Kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat suomalaisen demokratian perusta. Valtion hallinto ei saa vieraantua kansalaisistaan, vaan sen on säädösten valmistelussa aidosti kuultava heitä.
Useat ministeriöt ovat viime aikoina tehneet päätöksiä, joissa kansalaisjärjestöjä ei ole kuultu ajoissa. Esimerkkeinä voi mainita kauppa- ja teollisuusministeriön tilintarkastuslain uudistuksen ja oikeusministeriön päätöksen äänestysaktiivisuuskampanjasta. Valmistelussa pitää tehdä selkeää yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa niin Suomen kuin EU:n tasolla. Siten voidaan estää tilintarkastuslain ja äänestysaktiivisuuskampanjan kaltaiset mahalaskut.
Pitkään valmisteltu tilintarkastuslaki vietiin eduskunnan päätettäväksi muodossa, joka olisi lisännyt pienten yhdistysten tilintarkastuskuluja kohtalokkaalla tavalla. KTM ei kuullut lainvalmistelussa yhtäkään kansalaisjärjestöä. Kansalaisjärjestöt joutuivat kampanjoimaan lain muuttamiseksi kansanedustajien välityksellä ja eduskunta laittoikin lain uudelleen valmisteltavaksi järjestöjen tilintarkastuksen osalta. Tämä olisi voitu välttää kuulemalla kansalaisjärjestöjä jo valmisteluvaiheessa.
Äänestysaktiivisuuskampanja oli niin tavoitteiltaan kuin toteutukseltaan hyvin epämääräinen ja sillä tuskin nostettiin suomalaisten äänestysaktiivisuutta. Äänestäminen voidaan kuitenkin katsoa kansalaisvaikuttamisen ”korkeimmaksi asteeksi”. Kuuntelemalla kansalaisjärjestöjä kampanjan valmistelussa kampanjaan sijoitettu raha olisi voitu suunnata muuallekin kuin kankkulan kaivoon.
Esimerkkinä hyvästä lainsäädännön valmistelusta voi mainita nuorisolain uudistuksen. Sitä valmisteltaessa opetusministeriö järjesti eri tahoja kuullakseen niin maakuntakierroksen, järjestöjen tapaamisia kuin verkkokeskustelun. Ne antoivat hyviä eväitä lakia laadittaessa ja laista tulikin hyvä.
8.3.2007 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä. Tässä periaatepäätöksessä korostetaan kansalaisjärjestöjen kuulemista lainsäädännön ja päätösten valmistelussa.
Periaatepäätöksessä todetaan, että ”Kansalaisjärjestöjen kuuleminen on olennainen osa yhteiskunnallisen osallistumisen vahvistamista.” Päätöksessä hallitus sitoutuu myös siihen, että ”osallistumismenettelyjä kehitetään siten, että keskusjärjestöillä on mahdollisuus kuulla jäsenjärjestöjään lausuntoaan antaessaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tehostetaan järjestöjen osallistumista hallinnon valmisteluelimiin ja järjestöjä kuullaan niin varhaisessa vaiheessa, että järjestöjen jäsenjärjestöjen kuuleminen on mahdollista.”
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi vaatii, että tämä valtioneuvoston periaatepäätös ei jää kuolleeksi kirjaimeksi vaan järjestöt otetaan oikeasti mukaan säädösten valmisteluun. Kuule kansalaista -huoneentaulu kuuluu jokaisen virkamiehen seinälle.
Helsingissä 17.4. Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n kevätkokous