Nuorten aikuisten pienituloisuus on pitkittynyt muutamasta opiskeluvuodesta pitkälle aikuisuuteen asti. Sosiaaliturvan uudistuksesta käytävässä keskustelussa nuorten aikuisten muuttunut taloudellinen tilanne ei kuitenkaan näy eikä kuulu. Miksi näin on?
Nuorten rooli sosiaaliturvan saajien joukossa on suuri; nuorille maksetaan noin viidennes kaikista sosiaaliturvaetuuksista. Kelan mukaan lähes 40 prosenttia 17-30 -vuotiaista saa jotain Kelan etuutta kuukauden aikana. Jos etuuksien käyttöä tarkastellaan vuositasolla, prosentti on suurempi. Nuoret saavat useimmiten opintotukea, mutta myös toimeentulotuen pitkäaikainen käyttö on nuorilla muita ikäryhmiä selkeästi yleisempää.
Useimmilla nuorista sosiaaliturvaetuudet muodostavat merkittävän osan toimeentulosta. Tämä johtuu nuorille yleisistä elämäntilanteista, kuten opiskelusta ja perheellistymisestä, mutta myös pitkittyneestä työtulojen vähyydestä tai puuttumisesta kokonaan. Nuoret ovat ainoa väestöryhmä, jonka käytettävissä olevat tulot ovat laskeneet viimeisen vuosikymmenen ajan. Pienituloisuudesta on tullut monelle nuorelle aikuiselle pitempiaikainen elämänvaihe: tulojen niukkuus jatkuu pitkälle yli kolmenkympin. Ja samalla ihmettelemme, miten syntyvyys laskee.
Pitkään jatkuvan pienituloisuuden vaikutuksia nuoriin on tutkittu hyvin vähän. Yleistä tutkimusta pitkittyneestä köyhyydestä ja niukkuudesta kuitenkin on. Kun tulot ovat niukassa, menee arjessa valtavasti aikaa selviytymiseen. Pienikin taloudellinen takaisku voi viedä kaikki voimat sekä toimintakyvyn. Olemme itsenäisen Suomen historiassa ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa eläkeikäisten ihmisten elintaso kasvaa nuoren ikäpolven elintason laskiessa. Se joka väittää, ettei tällaisella muutoksella väestönryhmien taloudellisessa horisontissa olisi merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia, ei ole tainnut kiinnittää yhteiskunnallisiin liikehdintöihin maailmalla kovinkaan paljon huomiota.
Jos ja kun nuorten pienituloisuus ja sosiaaliturvan käyttö ovat yhteiskunnan näkökulmasta niin isoja juttuja, missä ovat nuoret, kun sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisesta puhutaan?
Tässäpä vasta kysymys! Nuorten käsittelemistä osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta tekee vaikeaksi parikin asiaa:
-
Nuoret ovat moninainen ryhmä
Sosiaaliturvaetuuksissa on jo pitkään ollut omat konnankoukkunsa alle 25-vuotiaille tuensaajille. Esimerkiksi työmarkkinatukea ei saa ilman opiskelupaikan hakemista. Tämä on johtanut siihen, että merkittävä osa alle 25-vuotiaista edunsaajista onkin pitempiaikaisesti väliaikaisesti käytettäväksi tarkoitetun toimeentulotuen varassa.
Toimeentulotuki on byrokraattisin ja kannustinloukkujen näkökulmasta huonoin mahdollinen etuus: tuensaaja voi ansaita toimeentulotuen päälle vain 150 euroa, ennenkuin tuki lähtee leikkaantumaan 100 prosenttisesti jokaista ansaittua euroa kohden. Tästä samasta syystä toimeentulotuki on etuutena myös yhteiskunnalle edullinen; sen taso on heikko ja se leikkautuu lisäansioiden mukana jyrkästi.
Karkeasti sanoen opintojen ulkopuolella olevat nuoret, kotiäidit ja tuoreet maahanmuuttajat ovat päättäjien näkökulmasta sosiaaliturvan uudistamisen kinkkisimpiä ryhmiä. Ryhmiä, joiden itseohjautuvuuteen ja aktiivisuuteen ei luoteta.
-
Opintotuki
Opiskelijoiden pääasiallinen etuus opintotuki on jo vuosia ollut merkittävässä myllerryksessä. Opintotukeen on tehty viimeisen 10 vuoden aikana kymmeniä muutoksia ja lopputuloksena on leikattu, säästetty ja rääkätty etuus, jonka käyttöaste laskee vuosi vuodelta.
Sipilän hallituksen leikkaustalkoissa opintotuki irrotettiin kokonaan elinkustannusindeksistä ja opintorahan taso leikattiin pyöreään 250 euroon. Opiskelijoiden siirto yleisen asumistuen piiriin ja perheellisten opiskelijoiden huoltajakorotuksen palauttaminen on tasoittanut osaltaan leikkausten vaikutuksia, mutta tosiasia on se, että opiskelijoiden etuudet ovat täysin eri ulottuvuudessa muihin sosiaaliturvaetuuksiin verrattuna.
Opiskelijat ovat ainoa väestöryhmä, jota velvoitetaan ottamaan lainaa viimesijaisen toimeentulon turvaamiseksi. Opiskelijat eivät siis ole oikeutettuja toimeentulotukeen pienituloisuutensa perusteella, jos opintotuen lainantakausta on jäljellä.
Eli: nuoret ovat merkittävä edunsaajaryhmä, mutta nuorille maksettavat etuudet ovat yleensä muita perusturvaetuuksia pienempiä.
Sosiaaliturvaetuuksien yhdistäminen ja yhtenäistäminen – periaatteessa helppoa, käytännössä kallista
Melkeinpä kaikkien puolueiden sosiaaliturvamalleissa tavoitteena on Kelan perusetuuksien, eli työmarkkinatuen sekä perus-, sairaus- ja vanhempainpäivärahojen yhdistäminen. Kaikkien mallien tavoitteena on myös vähentää toimeentulotukiriippuvuutta ja saada edunsaajia nykyistä paremmin ensisijaisten perusetuisuuksien piiriin. Puolueet ovat kuitenkin usein hyvin epämääräisiä sen suhteen, minkälaisia “kannustimia” heidän malleissaan olisi opintojen ulkopuolella oleville nuorille.
Vielä epäselvemmäksi puolueiden ohjelmajulistukset menevät opiskelijoiden kohdalla: esimerkiksi Keskusta päätyy toteamaan, että opiskelijat siirrettäisiin puolueen “kannustavan perustulon malliin” keskipitkällä aikavälillä. Samoin Vihreät päätyivät esittämään tulevalle vaalikaudelle opintorahaan tuntuvaa korotusta ja opiskelijoiden perustuloon siirtämistä vasta myöhemmässä vaiheessa.
Epämääräisyys on ymmärrettävää, sillä puolueet pyrkivät esittämään kustannusneutraaleja ja realistisia malleja. Pelkästään opintorahan korottaminen sadalla eurolla on yli 100 miljoonan euron investointi. Puhumattakaan siitä, jos opintotuesta järjestelmänä luovuttaisiin ja opiskelijat siirrettäisiin helposti tuplasti opintorahaa suuremman perusturvaetuuden piiriin. Jos sosiaaliturvaa halutaan uudistaa kustannusneutraalisti, tulisi rahat nuorten ja opiskelijoiden toimeentulon parantamiseksi löytää joltain muulta edunsaajaryhmältä. Tämä tekee nuorten toimeentuloon liittyvistä lupauksista melkoista käsienheiluttelua.
Käsienheiluttelu ei kuitenkaan riitä. Nuoren sukupolven pienituloisuus vaikuttaa kaikkeen. Pienituloisuus ja pitkään jatkunut niukkuus vaikuttaa nuoren kykyyn ja mahdollisuuksiin tehdä valintoja koulutus- ja työpaikoista, asuinpaikasta, perheellistymisestä aina ensiasunnon hankkimiseen asti. Pienituloisesta nuoresta pariskunnasta tulee lapsiperheköyhyydestä kärsivä perhe.
Se, että tämän päivän nuorilta vaaditaan ja odotetaan samanlaisia elämänvalintoja kuin aikaisempien sukupolvien edustajat ovat itse tehneet on kummallista. Elämän realiteetit kun ovat muuttuneet pelkästään viimeisen vuosikymmenen aikana niin merkittävästi. Nuorten aikuisten köyhyys ei ole enää kandivaiheen opintoihin liittyvä romantisoitava nuudelinhuuruinen elämänvaihe, vaan aito yhteiskunnallinen ongelma. Sosiaaliturvan uudistamista käsittelevässä keskustelussa aihetta ei voida ohittaa vain olkia kohauttamalla.
Tämä blogi on toinen osa sosiaaliturvan uudistamista käsittelevässä blogisarjassa. Sarjan ensimmäisen osan löydät täältä.
Silja Silvasti
Kirjoittaja on Allianssin vaikuttamisen asiantuntija