Kun kaksi vuotta sitten aloitimme aktiivisen vaikuttamisen nuorisoalan valtionrahoituksen irrottamiseksi Veikkauksen tuotoista ja sen siirtämiseksi yleiskatteelliseen budjettiin, tiesimme kyllä, että kytkös on monimutkainen. Mitä muutakaan voisi olla järjestelmä, jota on rakennettu pala kerrallaan sata vuotta?
Alkujaan järjestöjen itsensä pyörittämistä rahapeleistä on kuljettu kiemurainen polku nykyiseksi valtionyhtiöksi, jonka tuotoilla rahoitetaan arpajaislain kirjausten mukaisesti tiedettä, taidetta, urheilua, nuorisotyötä, sosiaali- ja terveysalan järjestöjä, sotaveteraaneja ja hevosurheilua. Meidän edunsaajiksi kutsuttujen tahojen joukko on valtava ja moninainen – ei ole ihme, että mediassa ja julkisessa keskustelussa se tavataan usein typistää “järjestöiksi”.
Tosiasiassa kansalaisjärjestöjen osuus opetus- ja kulttuuriministeriön edunsaajista on vain noin 16 prosenttia*. Leijonanosan OKM:n Veikkaus-määrärahoista nielaisevat esimerkiksi valtion omat tiede- ja kulttuurilaitokset, liikuntapaikkarakentaminen, elokuvat sekä kunnille maksettavat valtionosuudet.
Monimutkaisuutta lisää, ettei nuorisoalan rahoitusta ole nykyisellään kytketty lainsäädännöllä ainoastaan rahapelaamiseen, vaan myös muihin edunsaajiin. Esimerkiksi nuorten syrjäytymisen torjumisen, raviseurojen ja Kansallisoopperan rahoitukset ovat edunsaaja-aseman perusteella tiiviissä yhteydessä toisiinsa, vaikka mitään asiayhteyttä näillä toiminnoilla ei ole. Ainoa niitä yhdistävä tekijä on Veikkaus.
Monimutkaisen kytköksen purkamisen ei kuitenkaan pitäisi olla monimutkaista – päinvastoin. Nuorisoalan tavoittelema muutos on hyvin selkeä ja yksinkertainen: Jatkossa Veikkaus tulouttaisi tuottonsa valtiolle ilman korvamerkintöjä – aivan kuten mikä tahansa muu valtionyhtiö. Nuorisotyötä rahoitettaisiin yleiskatteellisesta budjetista – aivan kuten mitä tahansa muuta valtion talousarvion momenttia tai budjettiriviä.
Mikäli rahapelituottojen tulevaisuutta ratkovan työryhmän julkaisema ehdotus toteutuisi, kytkös säilyisi. Se saisi ehkä uudet vaatteet – arpajaislain tuotonjakokirjaukset naamioitaisiin uudeksi jakosuhdelaiksi – mutta niiden alta löytyisi vanha tuttu Veikkaus.
Niin kauan kun nykyiset edunsaajat on tavalla tai toisella sidottu toisiinsa, kytköstä rahapelaamiseen ei ole purettu.
Niin kauan kun nykyiset edunsaajat on tavalla tai toisella sidottu toisiinsa, kytköstä rahapelaamiseen ei ole purettu.
Anna Munsterhjelm, Allianssin toiminnanjohtaja
Loppujen lopuksi kyse on johtamisesta. Aivan kuin millä tahansa työpaikalla, myös päätöksenteossa on vakiintuneita toimintatapoja ja vuodesta toiseen samoina pysyneitä toimintaohjeita, jotka on aikanaan luotu jonkin ongelman ratkaisemiseksi. Päätöksenteossa näitä ratkaisuja kutsutaan säädöksiksi.
Moni toimintamalli on vakiintunut syystä, mutta jokaisen kohdalla hyvän johtajan kannattaa aika ajoin kysyä: jos loisimme tämän nyt tyhjästä, miten sen tekisimme? Miten ratkaisisimme saman ongelman eri ajassa; mitkä keinot valitsisimme tavoitteeseen päästäksemme tänä päivänä?
Jos vastaukset ovat pysyneet perustellusti samana, kannattaa tietysti jatkaa selkeä suorana vanhalla uralla. Muutosta ei pidä tehdä vain muutoksen vuoksi.
Jos taas kysymykset tuntuvat hieman kiusallisilta ja vanhat vastaukset kelpaavat esiteltäviksi vain uusissa kuteissa, on järkevintä luopua ja luoda tilalle uutta, kestävämpää.
Anna Munsterhjelm
Kirjoittaja on Allianssin toiminnanjohtaja, joka uskoo vankasti siihen, että kaikki yhteiskunnan ongelmat voidaan ratkoa paremmalla johtamisella.
*) Lähde: opetus- ja kulttuuriministeriö, valtion talousarvion tilijaottelu
