.
Tiedostan olevani todella etuoikeutettu sen suhteen, että saan viettää aika kliseisen jouluni kaikkine perinteineen onnellisesti kotona perheeni kanssa. Vaikka joulunviettotavat vaihtelevat, osalle nuorista koko Suomen kattava joulumaa on yksi iso helvetti, joka rämmitään läpi – enkä nyt puhu siitä, etteivät kaikki vain ole jouluihmisiä.
Kun minä käyn vanhempieni kanssa sytyttämässä kynttilän pappani haudalle, joku nuori kokee olevansa masentunut ja yksin.
Kun minä istun tervantuoksuisessa joulusaunassa, joku nuori istuu yksin valkoisen ruudun edessä – kuten läpi joulun.
Kun minä saan kaveriltani hyvän joulun toivotukset Kanarian saarilta, joku nuori yrittää paeta karua todellisuutta päihteiden avulla.
Kun minä syön taivaallista porkkanalaatikkoa, joku nuori tuijottaa tyhjän jääkaappinsa valoja.
Kun minä avaan perheeni kanssa kuusen alla olleita joululahjoja, joku nuori laskee lahjojen määrän sijaan tunteja siihen, kun joululoma on ohi.
Kun minä lisään someen jouluuni kuuluvan perinteisen sisaruskuvan, joku nuori ei uskalla koskea puhelimeensa, joka on täynnä hänelle kaukaista ja ahdistavaa kiiltokuvajoulua.
Kun minä nautin glögistä ja pipareista takkatulen ääressä, joku nuori etsii turvapaikkaa uhkaavilta alkoholisoituneilta läheisiltään.
Ja kun minä palaan joululomalta töihin fiilistellen joululomaani, joku nuori palaa kouluun ja valehtelee joulunsa olleen rauhallinen ja onnellinen.
Joulun aikana liian moni nuori kokee yksinäisyyttä, masentuneisuutta ja ahdistusta. Ongelmat ovat samoja ympäri vuoden, mutta joulun aikaan vanhempien liiallista päihteidenkäyttöä ei voi paeta kouluun, nuorisotilalle tai kavereiden luokse. Jouluun ei kuulu välttämättä yhtään turvallista aikuista. Jouluna perheen vaikea taloustilanne iskee konkreettisimmin tai nuorella ei välttämättä ole läheisiä tai ystäviä, joiden kanssa jakaa joulu tai edes sen aiheuttama ahdistus. Silloin ollaan yksin neljän seinän sisällä ilman joulukuusta, uutta yöpaitaa tai mehevää kinkkua.
Koska itselleni joulu on aina niin iso ja merkityksellinen, etenkin jouluna nuorten kohtaamat ongelmat saavat ajatuksenkin tasolla minut erityisen surulliseksi. Vaikka apu ei vielä tavoita jokaista sitä tarvitsevaa nuorta, olen kiitollinen jokaisesta avun mahdollistajasta. Kiitollinen vapaaehtoisista, viranomaisista ja muista työntekijöistä, jotka jouluna ovat tavalla tai toisella ojentamassa auttavan kätensä niille nuorille, jotka jouluna ovat yksinäisiä ja turvattomia. Antti Tuiskun joululaulun sanoin voi lämmin lumi peittää (jopa koko) maan, mutta jouluna nuorten kokemaa yksinäisyyttä ja ahdistusta se ei kuitenkaan saa peittää.
Anna Enbuske
Kirjoittaja on Allianssin viestinnän tuottaja, jonka nenänpää muuttui pienenä keltaiseksi porkkanalaatikon syömisestä, ja joka ostaa matkalippunsa jouluksi kotiin jo kesällä.
Instagram @annadele
Twitter @annaenbuske
Lue nuorille jouluna olevasta avusta ja tuesta
Lue tavoista, joilla voit auttaa nuoria
Kuva: Valokuvaaja Noora Qvick