Valtioneuvostossa valmistellaan paraikaa selontekoa eduskunnalle sisäisestä turvallisuudesta. Selonteko on tarkoitus luovuttaa eduskunnalle alkuvuodesta 2021. Selonteon tarkoituksena on kuvata mahdollisimman kattavasti Suomen sisäisen turvallisuuden tilaa ja tämän perusteella määrittää sisäisen turvallisuuden kehittämisen suunta kuluvalle vuosikymmenelle.
Lyhyesti:
Keskitymme lausunnossamme erityisesti syrjäytymisen ehkäisyyn, jonka näemme Suomen suurimpana ongelmana.
- Syrjäytymisen ehkäisyn kokonaisvastuu on keskitettävä yhdelle ministerille.
- Nuorisotyön rahoituksen lisääminen ehkäisee syrjäytymistä.
- Nuorisotyön valtionosuudet on siirrettävä myönnettäväksi valtion budjetista.
- Nuorten osallisuuteen panostaminen vähentää syrjäytymistä.
- On varmistettava, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon.
- Nuorten työllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisyä parannettaisiin kehittämällä Ohjaamoja.
- Nuorten mielenterveyspalveluja on kehitettävä.
- Kutsuntoja on kehitettävä niin, että niihin osallistuu koko ikäluokka ja viranomaisilla on mahdollisuus tarttua syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin.
- Nuoriin kohdistuva vihapuhe on saatava vähentymään.
- Nuoriin kohdistuva seksuaalinen häirintä on kitkettävä.
- Varataan resurssit Suomen ensimmäisen kansallisen Nuoret, rauha ja turvallisuus (2250) -toimintaohjelman jalkauttamiseen.
Yleistä: syrjäytyminen on Suomen suurin ongelma
Edellisessä sisäisen turvallisuuden selonteossa sekä voimassa olevassa sisäisen turvallisuuden strategiassa nuorten syrjäytyminen on huomioitu yhtenä merkittävimmistä sisäisen turvallisuuden uhista. Syrjäytyminen tulisi huomioida myös tulevassa selonteossa vähintään yhtä suurella painoarvolla – mielellään jopa suuremmalla.
Nuorisoalan mielestä syrjäytyminen on Suomen suurin ongelma ja siksi keskitymmekin lausunnossamme erityisesti syrjäytymisen kokonaisvaltaiseen ehkäisemiseen ja nuorten osallisuuden lisäämiseen.
Syrjäytymisen ehkäisyn kokonaisvastuu on keskitettävä yhdelle ministerille
Nuorten syrjäytymisen ehkäisy sekä koulutukseen, kuntoutukseen ja työhön pääsemiseen liittyvät politiikkatoimet ovat tällä hetkellä jakautuneet useamman ministeriön vastuulle. Aiheeseen liittyviä tehtäviä on ainakin OKM:llä, STM:llä ja TEM:illä.
Jaettu vastuu on johtanut siihen, että millään taholla ei ole käsitystä nuorten syrjäytymisen ehkäisyn kokonaisuudesta. Kokonaiskuvan puute johtaa myös ristiriitaisiin politiikkatoimiin ja ennustamattomiin lopputuloksiin. Tilanteen korjaaminen vaatii nuorten syrjäytymisen ehkäisyn koordinaatiovastuun määrittämistä yhdelle ministeriölle ja yhdelle ministerille. Luontevimmin kokonaisuus kuuluisi opetusministerille osaksi lasten ja nuorten kasvun tukemisen kokonaisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi nuorisotyö ja -politiikka, nuorten työllisyys, nuorten mielenterveys, varhaiskasvatus, perusopetus ja toinen aste olisivat kaikki yhden ministerin vastuulla.
Nuorisotyön rahoituksen lisääminen ehkäisee syrjäytymistä
Nuorisotyö on merkittävä nuorten syrjäytymistä ja nuorten yhteiskunnallista osallisuutta lisäävä tekijä. Syrjäytymisen vähentämiseen tarvitaan sekä ennaltaehkäisevää että korjaavaa nuorisotyötä. Noin 90 prosenttia nuorista voi hyvin, mikä on suurelta osin ennaltaehkäisevän nuorisotyön ansiota. Koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen ja niiden seurausten myötä tarve sekä ennaltaehkäisevälle että korjaavalle nuorisotyölle on kasvanut ja kasvaa entisestään.
Nuorisotyötä tekevät ammattilaiset kokevat Allianssin keväällä 2019 tekemän selvityksen perusteella työssään onnistumisen suurimmaksi esteeksi riittävien resurssien puutteen.Nuorten kanssa toimivien osaamisen päivittämisestä ei myöskään huolehdita riittävästi eikä sille ole varattu resursseja. Erityisesti tarvetta on yhdenvertaisuus- ja digitaalisen nuorisotyön osaamisen lisäämiselle.
Etenkin etsivässä nuorisotyössä henkilöstöä on liian vähän suhteessa nuorten tarpeeseen. Esimerkiksi suurimmissa kaupungeissa on tällä hetkellä tuhansittain nuoria, jotka elävät palvelujärjestelmän ulkopuolella, ja joiden tosiasiallisesta elämäntilanteesta viranomaisilla ei ole tietoa. Kaupunkien etsivän nuorisotyön on nyt usein keskityttävä tavoittelemaan palveluista pudonneita nuoria nuorisolain puitteissa tehtyjen ilmoitusten pohjalta. Tällöin esimerkiksi päihteitä käyttävien keskuudessa, digitaalisissa internet- ja peliyhteisöissä tai maahanmuuttajien parissa tehtävä, palveluihin hakeutumattomia nuoria etsivä ja löytävä työ uhkaa jäädä vähälle huomiolle.
Mikäli syrjäytymisen ehkäisy otetaan tosissaan, on nuorisotyön resursseja on lisättävä. Esimerkiksi THL:n Kohortti 87 -seurantatutkimus (2016) nostaa laaja-alaisen nuorisotyön yhtenä merkittävänä syrjäytymisen ehkäisyn välineenä ja panostusten kohteena. Lisäksi esimerkiksi Teemu Vauhkosen ja Tommi Hoikkalan Syrjäytymisen lasku -tutkimus syrjäytymisestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta (2020) kertoo, että etsivä nuorisotyö ja nuorten työpajatoiminta ovat vaikuttavia ja kustannustehokkaita keinoja tukea syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.
Nuorisotyön valtionosuudet on siirrettävä myönnettäväksi valtion budjetista
Nuorisoalan valtionrahoitus on siirrettävä pitkällä aikavälillä myönnettäväksi valtion budjettivaroista. Siirtymäaikana vähenevät rahapelituotot on kompensoitava täysimääräisinä budjettivaroista. Mikäli rahapelituottojen vähenemistä ei kompensoitaisi, se asettaisi jo muutenkin pienimpiin rahoituksensaajiin kuuluvan nuorisoalan heikoimpaan asemaan. Hyvinkin pienillä avustuksilla toimintaansa pyörittäville nuorisojärjestöille leikkaukset saattavat tarkoittaa koko toiminnan lakkauttamista. Samoin kuntien nuorisotyön valtionosuudet ovat jo nyt erittäin vähäisiä kunnan muihin sektoreihin verrattuna, eivätkä kestä enää leikkauksia.
Vähennetään syrjäytymistä panostamalla nuorten osallisuuteen
Nuoren kokemalla yhteiskunnallisella osallisuudella sekä vaikuttamiskyvyillä ja -halulla on suora yhteys syrjäytymiseen. Vähemmistöön kuuluminen ja syrjintäkokemukset altistavat todennäköisesti myös syrjäytymiselle.
Siksi nuorten ja erityisesti suurimman syrjäytymisuhan alla olevien nuorten osallisuuteen on panostettava päätöksenteon kaikilla tasoilla nykyistä tarmokkaammin. Samoin nuorten yhdenvertaisuus ja eri vähemmistöryhmien huomioiminen on otettava osaksi kaikkia nuoriin liittyviä politiikkatoimia. jonka ehkäisyyn ja vähentämiseen nuorisotyöllä on suoria vaikutuksia. Tätä vaikutusta voisi olla jatkossa vielä huomattavasti enemmän, mikäli vain toiminta resursoidaan ja organisoidaan mielekkäästi valtakunnallinen näkökulma huomioiden.
Myös yksinäisyys on yksi keskeisesti osallisuuteen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvistä tekijöistä. Tutkimuksissa (esim. McCauley & Moskalenko 2014, 2017) on todettu, kuinka vaikeuksia kohdanneilla, lähiyhteisöistään syrjään työnnetyillä ja vain heikkojen sosiaalisten siteiden varassa elävillä ihmisillä on korkeampi riski väkivaltaisten toimintamallien omaksumiselle. Näille nuorille voitaisiin nuorisotyön avulla luoda turvallisia mahdollisuuksia tulla tekemisiin uusien, heitä tukevien sosiaalisten ympäristöjen, auttavien henkilöiden ja myönteisten tilanteiden kanssa, jolloin riski patoutuneen vihan kohdistamisesta itseen tai toisiin vähenee.
Demokratiataitojen eriytymiskehitys näkyy entistä selvemmin nuorten joukossa. Esimerkiksi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden 25–34-vuotiaiden äänestysprosentti oli 89 %, peruskoulun suorittaneiden 34 %. Professori Juho Saaren eriarvoistumista käsittelevän työryhmän raportissa (3/2018) esitetään eri hallinnonaloille keinoja, joilla nuorten yhteiskunnallista osallisuutta voidaan kasvattaa. Katsomme, että näistä keinoista erityisesti oikeusministeriön hallinnonalalle osoitetut on otettava käyttöön viipymättä ja niille on osoitettava valtion talousarviossa riittävät resurssit.
Varmistetaan, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon.
Pelkän peruskoulun varaan jääminen on yksi merkittävimpiä syrjäytymisen taustatekijöitä. Työmarkkinat ovat vuosien saatossa muuttuneet niin, että matalan koulutustason työt ovat käytännössä hävinneet ja ilman toiseen asteen tutkintoa jäävien riski syrjäytyä on moninkertainen muihin nuoriin verrattuna.
Opinnot jäävät usein kesken, kun nuorella on puutteita perustaidoissa, kuten arjen- ja elämänhallinnassa sekä luku-, lasku- ja opiskelutaidoissa. Parhaat oppimistulokset ovat kouluissa, joka on riittävästi resursoitu ja joissa yhteishenki on hyvä, kiusaamista on vähän ja oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuutta ja hyvinvointia tuetaan.
Allianssi toivoo, että oppivelvollisuuden laajentumisen toteutuksessa ja jatkoseurannassa kiinnitetään huomiota osaamiserojen poistamiseen ja kouluissa viihtymisen parantamiseen edelleen. Myös sosiaali- ja terveyspalveluilla sekä kuntoutuksella on merkittävä rooli nuorten opiskeluvalmiuksien vahvistamisessa ja koulutuksen läpäisyn tukemisessa. Erityisesti mielenterveyspalvelujen saatavuuden parantaminen on keskeistä nuorten toimintakyvyn ja koulukuntoisuuden kohentamisen kannalta.
Vahvistetaan nuorten työllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisyä kehittämällä Ohjaamoja
Työllisyys ja työllistymisen tuki ovat merkittäviä syrjäytymisen ehkäisemisen keinoja. Nuorten työllistymistä on tuettava vahvistamalla erityisesti monialaisten Ohjaamojen roolia.
Ohjaamoissa erityisesti asiakkaiden hallinnan ja viranomaisten välillä tietojen yhdistäminen on nykyisellään lähes mahdotonta. Ohjaamot ovat kokeilukulttuurin tulos, ja ehkä juuri siksi lakia, jolla niiden toimintaa tai niissä saatavia palveluja määriteltäisiin, ei vielä ole. Jotta jokaisen nuoren on mahdollista saada palveluja tasavertaisesti ja tiedonsiirto ohjaamotyöntekijöiden välillä mahdollistuu, tarvitaan Ohjaamoille oma lainsäädäntö, jossa myös määritellään yleiset kriteerit toiminnalle. Tietojen yhdistäminen ja mahdollisesti yhteinen asiakasrekisteri mahdollistaisivat myös toiminnan tulosten vertailtavuuden ja näkyväksi tekemisen.
ONNI- ja Arki haltuun -hankkeilla on kehitetty ja vahvistettu leimaamatonta nuorten mielen hyvinvoinnin ja arjen toimintakyvyn valmennusta Ohjaamoissa. Nuorten kriittisesti tarvitsemia palveluja ei kuitenkaan voida ikuisesti paikata hankerahalla, vaan psykososiaalinen tuki ja sosiaalityön osaaminen on kytkettävä Ohjaamoihin.
Nuorten mielenterveyspalveluja on kehitettävä
Nuorten mielenterveysongelmat ovat merkittävä syrjäytymisen taustatekijä ja nuorten yleisimpiä terveysongelmia. Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja ne ovat nuorten aikuisten tavallisimpia terveysongelmia. Puolet aikuisiän mielenterveyshäiriöistä on alkanut jo ennen 14 vuoden ikää ja noin kolme neljästä ennen 24 vuoden ikää.
Siksi nuorille räätälöityjä päihde- ja mielenterveyspalveluja tulisi vahvistaa. Erityisesti matalan kynnyksen palveluita on sote-uudistuksen yhteydessä lisättävä sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa että perusterveydenhuollossa yleensä. Koko maassa on otettava käyttöön terapiatakuu, jotta mielenterveysapuun pääsyä voidaan nopeuttaa ja helpottaa.
Jotta nuorten mielenterveysongelmiin voitaisiin paremmin puuttua ajoissa, tulisi terveydenhuoltolain kouluterveydenhuoltoa koskevaa 16. pykälää muuttaa niin, että kouluterveydenhuoltoon sisällytetään perusterveydenhuollon terveyden- ja sairaanhoitopalvelut, mukaan lukien mielenterveyspalvelut. Vastaavanlainen kirjaus löytyy jo toisen asteen ja korkea-asteen opiskeluterveydenhuoltoa koskevasta 17. pykälästä. Tämä vuoksi opiskeluterveydenhuollon palveluihin, toisin kuin kouluterveydenhuoltoon, kuuluu lakisääteisesti myös mielenterveysongelmien hoitoa.
Koska mielenterveyspalvelut on laissa rajattu kouluterveydenhuollon ulkopuolelle, mielenterveysongelmista kärsivä oppilas ei saa nopeasti hoitoa tutussa kouluympäristössä, vaan hänet joudutaan lähettämään nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon jonoon.
Kutsuntoja on kehitettävä niin, että niihin osallistuu koko ikäluokka ja viranomaisilla on mahdollisuus tarttua syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin.
Jos kutsunnat koskisivat koko ikäluokkaa, voitaisiin varmistaa, että syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin saadaan elämän merkittävässä siirtymävaiheessa yhteys.
Yksi varteenotettava tapa olisi jatkaa ja kehittää jo nyt kutsuntojen yhteydessä toimivaa Aikalisä-toimintaa. Aikalisä-toiminta on moniammatillista yhteistyötä etsivien nuorisotyöntekijöiden, puolustusvoimien, siviilipalveluksen, sosiaalityön, terveystoimen sekä asumiseen, toimeentuloon, opiskeluun ja työhön liittyvien ja KELAn ja Valtiokonttorin palvelujen kanssa. Toiminta on koko maan kattavaa ja toimintaa ylläpitävät kunnat tai kuntien kanssa sopimuksen tehneet organisaatiot. Nämä tilaisuudet ovat osoittautuneet toimivaksi väyläksi päästä keskusteluyhteyteen nuorten kanssa ja tarjota mahdollisuuksia palveluihin ohjautumiselle hyvin matalalla kynnyksellä. Mikäli myös ikäluokan nuoret naiset tavoitettaisiin vastaavasti, syrjäytymisriskien varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy ennen ongelmien kumuloitumista ottaisivat huomattavan ison valtakunnallisen edistysaskeleen.
Nuoriin kohdistuva vihapuhe on saatava vähentymään
Suomalaisista nuorista lähes puolet on kohdannut vihapuhetta verkossa (EU Kids Online 2019), mutta poliisin tutkimissa vihapuhetapauksissa tekijä oli alle 30-vuotias vain 2% tapauksista. On siis kyse aikuisten toiminnasta, jolta nuoria on suojeltava.
Vihapuhe kohdistuu usein erityisesti nuoriin naisiin. Siksi rikoslain rangaistuksen koventamisperustetta koskevaan lainkohtaan tulisi hallitusohjelman mukaisesti lisätä maininta sukupuolesta. Näin sukupuoleen perustuvaa vihapuhetta voitaisiin paremmin kitkeä.
Lisäksi SM:n, OM:n ja OKM:n vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisen hankkeen toimenpide-ehdotukset (Sisäministeriön julkaisuja 2019:23) tulisi toteuttaa mahdollisimman pian.
Nuoriin kohdistuva seksuaalinen häirintä on kitkettävä
Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan joka kolmas 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä on kokenut vuoden aikana seksuaalista häirintää, ahdistelua tai väkivaltaa. Yleisimmin ahdistelu tapahtuu puhelimessa, internetissä tai julkisessa tilassa. Koulussa seksuaalista häirintää tapahtuu vain harvoin.
Samanlaisia tuloksia saatiin myös Tilastokeskuksen Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2019 -tutkimuksessa. Sen mukaan kolmannes 16–34-vuotiaista suomalaisnaisista on joutunut epäasiallisen, joko hyökkäävän tai seksuaalisen käytöksen kohteeksi internetissä.
Nuoriin kohdistuvan seksuaalisen ahdistelun kitkemiseksi tulisi käynnistää SM:n, OKM:n, OM:n ja STM:n yhteishanke. Hankkeen tulisi keskittyä erityisesti internetissä tapahtuvan häirinnän ja sen ennaltaehkäisyn kysymyksiin.
Lisäksi Suomen pitäisi laatia kansallinen toimenpideohjelma v. 2011 ratifoidulle Lanzaroten sopimukselle, kuten esimerkiksi monet lapsi- ja perhejärjestöt ovat ehdottaneet. Näin voitaisiin tarttua esimerkiksi siihen, että ennalta ehkäisevä turvataito-, seksuaali-, ja mediataitokasvatus on hajallaan ja pitkälti yksittäisten hankkeiden varassa. Lanzaroten sopimukslle ei ole laadittu kansallista toimeenpanosuunnitelmaa, toisin kuin esimerkiksi vuonna 2015 ratifioidulle Istanbulin sopimukselle, joka käsittelee naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä.
Jalkautetaan Suomen ensimmäinen kansallinen Nuoret, rauha ja turvallisuus (2250) -toimintaohjelma
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2015 historiallisen päätöslauselman Nuoret, Rauha ja Turvallisuus (UNSCR 2250). Päätöslauselmassa valtiot myönsivät ensimmäistä kertaa, ettei pysyvää rauhaa voi olla ilman nuorten osallisuutta ja tukea. Rauha edellyttää osallisuutta yhteiskunnassa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia, kuten töitä, koulutusta ja turvaa mielivaltaiselta sorrolta.
Suomi on ensimmäisenä maana maailmassa laatimassa kansallista toimintaohjelmaa päätöslauselman toteuttamiseksi ja tämä ohjelma valmistuu loppuvuonna 2020. Allianssi ja Allianssin sihteeröimä Suomen 2250-verkosto on ollut vahvasti mukana rakentamassa kansallista toimintaohjelmaa, jonka konkretisoi päätöslauselman toteuttamiseen vaadittavat toimet Suomen sisä- ja ulkopolitiikassa. Toimintaohjelmassa tullaan vaatimaan esimerkiksi nuorten mukaan ottamista väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisytyön suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ohjelma myös kiinnittää erityistä huomiota nuorten erityistarpeisiin turvapaikanhakijoiden vastaanotossa ja kotouttamisessa. On tärkeää, että kansalliselle 2250-toimintaohjelmalle varataan riittävät resurssit toimenpiteiden toteuttamiseen ja toimintaohjelman jalkauttamiseen, jotta Suomi säilyy turvallisena ja rauhallisena.
Elisa Gebhard
Puheenjohtaja
Ilmari Nalbantoglu
Va. toiminnanjohtaja
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry
Lisätiedot:
Eero Löytömäki, 050 462 4697, eero.loytomaki@alli.fi