Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry vaatii Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita lisää-mään tukeaan Georgian alueelle kriisin päätyttyä. Mikäli unioni haluaa sammuttaa takapihallaan kytevän ruutitynnyrin, edellyttää se pitkäjänteisiä panostuksia alueen etnisiä jännitteitä purkavaan nuorisotyöhön, nuorten poliittisen osallisuuden tukemiseen ja sodan aiheuttamien traumojen käsittelyyn.
Etelä-Ossetian ja Abhasian nuorilla ei ole käytännössä vuosiin ollut juurikaan mahdollisuuksia kommunikoida georgialaisten nuorten kanssa. Unionin ja sen jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa, että tämä etnistä vihaa ruokkiva vaikenemisen muuri saadaan murrettua ja alueen nuorille järjestyy jonkin neutraalin valtion alueella mahdollisuus purkaa kollektiivisen katkeruuden mädättämiä stereotypioita toisistaan.
Eurooppalaisella kansalaisyhteiskunnalla on Jugoslavian verisen sisällissodan perintönä ai-nutlaatuista kokemusta sisällissodan jälkeisen katkeruuden liennyttämisestä. Entisen Jugoslavian alueen kokemukset osoittavat myös, että sotilaallinen väliintulo ei vielä tuo kestävää rauhaa alueelle. Näin ollen on unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuus lisätä merkittävästi sekä Georgian siviilikriisinhallintaan osoittamaa tukea että eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnalle alueella pitkäjänteisen toimimisen turvaavaa projektirahoitusta.
Georgian demokratiakehitys on ollut sen naapurimaita Armeniaa ja Azerbaidžania nopeampaa. Sotilaallisen kriisin aiheuttama poliittinen epävakaus saattaa kuitenkin syöstä maan diktatuuriin johtavalle polulle, näin ollen on erityisen tärkeää, että Euroopan unioni lisää rahoitustaan Euroopan puoluerakenteiden nuorisoyhteistyön lisäämiseksi Georgian kuin myös muiden unionin naapurimaiden puolueiden kanssa. Se on pitkällä tähtäimellä ainoa keino taata demokratiakehityksen vakaa jatkuminen unionin lähiympäristössä.
Erityisen suuri moraalinen vastuu sodan jälkeisen kriisityön edistämisestä on Suomen valtiojohdolla. Meillä meni pelkästään sisällissodan aiheuttamista haavoista toipumiseen lähes vuosisata; se ei tarkoita sitä, että myös georgialaisten pitää kärsiä laillamme vuosikymmeniä.