Asia: K 3/2022 vp Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2022
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry edistää nuorten osallisuutta yhteiskunnassa sekä kouluttaa, palvelee ja tuo yhteen järjestöissä, kunnissa ja seurakunnissa työtä tai vapaaehtoistyötä tekevät nuorisoalan toimijat. Allianssin jäseninä on noin 140 nuorisojärjestöä ja muuta nuorisoalalla toimivaa yhteisöä – käytännössä kaikki Suomessa toimivat nuorisoalan järjestöt.
Eduskunnan sivistysvaliokunnalle
Keskeisiä nostoja lausunnosta
- Allianssi pitää lapsi- ja nuorivaikutusten arviointia erittäin tarpeellisena keinona lisätä lasten ja nuorten palveluiden vaikuttavuutta. Varsinkin lapsiasiavaltuutetun kertomuksen koulutusreformi-osio osoittaa, että lapsi- ja nuorivaikutusten arvioinnissa on isoja puutteita.
- Jotta COVID-19-pandemian myötä syntynyttä nuorten hyvinvointivajetta voidaan kuroa tulevina vuosina umpeen, tarvitaan merkittäviä taloudellisia panostuksia nuorten palveluihin, nuorisotyöhön sekä tutkimukseen pitkään senkin jälkeen, kun akuutti pandemiatilanne on helpottanut.
- Lasten ja nuorten kuuleminen ja osallisuus varsinkaan koronapandemian aikaisista rajoitustoimista päätettäessä eivät ole toteutuneet riittävästi. Lasten ja nuorten kuulemiseen poikkeuksellisissa tilanteissa ja kriisien keskellä on luotava rakenteita, jotka systematisoivat lasten ja nuorten kuulemista ja osallistumista. Keinoja kuulla ja osallistaa lapsia ja nuoria tulee vahvistaa myös muussa lainsäädäntötyössä.
- Nuorille suunnattuja matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä psykososiaalisen tuen saatavuutta täytyy vahvistaa. Lisäksi mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuus samanaikaisesti tulee mahdollistaa.
- Rahapelituotoilla rahoitettavien yleishyödyllisten toimintojen uusi rahoitusmalli on monin osin nuorisoalan tarpeiden ja toiveiden mukainen: alan rahoituksen siirtyminen yleiskatteelliseen budjettiin sekä edunsaajien välisen jakosuhteen purkaminen ovat oikeansuuntaisia askeleita. Rahoitus on kuitenkin sidottava yhteiskunnalliseen tarpeeseen, ei muiden nykyisten edunsaajien rahoitukseen. Allianssi haluaa tuoda esille myös laajemman huolen nuoriin kohdistuvan rahoituksen sirpalemaisuudesta. Nuoriin kohdistuvan rahoituksen suunta tulisi kääntää kohti vahvempaa ja pysyvämpää perusrahoitusta.
Ehdotetut uudistukset
Allianssi kiittää mahdollisuudesta lausua lapsiasiavaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle. Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa esitetään kolme keskeistä kehittämisehdotusta lapsen oikeuksien vahvistamiseksi: että lapsen edun ensisijaisuus tulee tulevaisuudessa sisällyttää perustuslain (731/1999) perusoikeussäännöksiin, että Suomessa tulee käynnistää lastensuojelulain kokonaisuudistus ja että Suomen koulutuspolitiikan resurssit tulee jatkossa turvata yli hallituskausien sitoutumalla muiden Pohjoismaiden rahoitusta vastaavaan ja selkeästi määriteltyyn rahoitustasoon. Allianssi kannattaa vahvasti kaikkia esitettyjä ehdotuksia, joilla voidaan turvata kaikkien lasten ja nuorten mutta erityisesti haavoittuvimmassa asemissa olevien lasten ja nuorten asemaa ja hyvinvointia Suomessa.
Kuten lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa todetaan, lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet lukuun ottamatta lapsen oikeuksien ensisijaisuutta on jo nykyisellään vahvistettu Suomen perustuslain (731/1999) tasolla. Muutosehdotus lapsen edun kirjaamisesta perustuslakiin parantaisi lapsen oikeuksien huomioimista myös perustuslakia alemmilla lainsäädännön tasoilla. Samalla perustuslakimuutos voi edistää myönteisellä tavalla lapsivaikutusten arvioinnin nykyistä laajempaa käyttöönottoa. Perustuslain kirjauksen merkitys näyttäytyy erityisen suurena kriisi- tai poikkeusolosuhteissa, joissa lapsen edun huomioiminen voi jäädä muiden tavoitteiden jalkoihin. Perustuslain kirjaus selkeyttäisi tulevaisuudessa myös tilanteita, jotka ovat viime vuosina aiheuttaneet suurta yhteiskunnallista keskustelua, kuten perheenyhdistämiseen liittyvät kysymykset tai kysymykset lasten edusta äärimmäisissä poikkeusoloissa (esimerkiksi al-Holin lasten tilanne). Perustuslakimuutos voi lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia mahdollistamalla pidemmän aikavälin ennakointia esimerkiksi suhteessa lapsen subjektiiviseen päivähoitoon. On kuitenkin huomattava, että lapsen etua ei tule käyttää perusteena kehollisen itsemäärämisoikeuden rajoittamiselle, kuten aborttilainsäädännön tiukentamiselle.
Tavoite lastensuojelulain kokonaisuudistuksesta on erittäin tärkeä, sillä lastensuojeluun liittyvät ongelmat ja puutteet osuvat suoraan kaikista haavoittuvimmissa asemissa oleviin nuoriin. Allianssi kiittää erityisesti sitä, että lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa nuorten mielenterveys- ja päihdehuollon palveluiden turvaaminen on mainittu erikseen.
Lapsi- ja nuorivaikutusten arviointi
Useassa kohtaa lapsiasiavaltuutetun kertomusta nostetaan esiin lapsivaikutusten arvioinnin merkitys. Allianssi pitää lapsi- ja nuorivaikutusten arviointia erittäin tarpeellisena keinona lisätä lasten ja nuorten palveluiden vaikuttavuutta ja parantaa tiedolla johtamista. Varsinkin kertomuksen koulutusreformi-osio osoittaa, miten lapsi- ja nuorivaikutusten arvioinnissa on isoja puutteita niin laajojen, isoa nuorten joukkoa koskettavien kuin erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin vaikuttavien uudistusten kohdalla.
Varsinkin sosiaalipalveluiden vaikuttavuudesta tiedetään edelleen verrattain heikosti. Siksi Allianssi kannattaa sekä systemaattista lapsi- ja nuorivaikutusten arviointia että myös jo olemassa olevien palveluiden arviointia. Kuten koulutusuudistusten yhteydessä on havaittu, uudistusten yhteisvaikutuksia tulee arvioida, jotta voidaan ymmärtää uudistusten päällekkäisiä vaikutuksia, erilaisiin lasten ja nuorten ryhmiin kohdistuvia vaikutuksia sekä mahdollisia kontraproduktiivisia vaikutuksia. Vaikutusarviointien ja tiedolla johtamisen tueksi lapsiin ja nuoriin kohdistuvia uudistuksia on syytä tehdä mahdollisuuksien mukaan kokeiluin ja vaiheittaisina uudistuksina.
Korona ja nuoret
Allianssin ja MTV Uutisten teettämän 15–29-vuotiaille suunnatun kyselyn (n=1304) mukaan 78,9 prosenttia kyselyyn vastanneista alle 30-vuotiaista nuorista koki, että korona-aika on heikentänyt heidän henkistä hyvinvointiaan joko paljon tai ainakin jonkin verran. Kyselyssä nousivat esiin, kuinka muun muassa ahdistuneisuus, jaksamattomuus, yksinäisyyden ja voimattomuuden kokemus ja liiallinen puhelimen tai netin käyttö ovat lisääntyneet COVID-19-pandemian aikana. Samalla pandemian hillitsemiseksi suunnatut rajoitukset ovat kohdistuneet erityisen kovaa lapsiin ja nuoriin, kuten lapsiasiavaltuutetun kertomuksessakin todetaan.
Vaikka Suomessa pitkän linjan trendi on ollut nuorten hyvinvoinnin paraneminen useilla mittareilla, varsinkin mielenterveyteen liittyvät trendit kertovat nuorten henkisen pahoinvoinnin lisääntymisestä. Pandemia-aika näyttää lyhyen tarkastelun perusteella heikentäneen tilannetta entisestään, joskin myös pitkäaikaista seurantaa nuorten hyvinvoinnin kehittymisestä COVID19-pandemian jälkeisessä ajassa tarvitaan. Lisäksi nuorten hyvinvointi on eriytynyt voimakkaasti, ja noin kymmenen prosenttia nuorista on jäänyt terveydellisessä, sosiaalisessa ja taloudellisessa hyvinvoinnissa vakavasti jälkeen nuorten enemmistöstä. Jotta COVID-19-pandemian myötä syntynyttä kaikkien nuorten hyvinvointivajetta ja erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien nuorten hyvinvointivajetta voidaan kuroa tulevina vuosina umpeen, tarvitaan merkittäviä taloudellisia panostuksia nuorten palveluihin, nuorisotyöhön sekä tutkimukseen pitkään senkin jälkeen, kun akuutti pandemiatilanne on helpottanut. Samalla on resursoitava tutkimusta, joilla voidaan seurata muiden lapsia ja nuoria koskettavien kriisien, kuten ilmastokriisin ja Euroopan heikentyneen turvallisuustilanteen vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin.
Lasten ja nuorten osallisuus
Lasten ja nuorten kuuleminen ja osallisuus varsinkaan koronapandemian aikaisista rajoitustoimista päätettäessä eivät ole toteutuneet riittävästi. Vaikka pandemian aikana lasten ja nuorten kuulemisessa on löydetty uusia toimintatapoja, isossa mittakaavassa lasten ja nuorten kuulemisessa varsinkin tehtäviin toimenpiteisiin liittyen on ollut puutteita, kuten lapsiasiavaltuutetun kertomuksessakin todetaan. Lasten ja nuorten kuulemiseen poikkeuksellisissa tilanteissa ja kriisien keskellä onkin luotava rakenteita, jotka systematisoivat lasten ja nuorten kuulemista ja osallistumista erityisesti silloin, kun tehtävät päätökset ja toimenpiteet koskettavat suoraan lapsia ja nuoria.
Keinoja kuulla ja osallistaa lapsia ja nuoria tulee vahvistaa myös muussa lainsäädäntötyössä. Ilmastolain valmistelussa tähän on otettu jo hyviä askeleita, joita on syytä laajentaa myös muuhun lainvalmistelutyöhön. Keinoja edistää nuorten kuulemista valtion tasolla ovat esimerkiksi nuorten kuulemis- ja vaikuttamistoimielimien perustaminen ministeriöihin, nuorten säännöllisten kuulemisten käyttöönotto valiokunnissa sekä lasten ja nuorten kannalta keskeisten teemojen ympärille muodostetut riippumattomat nuorisoneuvostot, jotka koostuvat nuorista henkilöistä ja jotka valtioneuvosto voi asettaa.
Nuorten koulutusvalinnat
Suomalainen koulutusjärjestelmä on yksi maailman parhaista, mutta Pisa-tulokset ja useat tutkimukset osoittavat, että peruskoulujärjestelmä ei takaa yhdenvertaisia menestymisen mahdollisuuksia ja oppimistuloksia aikaisempien vuosikymmenten tapaan. Samaan aikaan kun koulutusjärjestelmä ei onnistu aikaisempaan tapaan tuottamaan yhdenvertaisia lähtökohtia nuoren ihmisen elämälle on osaamisen ja koulutuksen rooli yhteiskunnassa ja työelämässä kasvanut. Opetuksen ennakointifoorumin mukaan tulevaisuuden uusista työntekijöistä yli puolet tarvitsevat korkeakoulututkinnon.
Lapsiasiavaltuutetun kertomus kiinnittää huomiota lasten ja nuorten yhdenvertaiseen mahdollisuuteen tehdä opiskeluun liittyviä valintoja omien toiveidensa ja kiinnostustensa pohjalta. Näitä valintoja tulee tehdä jo verrattain nuorella iällä, sillä toiselle asteelle siirtyminen tapahtuu yleensä noin 16-vuotiaana. Myös korkeakouluihin hakeutumiseen liittyvät kysymykset ovat entistä nuorempien mielessä, sillä paineet koulutuspolkujen suunnittelusta siirtyvät yhä aiemmaksi uusien korkeakoulujen valintakriteerien myötä. Korkeakoulut ottivat vuonna 2020 käyttöön todistusvalinnan, jonka myötä pääosa opiskelupaikoista täytetään yliopistoissa ylioppilastutkinnon arvosanoihin ja ammattikorkeakouluissa ylioppilastutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon arvosanoihin perustuen. Todistusvalinta näyttää lisänneen varsinkin lukiolaisten paineita pääsystä mieluiseen jatko-opiskelupaikkaan.
Kuten kertomus tuo esille, ei viime vuosien koulutuspoliittisissa reformeissa ole juurikaan arvioitu koulutuksen nivelvaihessa tapahtuvien siirtymien tai muutosten vaikutuksia nuoriin. Vaikutusarviointien puutteellisuus uhkaa nuorten yhdenvertaisuutta ja lisää nuorten epävarmuutta. Allianssi peräänkuuluttaa suomalaisen koulutuspolitiikan kehittämistä nuoren, ei järjestelmän, lähtökohdista. Koulutusuudistusten vaikutuksia tulee arvioida pitkälle tulevaisuuteen. Uudistuksia arvioitaessa on välttämätöntä arvioida niiden vaikutuksia myös nuorten hyvinvointiin sekä tarpeita oppilaiden ja opiskelijoiden ohjaukseen ja tukeen.
Vaikka oppivelvollisuuden pidentämisellä on pyritty vastaamaan nuorten opintojen keskeyttämiseen, on jatkossakin lukuisilla peruskoulun päättävillä nuorilla haasteita, joiden käsittelyyn tarvitaan moniammatillista ohjausotetta ja muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tukea. Nuorten tarvitsemilla sosiaali- ja terveyspalveluilla sekä kuntoutuksella on merkittävä rooli nuorten opiskeluvalmiuksien vahvistamisessa ja koulutuksen läpäisyn tukemisessa. Nuorille suunnattuja matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä psykososiaalisen tuen saatavuutta täytyy vahvistaa osana oppilas- ja opiskelijahuollon palveluja. Lisäksi mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuus samanaikaisesti tulee mahdollistaa.
Nuorten mielenterveys, jaksaminen ja riittävät tukipalvelut
Allianssi yhtyy lapsiasiavaltuutetun huoleen lasten ja nuorten perustason mielenterveyspalvelujen vastuiden ja järjestämisen heikkoudesta. Mielenterveyshäiriöt ovat yleisimpiä sairauksia nuorten aikuisten työkyvyttömyyden taustalla.
Koronapandemia on kriisiyttänyt jo ennestään nuorten mielenterveyden heikkoa tilannetta: yksinäisyys, uupumus ja psyykkinen oireilu ovat lisääntyneet. Perusterveydenhuolto ei ole pystynyt vastaamaan kasvavaan mielenterveyspalveluiden tarpeeseen, ja nuorisopsykiatrinen sairaanhoito on kuormittunut ympäri Suomen. Mielenterveyspalvelut ovat pirstaloituneet eivätkä palvelupolut toimi. Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen on sidottu kansalliseen lapsistrategiaan, jonka toimeenpano on vasta käynnistymässä. Nuorten mielenterveyskriisi ei kuitenkaan odota. Allianssi vaatii välittömiä toimenpiteitä nuorten mielenterveyden tukemiseksi kaikilla sektoreilla.
Opiskeluhuoltopalvelut siirtyvät sote-uudistuksessa hyvinvointialueiden ja sitä kautta uusien aluevaltuustojen vastuulle. Jo aiemmin sosiaali- ja terveystoimessa olleiden koulu- ja opiskeluterveydenhoitajien sekä koululääkärien lisäksi jatkossa samassa hallinnossa ovat myös koulupsykologit ja -kuraattorit. Palveluiden saatavuuden ja laadun pitäisi olla jatkossa yhtenäisempi. Erityisesti nuorille suunnattuja sosiaali- ja terveyspalveluita tulee saada myös verkosta. Verkkopalvelut mahdollistavat tuen saamisen ilman ajanvarausta, niinä kellonaikoina kun tukea tarvitaan ja tarvittaessa nimettömänä. Nuorten osallisuus palveluiden käyttäjinä on huomioitava kehittämistyössä, jotta palvelut vastaavat aidosti ihmisten tarpeisiin.
Nuorten mielenterveysongelmien hoitovelkaan vaikutti myös korona-aikana palveluiden karsiminen. Esimerkiksi kouluissa ja toisella asteella työskennelleitä terveydenhoitajia on siirretty korona-aikana muihin tehtäviin, kuten antamaan rokotteita ja hoitamaan koronavastaanottoa. Tämä siitäkin huolimatta, että sosiaali- ja terveysministeriö vetosi kuntiin, että lasten ja nuorten palveluista ei tulisi pandemian aikana tinkiä.
Vuoden 2022 alusta alkaen oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa on määritelty työntekijäkohtaiset oppilasmäärät eli se, kuinka paljon kuraattoreita ja psykologeja tarvitaan suhteessa oppilas- tai opiskelijamäärään. Jotta mitoitukset toteutuvat on niiden toteutumiseen ohjattava riittävät resurssit, alueiden valvontaa vahvistettava ja huolehdittava alojen riittävästä koulutuksesta. Nuorten kannalta keskeistä on toteuttaa opiskeluhuoltopalveluissa yhden oven periaatetta, jossa nuoren ei tarvitse tietää minkälaisen asiantuntijan apua hän tarvitsee, vaan opiskeluhuolto ohjaa nuoren oikeaan paikkaan. Nuorisotyölle ominainen nuorilähtöisyys ja moniammatillisuus tulee ulottaa osaksi kaikkia nuorten palveluja.
Allianssi muistuttaa, että jokaisella päätöksellä on vaikutuksia niin nuoriin kuin mielenterveyteen. Nuorten elämään vaikuttavat rakenteelliset muutokset kuormittavat nuoria. Kaikissa suurissa uudistuksissa on tehtävä nuori- ja mielenterveysvaikutusten ennakkoarviointia.
Nuorisopolitiikan resurssit ja johtaminen
Kansallisen lapsistrategian toteuttaminen ja sen tavoitteet ovat tarpeellisia. Avoimeksi jää kuitenkin, miten vahvana ja ohjaavana dokumenttina lapsistrategia nähdään. Allianssi haluaa kiinnittää huomiota lapsistrategian yhteydestä valtakunnallisesta nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaan VANUPOon. VANUPO on lakisääteinen, valtioneuvoston nelivuotiskausittain hyväksymä poikkihallinnollinen ohjelma, jonka tavoitteena on edistää nuorten kasvu- ja elinoloja. Yksi VANUPOn päätavoitteista on nuorisopoliittisen näkökulman juurruttaminen osaksi julkisen sektorin päätöksentekoa. VANUPOn avulla tehostetaan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamiseen käytettävien, eri toimialoilla olevien voimavarojen tuloksellista käyttöä. Toivomme, että VANUPO nähdään merkittävänä valtioneuvostotason linjauksena, jonka valmistelua ohjataan poliittisesti.
Nuorten kasvua ja kehitystä tukevan nuorisotyön ja nuorisoalan rahoitus on suuren myllerryksen kohteena, kun talvella 2022 eduskuntapuolueet pääsivät parlamentaariseen sopuun Veikkauksen edunsaajien uudesta rahoitusmallista. Rahapelituotoilla rahoitettavien yleishyödyllisten toimintojen uusi rahoitusmalli on monin osin nuorisoalan tarpeiden ja toiveiden mukainen: alan rahoituksen siirtyminen yleiskatteelliseen budjettiin sekä edunsaajien välisen jakosuhteen purkaminen ovat oikeansuuntaisia askeleita. Epävarmuutta uudessa mallissa aiheuttaa “parlamentaarisen neuvottelukunnan” tosiasiallinen merkitys sekä tuoton vähenemästä johtuvien leikkauksien kohdentaminen. Nuorisoalan tekemälle työlle on koronan jälkeisessä ajassa enemmän, ei vähemmän, tarvetta. Rahoitus on sidottava yhteiskunnalliseen tarpeeseen, ei muiden nykyisten edunsaajien rahoitukseen, kuten parlamentaarinen ryhmä esittää.
Allianssi haluaa lisäksi tuoda esille laajemman huolen nuoriin kohdistuvan rahoituksen sirpalemaisuudesta. Niin koulutukseen, nuorisotyöhön kuin mielenterveyspalveluihin liittyvien määräaikaisen hankkeiden ja erillisrahoitusten määrä näyttää vain kasvavan. Muutamien vuosien mittaisten projektien vaikuttavuutta on vaikea arvioida. Käytännössä hankkeilla yritetään usein paikata peruspalvelujen puutteita. Nuoriin kohdistuvan rahoituksen suunta tulisi kääntää kohti vahvempaa ja pysyvämpää perusrahoitusta.
Helsingissä 4.3.2022
katja.asikainen@alli.fi
