Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry LAUSUNTO
Opetus- ja kulttuuriministeriölle
Allianssin lausunto: ”Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015”
1. YLEISTÄ
Allianssi on keskustellut valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta kokouksessaan 6.10.2011. Lausunto perustuu keskusteluun, hallituksen tekemään aikaisempaan kannanottoon sekä Allianssin järjestämään nuorisotoimialan keskusteluun lanukesta ja sen sisällöstä. Lisäksi Allianssi, Nuorisotutkimusverkosto sekä Kanuuna -verkosto (24 suurimman kunnan nuorisotyö) laativat lanukeen liittyvän erillisen vision, joka on osana myös tätä lausuntoa. Allianssin mielestä myös lasten ja nuorten itsensä tulee olla jatkossa visioimassa ”Lasten ja nuorten yhteiskuntaa” , johon lanukella pyritään.
Allianssi pitää valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa tärkeänä kansallisena nuorten hyvinvoinnin edistämisen välineenä. Allianssi on mielellään mukana myös ohjelman toteuttamisessa ja seurannassa.
Ohjelman yhtenä strategisena tavoitteena on eri hallinnonalojen yhteistyön ja osaamisen parantaminen lasten, nuorten ja perheiden asioissa. Allianssi pitää tätä kokonaisuutta erittäin tärkeänä ja pitää tarpeellisena sen sisällöllistä vahvistamista. Hallinnonalojen yhteistyöllä ja paremmalla koordinaatiolla tulee edistää päätösten nuorisovaikutusten arviointia niin valtiolla kuin kuntapäätöksissäkin. Hallinnonalojen välisessä yhteistyössä on huomioitava eri hallinnonaloille riittävät resurssit toimenpiteiden toteuttamiseksi. Lisäksi Allianssi on myös aikaisemmin korostanut tarvetta tietoon perustuvaan lapsi- ja nuorisopolitiikkaan.
Ohjelman tulisi luoda tavoitteita koko yhteiskunnan nuorisoystävällisyyden parantamiseksi. Hallituskauden aikana on työn alla merkittäviä uudistushankkeita: esimerkiksi kuntauudistus muuttaa myös lasten, nuorten ja perheiden palveluiden johtamisen, suunnittelun ja tuottamisen tapoja. Ohjelman tulisi vahvemmin sitouttaa valtioneuvostoa kokonaisuutena arvioimaan eri hallinnonaloilla tehtävien päätösten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Lisäksi on tuettava kuntia soveltamaan päätösten nuorisovaikutusten arviointia omissa ratkaisuissaan. Tähän liittyy olennaisesti myös lasten ja nuorten kokemustiedon parempi hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä.
Nyt käsittelyssä oleva Lanuke on edellistä ohjelmaa tiivistetympi ja fokusoidumpi, mikä on tavoitteiden saavuttamisen kannalta hyvä asia. Allianssin mielestä ohjelmaluonnokseen on valittu keskeisiä nuorten hyvinvointia edistäviä teemoja ja toimenpiteitä. Allianssin mielestä ohjelmaan tulisi kuitenkin sisällyttää myös seuraavat näkökulmat, jotka tuomme lausunnossa esille.
2. Nuorten hyvinvointi ja toimenpiteet lanukessa
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman tehtävänä on vahvistaa laaja-alaista lapsi- ja nuorisopolitiikkaa. Kehittämisohjelma pohjautuu nuorisolakiin. Lisäksi ohjelma on eri hallinnonalojen välinen yhteistyö- ja toimenpidesopimus lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisessä. Tämä strateginen lähtökohta on tunnustettu myös Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa. Kehittämisohjelmassa on koottu ja täsmennetty hallitusohjelmaan kirjattuja lasten ja nuorten kannalta keskeisiä asioita.
Nuorisopolitiikalla tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamista. Nuorisotoimialan näkökulmasta on tärkeää, että Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma fokusoituu nuorten hyvinvoinnin kannalta olennaisiin kysymyksiin ja tuo hallitusohjelman toteuttamisessa selkeästi esiin toimialan keskeiset vahvuudet, kuten kansalaistoiminnan ja nuorisokulttuurit, kunnallisen nuorisotyön, tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja valmiuden monialaiseen yhteistyöhön, sekä toimialan keskeiset painotukset, jotka auttavat näkemään nuorten hyvinvoinnin kokonaisvaltaisena asiana, ennaltaehkäisyn laajasti ymmärrettynä sekä nuoret yhteiskunnallisina toimijoina.
Kehittämisohjelman horisontti ulottuu neljän vuoden ohjelmakautta pitemmälle, eikä Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin mielestä olisikaan järkevää, mikäli Lanuke tyytyisi vain toistamaan hallitusohjelman kirjauksia.
Hallitusohjelman tavoitteet ja resurssiesitykset eivät kaikilta osin lapsi- ja nuorisopoliittisissa kysymyksissä ja toimenpiteissä kohtaa tällä hetkellä. Olisi syytä miettiä, miten hallitusohjelman tavoitteet toteutetaan, jotta niistä tulisi erinomaisia lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta. Vaikka taloudellinen tilanne on tiukka ja hallitusohjelman vahva läsnäolo ohjelmassa on siten perusteltavissa, olisi syytä tuoda mukaan myös hallitusohjelman ulkopuolelta konkreettisia kehittämistoimenpiteitä, joilla kehitetään nuorisopolitiikkaa. Tämä epäsuhta on turhauttanut nuorisojärjestökenttää. Lanuken kokonaisuudessa, raamien hahmottamisessa, kentän toimijoita on kuultu, mutta ei kuunneltu parhaalla mahdollisella tavalla.
Tällä hetkellä Lanuken tavoitteiden muotoilu ei ole riittävän visionäärinen. Ohjelmassa asioiden edistäminen tai tukeminen nähdään tavoitteena. Edistäminen ja tuki ovat toimenpiteitä ja ne tulisi konkretisoida keinoiksi, joilla saavutettavan tilan tulisi olla tavoite.
Nuorten hyvinvoinnin kannalta on keskeistä, että (1) nuorilla on mahdollisuudet ja resurssit vaikuttaa heitä itseään koskeviin asioihin sekä laajemminkin yhteiskuntaan ja että (2) nuorten aikuistumista ja tulevaisuuden polkuja vahvistetaan. Nuorisopolitiikan fokuksessa eivät ole vain nuoret hyvinvointipalveluiden yksilöasiakkaina vaan myös nuoret ryhmien jäseninä ja kansalaisina. Kansalaisuus merkitsee paitsi muodollisia oikeuksia ja velvollisuuksia, myös yhteisöihin kuulumisen kokemuksia ja kansalaistoimintaa.
On ongelmallista, ettei tällä hetkellä nuorisopolitiikasta puhuttaessa tunnisteta nuorten mielekkään vapaa-ajan ja hyvien sosiaalisten suhteiden merkitystä yhtenä nuorten hyvinvoinnin tärkeimmistä edellytyksistä. Kaikissa nuorten hyvinvointitutkimuksissa kaverit, perhe ja mielekäs vapaa-aika ovat niitä elämänalueita, jotka koetaan hyvinvoinnin kannalta merkityksellisimmiksi. Nämä elämänalueet olisi saatava osaksi nuorisopolitiikan suuntaviivoja/sisältöjä ja myös kehittämisohjelman asetukseen, jotta tulevissa politiikka- tai kehittämisohjelmissa tämä elämänalue tulisi huomioitua paremmin.
Allianssi nostaa edelleen vahvasti esille osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä näkökulmia ja toimenpiteitä, jotka tulisi sisällyttää tulevaan lanukeen. Nämä ovat seuraavina. Yhdenvertaisuuden osalta liitetään myös erillinen liite, jossa kuvataan yksityiskohtaisia toimenpide-esityksiä huomioitavaksi. Tämä liite on valmisteltu Allianssin monikulttuurisuus- ja vähemmistötyöryhmässä.
3. Osallisuus
– Yksilötasolla nuorten osallisuus tarkoittaa sitä, että nuorten on voitava vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin valintoihin, muuten tarjottuja koulutus- tai työpaikkoja ei oteta vastaan. Yhteiskuntatakuusta ei saa muodostua uutta ”pakkokoulutuslakia”, vaan esimerkiksi opiskelijavalintojen uudistamisen tavoitteena oltava se, että jokainen löytää itselleen mielekkään opintoalan.
– Yhteiskuntatakuun toteuttamisessa on otettava huomioon myös seuraavat asiat: 1) Ennaltaehkäisevä nuorisotyö, jota tehdään kunnissa, järjestöissä ja seurakunnissa. 2) Etsivä nuorisotyö, joka löytää suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevat, kokonaan yhteiskunnallisten palveluiden ulkopuolella olevat nuoret, 3) Ohjaus, jonka resurssit on hoidettava kuntoon myös työelämätiedon ja -yhteyksien näkökulmasta. Liian moni nuori hakeutuu väärälle alalle väärien mielikuvien perusteella. 4) Arjenhallinta. Työttömien ja syrjäytyneiden nuorten joukossa on runsaasti nuoria, joiden arjenhallinta on heikentynyt, tai joiden toiminta- ja työkyky on alentunut. 5) Tutkinnot. Nuorten työvoimapoliittisessa koulutuksessa sekä oppisopimuskoulutuksessa tavoitteena on oltava tutkinto, sillä osatutkinnolla ei välttämättä työllisty., ja 6) Palkattomien työharjoittelujen käytöstä työvoimapalveluissa on luotava selkeät pelisäännöt, joita kaikki osapuolet noudattavat. Tehdystä työstä pitää aina saada kohtuullinen korvaus. Työharjoittelua ei voi teettää ja ketjuttaa loputtomiin.
– Lanuke -luonnoksessa osallisuus on ymmärretty vain poliittisena vaikuttamisena ja toimet on suunnattu jo valmiiksi aktiivisille nuorille. Mihin on jäänyt vaikuttaminen kouluun, omaan asuinympäristöön tai omaan elämään? Miten tehostetaan niiden nuorten aktiivisuutta, jotka eivät vielä ole aktiivisia? Lisäksi vammaiset ja monikulttuuriset nuoret on unohdettu.
– Lasten ja nuorten omia vaikuttamismahdollisuuksia sekä moniammatillisuutta ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä tulisi korostaa läpi ohjelman kaikissa toimenpiteissä.
– Nuorisopalveluissa on syytä huomioida osallisuus: lapset ja nuoret mukaan palvelujen suunnitteluun.
– Opettajille oltava selkeitä resursseja oppilaskuntatyöhön. Pelkkä peruskoululain muutos ei takaa toimivia oppilaskuntia, vaan jälleen kerran opettajille on oltava tukea ja aikaa tämän toteuttamiseen. Oppilaskuntatoiminta tarvitsee tuekseen innostuneen aikuisen, joka osaa ohjata oppilaskuntaa.
– Myös muiden lasten ja nuorten kanssa työskentelevien koulutukseen ja ammatillisten resurssien puitteisiin on kiinnitettävä huomiota.
– On myös syytä määritellä, mitä globaalikasvatuksella Lanukessa tarkoitetaan (kts. KVK2010-strategia), koska se ei ole kaikille nuorten parissa toimiville tuttu käsite.
– Globaalikasvatus on huomioitava opettajankoulutuksessa ja koulutasolla opettajan tukemisena sekä informaatio- ja resurssiohjauksena nuorisotoimialalle. Opettajille on taattava aikaa, resursseja ja tukea osaamisen kehittämiseen. Opetusmateriaaleissa tulee varmistaa globaalikasvatus opetussuunnitelmien läpileikkaavana tavoitteena.
– On syytä korostaa, että kansalaisjärjestötoiminnan on oltava läpinäkyvää ja jäsenlähtöistä.
– Lasten hyvinvointisuunnitelmiin tulee sisällyttää lasten ja nuorten osallisuutta tukevat toimenpiteet sekä nuorten vapaa-aika.
– Lasten hyvinvointisuunnitelmissa lapsia ja nuoria tulee tarkastella moninaisena joukkona ja suunnitelmien tulee olla tehty niin, että ne ovat linjassa kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmien, kotouttamis-, vammais- ja romanipoliittisten ohjelmien kanssa.
– Lapsiasioita käsittelevien neuvottelukuntien kokoonpanoissa tulee olla etnisten vähemmistöjen, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä vammaisten edustus.
4. Yhdenvertaisuus
– Ohjelmassa on otettu yhdenvertaisuus huomioon sekä läpileikkaavasti että omana kohtanaan. Yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi tulisi huomioida kuitenkin vielä konkreettisemmin kehittämisohjelman eri toimenpiteissä läpileikkaavasti, erityisesti uusia toimintamalleja suunniteltaessa.
– Toimenpiteiden kohteiden kirjauksessa tulisi olla täsmällinen. Kaikki yhdenvertaisuutta edistävät toimenpiteet eivät aina kohdistu vain ns. vähemmistönuoreen, vaan myös olemassa oleviin normatiivisiin rakenteisiin, kaikkien nuorten ja aikuisten asenteisiin sekä kasvattajien osaamiseen.
– Ei ainoastaan liikunnassa, vaan myös kulttuuri- ja nuorisotoiminnassa on olemassa runsaasti hyviä, moniarvoisuutta tukevia käytäntöjä, joten yhtälailla Lanukessa tulisi mainita nämä kaksi muutakin sektoria. Toisaalta tulee tunnistaa, ettei millään näillä kolmella toiminnan kentällä tilanne vielä ole riittävän hyvä, sillä käytännöt eivät ole läpileikkaavia toiminnan kaikilla tasoilla.
– Erityisesti silloin, kun toimenpiteet koskettavat vammaisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia nuoria tulisi toimenpiteisiin kirjata, että yhteistyötä tehdään em. ryhmiä edustavien järjestöjen kanssa.
– Maahanmuuttajien sijaan tulisi puhua monikulttuurisista nuorista. Yhdenvertaisuus on vaarassa olla toteutumatta myös Suomessa syntyneiden lasten ja nuorten kohdalla, joiden yksi tai useampi vanhempi on syntyperältään ulkomaalainen.
– Rasismi ja syrjintä ovat laajempi ilmiö kuin vain viharikokset. Kohdassa on syytä keskittyä ääri-ilmiöihin puuttumisen lisäksi ongelmien ennaltaehkäisyyn. Keskeisiä edellytyksiä ennaltaehkäisyssä ovat nuorten parissa toimivien viranomaisten ja järjestötoimijoiden yhdenvertaisuuteen, ihmisoikeuksiin, rasisminvastaisuuteen ja syrjimättömyyteen liittyvän osaamisen vahvistaminen, nuorten parissa toimivien ja nuorten asenteisiin vaikuttaminen sekä yhdenvertaisuutta edistävän työotteen läpileikkaavuus ja sitoutuneisuus koko organisaatiossa, keinoina yhdenvertaisuussuunnitelmat.
– Kun puhutaan kiusaamisen syistä, viitataan kehittämisohjelmassa normien rikkomiseen: lapsia tai nuoria saatetaan kiusata heidän etnisen tai kulttuurisen taustansa, toimintakykynsä tai sukupuolen ilmaisunsa takia. Tällaisella muotoilulla voidaan käsittää, että kiusaaminen voitaisiin kitkeä puuttumalla nimenomaan tähän normien rikkomiseen. Koko organisaation, kuten koulun tai nuorisotoiminnan rakenteisiin puuttuminen taas tarkoittaisi, että (koulu)kiusaaminen pyritään suunnitelmallisesti ehkäisemään varmistamalla, että koko organisaation toiminta kokonaisvaltaisesti tukee tätä tavoitetta. Rakenteisiin puuttuminen tarkoittaa lisäksi, että kiusaaminen kouluissa ja harrastustoiminnassa ymmärretään yhteiskunnallisena ongelmana. Sen oireet näkyvät koulussa ja nuorten vapaa-ajalla, jossa sen kanssa tuleekin tehdä työtä, mutta sen parantaminen ei voi olla yksinomaan näiden tahojen vastuulla – vaan koko ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan.
– Jotta osataan kohdentaa toimenpiteitä erityisesti monikulttuuristen ja vammaisten nuorten työllistymisen tukemiseen, tulisi olla olemassa tutkittua tietoa, esimerkiksi siirtymästä opinnoista työelämään, työharjoittelupaikkojen saamisesta, erityskouluissa opiskelemisen mahdollisista vaikutuksista työelämään siirtymisen kannalta.
– Sukupuolinäkökulma ja tasa-arvon edistäminen tulee sisältyä kaikkeen lasten ja nuorten parissa tapahtuvaan työhön. Nyt tavoite näyttää rajoittuvan vapaa-ajan toimintaan, kun sen tulisi ehdottomasti ulottua myös kouluun sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. On tiedossa, että esimerkiksi nuorten terveyskysymykset ovat hyvinkin sukupuolittuneita. Sukupuolisensitiivinen työote tulisi ulottaa informaatio-ohjauksella myös kaikkeen lasten ja nuorten harrastustoimintaan.
– Ohjelmasta puuttuu kokonaan ns. ikänäkökulma yhdenvertaisuuteen liittyen. Tällä hetkellä meillä ei ole tarpeeksi tietoa lasten ja nuorten syrjintään liittyvistä ilmiöistä ja tätä tulisi kartuttaa esimerkiksi kehittämällä syrjinnän seurantamekanismeja huomioimaan myös laajasti lasten ja nuorten kokema syrjintä.
– Alueelliseen yhdenvertaisuuteen kuuluu muutakin kuin koulutus, mm. vapaa-ajan palvelut, terveydenhuolto jne. Nuorisolain vaatimat peruspalvelut eivät toteudu tällä hetkellä kaikissa kunnissa lähipalveluina.
– Julkisten tilojen, joita tarjotaan kansalaistoiminnan käyttöön tulee olla esteettömiä ja saavutettavia.
– Olisi tärkeää kirjata, että kaikki tietoyhteiskunnan toiminta tulee olla saavutettavaa kaikille lapsille ja nuorille.
– Alhaisen koulutustason periytyvyyttä ehkäistään parhaiten ennalta. Moniammatillinen työ yhdessä perheiden kanssa voi olla tuloksellisempaa kuin koulun väen yksinäinen aherrus. Lisäksi tarvitaan järjestöjä tukemaan koulutyötä. Ilman oleskelulupaa olevien lasten oikeus päästä kouluopetukseen tulee turvata.
– Lasten hyvinvointisuunnitelmiin tulee sisällyttää lasten ja nuorten osallisuutta tukevat toimenpiteet sekä nuorten vapaa-aika.
– Ohjelmassa tulisi huomioida hallitusohjelmaan sisällytetty yhdenvertaisuuslain uudistus, joka koskettaa suuresti myös lasten ja nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia eri elämän alueilla, kuten ikänäkökulman huomioiminen viranomaisten ja työnantajien yhdenvertaisuussuunnitelmissa sekä yhdenvertaisuussuunnitelmat kouluissa ja oppilaitoksissa.
– Lisäksi Allianssilla on yhdenvertaisuuteen liittyviä yksityiskohtaisia huomioita kehittämisohjelman toimenpiteiden toteuttamista varten (erillinen liite näistä toimenpiteistä).
5. Muita huomioita lanukeen liittyen
– Hallitusohjelmassa on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi myös sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Lanuke on yksi keino toteuttaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Tämä on kirjoitettava auki myös Lanukeen. Olennaista on, että lapsi- ja nuorisopolitiikka koetaan koko yhteiskunnan kestävän kehityksen kannalta tärkeäksi ja keskeiseksi aiheeksi.
– Ohjelma sisältää kannatettavan tavoitteen koulun ja kodin kasvatuskumppanuuden vahvistamisesta. Koulun ohella myös nuorisotyössä ja tietysti varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppanuus on tärkeää. Ohjelma mainitsee myös vanhempien kasvatustyön tukemisen. Sen lisäksi on hyvä kirjata vanhempien tuen ja ajan antamisen merkitys lasten ja nuorten kannalta. Työn ja perheen yhteensovittamisen ja vanhempien osa-aikatyön mahdollistamisen tavoitteet eivät kuitenkaan näy kehittämisohjelmassa, vaikka niistä on hallitusohjelmassa mainittu.
– Perheitä ja vanhempia koskevat kirjaukset ovat pitkälti lapsinäkökulmasta kirjoitettuja eivätkä kohtele vanhempia yksilöinä. Ensisynnyttäjien keski-ikä on kuitenkin alle 29 vuotta ja monet suomalaiset siis perustavat perheen ollessaan nuorisolain mukaan nuoria. Vanhemmuus tuo mukanaan uusia tarpeita ja kysymyksiä mutta näillä ihmisillä myös nuoruuteen liittyvät tarpeet säilyvät.
– Hallitusohjelmassa on myös kirjaus, jossa nuorten asunnottomuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen nostetaan painopisteeksi erityisryhmien asunto-olojen parantamisessa. Samoin vaalikaudella jatketaan hallitusohjelman mukaisesti pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa. Osana sitä tullaan toteuttamaan yhteistyössä valtion, kuntien, järjestöjen, kirkon ja elinkeinoelämän kanssa laaja-alainen ja eri hallintokuntien raja-aidat ylittävä yhteistyöhanke nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi. Nämä kirjaukset olisi syytä sisällyttää myös Lanukeen.
Vakuudeksi,
17.10.2011, Helsingissä
Hanna-Mari Manninen
puheenjohtaja
Jukka Tahvanainen
pääsihteeri
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry on suomalaisten nuorisojärjestöjen etu- ja palvelujärjestö. Allianssin tehtävänä on edistää nuorten hyvinvointia, ja sillä on 117 jäsenjärjestöä.
Lisäliite lausuntoon
Kommentit lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan, koskien lähinnä yhdenvertaisuutta
(valmistelu tehty Allianssin monikulttuurisuus- ja vähemmistötyöryhmässä)
Yleisiä kommentteja ohjelmasta:
– Lasten ja nuorten omia vaikuttamismahdollisuuksia, moniammatillisuutta ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä tulisi korostaa läpi ohjelman kaikissa toimenpiteissä
– Erityisesti silloin kun toimenpiteet koskettavat vammaisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia nuoria tulisi kirjata toimenpiteisiin, että yhteistyötä tehdään em. ryhmiä edustavien järjestöjen kanssa
– Tavoitteiden muotoilu ei ole riittävän visioiva. Ohjelmassa asioiden edistäminen tai tukeminen nähdään tavoitteena, kun edistäminen ja tuki ovat toimenpiteitä. Edistäminen ja tuki tulisi konkretisoida keinoiksi, ja niiden kautta saavutettavan tilan tulisi olla tavoite. Esim. strateginen tavoite 2. ”Yhdenvertaisuutta tuetaan” – onko tämä tavoite vai viranomaisten lakisääteinen tehtävä? Tavoite tässä voisi olla: ”Kaikkien lasten ja nuorten yhdenvertaiset mahdollisuudet toteutuvat”. Sama ongelma liittyy muihinkin strategisiin tavoitteisiin.
– Miksi tietyissä toimenpiteissä huomioidaan vain tietty ikäluokka? Jos tähän on joku validi syy, sen voisi tuoda ohjelmassa esiin.
– Ohjelmassa on otettu huomioon sekä läpileikkaavasti että omana kohtanaan yhdenvertaisuus ja tämä on positiivista. Toimenpiteiden kohteiden kirjauksessa tulisi olla täsmällinen. Kaikki yhdenvertaisuutta edistävät toimenpiteet eivät aina kohdistu vain ns. vähemmistönuoreen [ja kuvitella nuoren edustavan vain jotakin tiettyä yhtä ominaisuutta], vaan myös olemassa oleviin normatiivisiin rakenteisiin [jotka liittyvät sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen, etnisyyteen, kulttuuriin, vakaumukseen, kieleen ja toimintakykyyn], kaikkien nuorten ja aikuisten asenteisiin sekä kasvattajien osaamiseen.
– Ohjelmassa käytetään käsitettä ”kansalainen”. Tätä olisi syytä avata ohjelman alussa ettei lukijalle jää kuva, että kansalaisella tarkoitetaan Suomen kansalaista. Ohjelmassa ei esimerkiksi kiinnitetä huomiota lainkaan turvapaikanhakijalasten asemaan eli lasten ja nuorten ryhmään, joka on yksi kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevista lasten ryhmistä suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Ohjelmassa tulisi huomioida hallitusohjelmaan sisällytetty yhdenvertaisuuslain uudistus, joka koskettaa suuresti myös lasten ja nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia eri elämän alueilla.
– Välillä tekstissä käytetään termiä yhdenvertainen välillä tasavertainen välillä tasa-arvoinen (vaikka ei tarkoiteta ainoastaan sukupuolten välistä tasa-arvoa) – mitä eroa näillä termeillä on?
– Rakenteellisesti ohjelma ei ole kovin looginen (esim. 2.2. alueellinen yhdenvertaisuus menisi suoraan strategisen tavoitteen 4 alle).
Kommentit kehittämisohjelman eri osioihin:
Strateginen tavoite 1 Lasten ja nuorten kasvua aktiivisiksi ja yhteisvastuullisiksi kansalaisiksi tuetaan
– Aktiivisen kansalaisuuden määritelmässä tulisi tuoda voimakkaammin esiin nuorten kasvun tukeminen omaan elämään vaikuttavissa asioissa, ei vain ympäröivään yhteiskuntaan.
– Kaikissa tietoa lisäävissä toimenpiteissä tulisi olla mukana: ”Tulee se tehdä esteettömyys- ja saavutettavuusperiaatteita noudattaen”.
1.1. Lasten ja nuorten kuuleminen sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet
– Osioon tulisi lisätä toimenpide, jossa kehitetään erityisesti vammaisten ja monikulttuuristen nuorten vaikuttamismahdollisuuksia omaan elämään liittyviin kysymyksiin (asuminen, koulutus, vapaa-aika) tai vaihtoehtoisesti nämä toimenpiteet tulee ulottaa näitä elämänalueita koskeviin toimenpiteisiin ohjelman muissa osioissa (Strategiset tavoitteet 4 ja 7).
– Kunnallisia palveluita arvioitaessa tulisi taata nuorten moninaisuuden edustus
1.2. Demokratia-, globaali- ja ympäristökasvatus
– Positiivista, että tämä osio on mukana Lanuke:ssa. Osiossa tulisi avata, mitä globaalikasvatuksella Lanukessa tarkoitetaan (esim. näin: Globaalikasvatuksen tehtävänä on avata ihmisten silmät ja mieli maailman erilaisille todellisuuksille ja herättää ihmisissä halu rakentaa oikeudenmukaisempaa, tasa-arvoisempaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaa maailmaa (Maastrichtin julistus 2002). Globaaliin vastuuseen kasvaminen on prosessi, joka opettaa meitä kunnioittamaan erilaisuutta ja kehittää kykyämme toimia globalisoituvassa maailmassa aktiivisina kansalaisina. Globaalikasvatuksen osa-alueet:
o ihmisoikeus- ja tasa-arvokasvatus
o kehityskasvatus
o kulttuurikasvatus
o rauhan- ja turvallisuuskasvatus
o viestintä- ja mediakasvatus
o Ympäristökasvatus)
– Nuorisolain tarkoitus ja lähtökohdat ovat globaalikasvatuksellisia: tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Lain lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Niinpä osioon tulisi lisätä konkreettinen toimenpide, joka velvoittaa edistämään globaalikasvatusta (ei vain demokratiakasvatusta) laajasti nuorisotyössä ja -toiminnassa (erityisesti kunnallinen nuorisotyö, järjestöjen nuorisotyö ja -toiminta, seurakuntien nuorisotoiminta).
– Globaalikasvatus ei ole kaikille tuttu käsite nuorisostoimialalla, vaikka moni käyttääkin jonkin verran globaalikasvatusharjoitteita tai järjestöjen globaalikasvatusmateriaaleja tai muita globaalikasvatuspalveluita. Siksi osioon tulisi lisätä informaatio- ja resurssiohjausta globaalikasvatuksen toteuttamiseksi nuorisotyössä ja -toiminnassa.
– Hyvä, että kolmannen sektorin ja koulujen yhteistyötä globaalikasvatuksessa halutaan tukea. Sama tulisi ulottaa myös kolmannen sektorin ja kunnallisen nuorisotyön välille. Järjestöissä on paljon globaalikasvatuksellista osaamista, jota he voivat antaa nuorisotyöhön.
– Osioon tulisi lisätä toimenpide kasvattajien osaamisen kehittämisestä globaalikasvatuksessa.
– Osiossa tulisi täsmentää vastuutoteuttajat, konkreettiset toimenpiteet ja aikataulu.
– Miksi tuetaan vain ympäristökasvatusta antavia järjestöjä, eikä laajasti kaikkia globaalikasvatusta toteuttavia järjestöjä?
– Osiossa tulisi olla Kansainvälisyyskasvatus 2010 -strategian arvioinnin suositusten toimeenpano (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/t…) – Allianssin nostamia erityisen tärkeitä kohtia ovat:
o Ministeriöiden globaalikasvatukseen liittyvää yhteistyötä tiivistetään
o Ohjelman toimeenpanon koordinointiin ja seurantaan nimetään poikkihallinnollinen, eri toimijatahoista koostuva ryhmä
o Koulujen ja oppilaitosten johtajille sekä paikallishallinnon sivistystoimen vastaaville suunnataan koulutusta globaalikasvatuksen ja kestävää kehitystä edistävän koulutuksen teemoista.
o Kartoitetaan valtakunnallisesti opettajankoulutuksen tila globaalikasvatuksen osin, myös esimerkiksi opettajankoulutushenkilökunnan valmiudet ja koulutusohjelmien sisällöt huomioiden. Tehdään tältä pohjalta johtopäätökset toimenpiteiksi, jotta kaikki opettajakoulutuksessa olevat saavat perustiedot globaalikasvatuksesta ja kestävää kehitystä edistävästä koulutuksesta. (Tämän lisäksi sama tulisi tehdä myös nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan ammattitutkinnossa)
o Kartoitetaan valtakunnallisesti globaalikasvatuksen täydennyskoulutuksen tila: keitä ovat koulutuksen tarjoajat, missä määrin koulutusta tarjotaan ja kysytään. Tarkastellaan paitsi koulutuksen sisältöjä, myös alueellista saatavuutta. Määritellään tältä pohjalta toimenpiteet globaalikasvatusta koskevan täydennyskoulutuksen kehittämiseksi.
o Kansalaisjärjestöt tunnustetaan tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi globaalikasvatuksen kehittämistyössä. Hyödynnetään niiden asiantuntemusta ja tuetaan myös uusia yhteistyömuotoja esimerkiksi oppimateriaalien kehittämiseksi, laadun varmistamiseksi ja niiden kouluihin jalkauttamiseksi. Tärkeitä toimijoita tässä ovat kansalaisjärjestöjen lisäksi etenkin UM, OPH ja OAJ.
o Systematisoidaan globaalikasvatuksen toteuttamista nuorisotoimessa ja sen kehittämisessä. Nuorisobarometriin liitetään globaalikasvatusta koskevia osioita ja hyödynnetään globaalikasvatuksen arvioinnissa.
o Laaditaan kokonaissuunnitelma kansallisesta globaalikasvatuksen arvioinnista, mahdollisesti yhdistettynä kestävää kehitystä edistävän koulutuksen arviointiin. Tutkitaan, miten globaalikasvatuksen arviointi voitaisiin yhdistää muihin jo olemassa oleviin koulutuksen laadunarviointi-instrumentteihin ennen erillisten mittareiden luomista.
1.3. Tietoyhteiskunta
– Erityisesti tänne tulee kirjata, että kaikki tietoyhteiskunnan toiminta tulee olla saavutettavaa kaikille lapsille ja nuorille
Strateginen tavoite 2 Yhdenvertaisuutta tuetaan
– Tavoite tulisi muuttaa muotoon Kaikkien lasten ja nuorten yhdenvertaiset mahdollisuudet toteutuvat/Kaikilla lapsilla ja nuorilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet/Kaikkien lasten ja nuorten yhdenvertaisuus toteutuu
– Maahanmuuttajien sijaan tulisi puhua monikulttuurisista nuorista. Yhdenvertaisuus on vaarassa olla toteutumatta myös Suomessa syntyneiden lasten ja nuorten kohdalla, joiden yksi tai useampi vanhempi on syntyperältään ulkomaalainen.
– Erittäin myönteistä on se, että suvaitsevaisuuden sijaan puhutaan toisen kunnioittamisesta ja tähän kasvamisesta ja kasvattamisesta.
– Tässä osiossa puuttuu kokonaan ns. ikänäkökulma yhdenvertaisuuteen liittyen. Tällä hetkellä meillä ei ole tarpeeksi tietoa lasten ja nuorten syrjintään liittyvistä ilmiöistä (julkisten ja yksityisten palveluiden kohdalla, työelämässä jne.) ja tätä tulisi kartuttaa esimerkiksi kehittämällä syrjinnän seurantamekanismeja huomioimaan myös laajasti lasten ja nuorten kokema syrjintä (mukaan lukien moniperusteisen syrjinnän vaarassa olevat nuoret). Esitys: Lisätään strateginen tavoite nro 2 kohtaan osio 2.4. Ikäperusteinen yhdenvertaisuus ja syrjintä. Toimenpiteiksi tämän tavoitteen alle tulisi 1) Syrjinnän seurannan mekanismien kehittäminen lasten ja nuorten näkökulmasta 2) Ikänäkökulman sisällyttäminen uudistuvan yhdenvertaisuuslain mukaisesti viranomaisten ja työpaikkojen yhdenvertaisuussuunnitelmiin 3) Lainsäädäntöprosessien yhdenvertaisuusvaikutusten arviointiin sisällytetään aina lapsi- ja nuorisonäkökulma (informaatio-ohjaus, kohde: sisäasiainministeriö)
2.1. Rasismi, syrjintä ja suvaitsemattomuus
– Keskeisiä edellytyksiä yhdenvertaisuutta edistävän ja rasisminvastaisen kasvatustyön toteuttamiselle ovat nuorten parissa toimivien monimuotoisen ja monikulttuurisen osaamisen vahvistaminen, nuorten parissa toimivien ja nuorten asenteet, informaatio-ohjaus rasisminvastaisesta ja yhdenvertaisuutta edistävästä kasvatustyöstä (velvoite tehdä ja osaamisen vahvistaminen) sekä yhdenvertaisuutta edistävän työotteen läpileikkaavuus ja sitoutuneisuus koko organisaatiossa.
– Osiossa tulisi mainita tarkemmin ketkä ovat toteuttamisvastuussa, mitä ovat konkreettiset toimenpiteet, miten arvioidaan toimenpiteitten laatua ja vaikutuksia, miten ja kuka toteuttaa valtakunnallista seurantaa lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisesta syrjimättömyyden ja rasisminvastaisuuden näkökulmasta ja lasten ja nuorten asenteista monimuotoisuutta ja monikulttuurisuutta kohtaan (esim. Nuorisobarometrin avulla).
– Keinona oppilaitoksissa, kouluissa ja päiväkodeissa tehtävälle toisen kunnioittamista tukevalle kasvatustyölle tulisi olla mainittuna globaalikasvatus sekä uudistettavan yhdenvertaisuuslain mukaiset yhdenvertaisuussuunnitelmat.
– Rasismi ja syrjintä ovat laajempi ilmiö kuin vain viharikokset. Kohdassa on syytä keskittyä ääri-ilmiöihin puuttumisen lisäksi ongelmien ennaltaehkäisyyn, muun muassa varmistamalla että on tarjolla asiallista tietoa ihmisoikeuksista ja niiden merkityksistä yksilöön ja yksilöiden väliselle vuorovaikutukselle moniarvoisessa yhteiskunnassa (linkitys ohjelman kohtaan 1.2.). Tätä tulisi avata enemmän Lanuke:ssa ja ulottaa toimenpiteet myös rasistiseen kiusaamiseen ja ennakkoluulojen käsittelyyn. Tätä varten tarvitaan informaatio-ohjausta ja koulutusta nuorten parissa toimiville viranomaisille ja järjestötoimijoille.
– Uhrien avunsaannissa tulisi mainita uudistettavan yhdenvertaisuuslain yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnan ulottaminen lapsiin ja nuoriin ja tulevan valtuutetun toiminnan ulottaminen alueellisesti ja matalan kynnyksen toiminnoiksi myös lapsille ja nuorille. Uhrien avunsaannin tehostamisessa on varmistettavaa että oikeussuojakeinot ja tieto niistä ovat lasten ja nuortenkin ulottuvilla, heille ymmärrettävällä kielellä ja saavutettavalla tavalla (esim. ei vain puhelinpalvelu). Tässä tulisi painottaa erityisesti rasismin uhriksi joutuneiden lasten ja nuorten tukipalveluiden kehittämistä. Informaatio-ohjauksella ja koulutuksella tulisi tukea nuorten parissa toimivien valmiuksia antaa tukea rasismia ja syrjintää kohdanneille nuorille. Tätä kaikkea tulisi tehdä yhteistyössä nuorisotoimijoiden ja syrjinnän vaarassa olevia ryhmiä edustavien järjestöjen kanssa.
– Kunniaväkivalta ja pakkoavioliitot ovat suomalaisessakin yhteiskunnassa esiintyviä ongelmia. Mielestämme näiden tehokas tunnistaminen edellyttää, että ne osataan nähdä pikemmin sukupuoliperusteisina kuin automaattisesti sidottuina tiettyihin kulttuureihin tai uskontoihin, mikä näemme riskinä jos asiaa ympätään tähän kohtaan. Kunniaväkivallan ja pakkoavioliittojen vaarassa saattavat olla paitsi maahanmuuttajataustaiset heteroseksuaaliset naiset, myös muutkin nuoret – myös Suomessa syntyneet – jotka sukupuoli-identiteetillään, sukupuolen ilmaisullaan tai seksuaalisella suuntautumisellaan rikkovat tiettyjä yhteisön sisäisiä normeja. Ongelman parantamisessa vaaditaan monialaista yhteistyötä jossa nähdään uhrin lisäksi koko perhe ja toimenpiteissä tulisikin mainita yhteistyö perheiden ja vanhempien kanssa. Siksi kyseinen kohta tulisi siirtää strategiseen tavoitteeseen 3 (sukupuolinäkökulma) tai 10 (yhteistyötä ja osaamista lasten, nuorten ja perheiden asioissa parannetaan).
– Eri etnisiin ryhmiin kuuluvien nuorten toisiinsa kohdistuvien asenteiden selvittämisessä jää epäselväksi luetaanko suomalaiset nuoret etniseksi ryhmäksi. Jos kyse on ns. etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten keskinäisiin asenteisiin liittyvä selvitys, on tässä tuotava esille lisäksi valtarakenteiden merkitys rasismissa eli mikä ero on valtaväestön kohdistamalla rasismilla ja vähemmistöjen keskinäisellä rasismilla.
– Valtakunnallista informaatio-ohjausta nuorille ja nuorten parissa toimiville ihmisoikeuksista, syrjimättömyydestä ja rasisminvastaisuudesta.
– Tulisi huomioida ja käyttää hyödyksi järjestöjen, nuorisotutkimuksen ja hankkeissa kerätty osaaminen rasisminvastaisuudessa ja syrjimättömyydessä.
2.2. Alueellinen yhdenvertaisuus
– Miksi tässä osiossa on nostettu mukaan vain koulutus? Myös vapaa-ajan palveluiden ja terveyspalveluihin liittyy suurta alueellista epäyhdenvertaisuutta lasten ja nuorten välillä, tosin tämä näkökulma huomioidaan jollain tavalla ko. elämänalueita käsittelevien osioiden kohdalla myöhemmin ohjelmassa. Voisiko koulutukseen liittyvän alueellisen yhdenvertaisuusosion sisällyttää strateginen tavoite 4 Koulutuksellista tasa-arvoa parannetaan alle, joka otsikkotasolla viittaa myös alueellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseen?
– Erilaisten sähköisten järjestelmien kehittämisessä tulisi huomioida niiden saavutettavuus.
2.3. Vanhemmuuden tuki
– Vanhemmuuden tuessa mainitaan erityisryhmiä joihin tulisi kohdistaa tiettyjä toimenpiteitä, kuitenkin mainitsematta miten nämä ryhmät konkreettisesti huomioidaan. Sateenkaariperheiden kohdalla olisi tärkeää että perheissä kaikkien tosiasiallisten vanhempien vanhemmuutta osataan viranomaisten ja palveluammattilaisten taholta tunnistaa ja tukea. On varmistettava, että sateenkaariperheiden vanhempien yhdenvertaisuus toteutuu perheen sisäisen adoption sekä vanhempainvapaaetuuksien yhteydessä. Monet seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret kärsivät psykososiaalisen tuen puutteesta. Asian tabuluonteisuus perheessä tai omien vanhempien avoin torjuva suhtautuminen vaarantaa näiden nuorten hyvinvoinnin. Tämän takia olisi tärkeää että vanhemmillekin välitettäisiin eri palvelujen kautta asiallista tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, samalla osoittaen että asian voi ottaa puheeksi.
– Monikulttuuristen perheiden tukemisessa korostetaan usein asioita, joita lasten kasvatuksessa ei saa tehdä, mutta ei anneta välineitä positiivisista kasvatusmenetelmistä. Eri etnisten vähemmistöjen kanssa tulisi yhteistyössä kehittää monenkielistä vanhemmuutta tukevaa kasvatusmateriaalia ja levittää sitä valtakunnallisesti.
– Kasvatusalan viranomaisia ja järjestöjä tulisi informaatio- ja resurssiohjauksella kannustaa tekemään yhteistyötä eri syrjinnän vaarassa olevia ryhmiä edustavien tahojen kanssa ja huomioimaan toiminnassaan laajasti erilaisten perheiden tarpeet.
Strateginen tavoite 3 Sukupuolinäkökulma ja tasa-arvon edistäminen sisällytetään kaikkeen lapsi- ja nuorisotoimintaan
– Tavoite tulisi muuttaa muotoon Sukupuolinäkökulma ja tasa-arvon edistäminen sisältyy kaikkeen lasten ja nuorten parissa tapahtuvaan työhön. Alkuperäinen tavoite näyttää rajoittuvan vapaa-ajan toimintaan kun sen tulisi ehdottomasti ulottua myös kouluun sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin.
3.1. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ja sateenkaariperheet
– Tässä kohdassa on puutteita. Vaikka otsikossa viitataan seksuaaliseen suuntautumisen ja perhemuotojen moninaisuuteen, toimenpiteiden yhteydessä viitataan ehkä vahingossa pelkästään sukupuolen moninaisuuteen: ”Lasten ja nuorten kanssa työskentelevien tietoja ja taitoja lisätään kohtaamaan sukupuolen moninaisuus sekä sukupuoltaan epätyypillisesti kokevat ja ilmaisevat lapset ja nuoret ja myös tunnistamaan ne riskit, joita lapset ja nuoret kohtaavat”. Lausetta tulisi muuttaa esimerkiksi muotoon: ”Parannetaan lasten ja nuorten kanssa toimivien osaamista kohtaamaan seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen ja perhemuotojen moninaisuus.” Kyseinen lause voidaan siirtää ohjelman kohtaan 10.2. Lasten ja nuorten parissa toimivien osaaminen. Toimenpiteet alkuperäisessä lauseessa mainittujen riskien pienentämiseksi tulee huomioida tavoitteen 9 Lasten ja nuorten terveyttä edistetään yhteydessä.
– Toimenpiteet on esitetty kohdistettavaksi pelkästään 18-29 vuotiaisiin naisiin ja miehiin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin sekä sateenkaariperheisiin kuuluvien lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi tarvitaan kaikkiin ikäryhmiin ja sukupuoliin kohdistuvia toimenpiteitä. Kohdassa kiinnitetään huomiota vain kolmannen sektorin osaamisen ja käytäntöjen kehittämiseen, vaikka parantamisen varaa on myös viranomaisten puolella.
– Kohdassa 3.1. tällä hetkellä ehdotetut toimenpiteet ovat laadultaan sellaisia, että ne sopivat paremmin muihin relevantteihin kohtiin – tällöin lhbtiq-näkökulma tulee ohjelmassa läpileikkaavammin huomioiduksi. Mikäli on toimenpiteitä, jotka luonteeltaan eivät sovi muiden tavoitteiden ja toimenpideryppäiden alle, ne voidaan mainita tällaisessa erilliskohdassa.
3.2. Harrastusten sukupuolittuneisuus
– Sukupuolisensitiivinen työote tulisi ulottaa informaatio-ohjauksella kaikkeen lasten ja nuorten harrastustoimintaan. Erityisesti muslimityttöjen liikuntamahdollisuuksien lisääminen on tärkeää eli että on paikkoja, joissa ei ole samanaikaisesti miehiä. Tämä tulisi huomioida myös kaikessa koululiikunnassa.
– Urheilutiloissa tulisi huomioida sukupuolten moninaisuus.
3.3. Sukupuolivaikutusten arviointi
– Ohjelmassa tulisi kiinnittää huomio sukupuoleen liittyvän häirintään puuttumiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa. Keinoina tasa-arvosuunnitelmat, jotka on ulotettava myös alakouluihin.
Strateginen tavoite 4 Koulutuksellista tasa-arvoa parannetaan
4.1. Alhaisen koulutustason periytyvyyden ehkäisy
– Koulutuksellisen tasa-arvon ohjelmaan tulee sisällyttää toimenpiteitä, joilla varmistetaan ilman oleskelulupaa olevien lasten oikeus päästä kouluopetukseen. Lisäksi monikulttuuristen lasten ja nuorten koulusta katoamiseen liittyvää viranomaisten välistä tiedonsiirtoa tulee parantaa, tässä tarvitaan erityisesti informaatio-ohjausta opettajille kouluihin.
– Maahanmuuttajataustaisilla vanhemmilla ei ole aina tietoa suomalaisesta koulujärjestelmästä ja käytännöistä. Esimerkiksi erityisluokalle siirtoja on tapahtunut ilman, että vanhempi on ymmärtänyt asiaa. Ala- ja yläasteikäiset maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat joutuneet olemaan poissa koulusta, koska hoitavat vanhempien asioita esim. tulkkausta tai hoitavat pienempiä sisaruksia kotona. Nuoret (niin maahanmuuttaja- kuin kantaväestötaustaiset) joutuvat käymään töissä yläasteikäisinä, jos perheellä ei ole rahaa. Tämä voi heikentää opiskelumahdollisuuksia. Avoimuus koulun asioissa ja aktiivinen vuorovaikutussuhde vanhempien kanssa auttaisi myös niitä vanhempia, jotka ovat esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomia ja joiden on haasteellista tukea lastensa koulun käyntiä. Ongelmien ennaltaehkäisyyn tulisi panostaa. Moniammatillinen työ yhdessä perheiden kanssa voi olla tuloksellisempaa kuin koulun väen yksinäinen aherrus. Lisäksi tarvitaan järjestöjä tukemaan koulutyötä.
4.2. Perusopetuksen päättävien nuorten ohjaus
– sijoittumattomien nuorten kohdalla tulisi kiinnittää erityistä huomiota 15-17-vuotiaisiin juuri maahan tulleisiin nuoriin. Kotouttamislain Osallisena Suomessa -hankkeen kokemuksia tulisi informaatio-ohjauksella levittää valtakunnallisesti.
– maahanmuuttajataustaisille nuorille suunnatun lukio-opetukseen valmistavan koulutuksen pilotoinnin tulokset tulee arvioida ja tehdä suunnitelma koulutuksen sisällöistä ja toteuttamisesta valtakunnallisesti
– vammaisten nuorten tulee saada sellaista opintojen ohjausta, joka huomioi heidän kykynsä ja taitonsa
Strateginen tavoite 5 Lasten ja nuorten tasavertaista osallistumista kulttuuri- ja liikunta- ja vapaa-ajantoimintaan tuetaan
– miksi ei voida käyttää termiä yhdenvertaista osallistumista?
– Jää epäselväksi, mihin rakenteellisella esteettömyydellä viitataan – tarkoitetaanko pelkästään fyysistä esteettömyyttä vai myös sosiaalisia rakenteita? ”Sosiaalisesti ja kulttuurisesti sopivat palvelut ja harrastukset” vaikuttavat tavoitteena myös melko epäselvältä. Selkeämpi olisi muotoilu ”Saavutettavuuden edellytyksiä ovat mm. viestinnän ymmärrettävyys ja kohdentaminen, osallistumisen mahdollistava hinnoittelu sekä fyysinen, sosiaalinen ja kulttuurinen esteettömyys.”
5.1. Nuorisopalvelut lähipalveluina
– on todella tärkeää, että tuen saannin (nuoriso- ja harrastustilat) edellytyksenä on saavutettavuuden varmistaminen ja eri ryhmien huomioiminen rakentamisessa
– nuorten mahdollisuuksissa liikkua palveluihin tulisi huomioida myös vammaisten nuorten tarpeet esim. kuljetuspalveluiden saatavuus
– käytetään termiä ”etniset nuoret”, tästä jää kuva että tällä halutaan tarkoittaa etnisiin vähemmistöihin kuuluvia nuoria. Myös suomalaiset nuoret ovat etnisiä nuoria.
-toimenpiteistä puuttuu sosiaalisten esteiden poistaminen ja tässä keinona tulisi mainita rasismin ja syrjinnän vastainen nuorisotyö sekä yhdenvertaisuussuunnitelmat.
5.2. Kansalaisjärjestöt
-OKM kannustaa avustuspolitiikallaan järjestöjä tukemaan muita heikommassa asemassa olevien nuorten (kuten vammaisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien sekä eri etnisiin ryhmiin kuuluvien nuorten) mahdollisuuksia päästä ehdokkaiksi ja tulla valituiksi niiden edustuksellisiin rakenteisiin. Tässä keinona tulisi mainita järjestöjen yhdenvertaisuussuunnitelmat.
-julkisten tilojen, joita tarjotaan kansalaistoiminnan käyttöön tulee olla esteettömiä ja saavutettavia
-”STM tukee järjestöjä suuntaamaan toimintansa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden ja ryhmien tukemiseen.” Tämä on hyvä periaate, mutta käytännössä tulee muistaa, ettei näitä henkilöitä ja ryhmiä tule eristää muusta nuorisotoiminnasta vaan myös yhteistä toimintaa niiden lasten ja nuorten kanssa, jotka eivät ole heikossa asemassa tulee olla tarjolla ja tukea (inklusiivisuus).
5.3. Harrastusten saavutettavuus
-”Maahanmuuttajien kotoutumisessa hyödynnetään myös suomalaisen liikuntakulttuurin moniarvoisuutta ja keskinäistä kunnioitusta”. Liikunnassa kuten kulttuuri- ja nuorisotoiminnassa on olemassa runsaasti hyviä, moniarvoisuutta tukevia käytäntöjä, joten yhtälailla tässä tulisi mainita nämä kaksi muutakin sektoria. Toisaalta tulee tunnistaa, ettei millään näillä kolmella toiminnan kentällä tilanne vielä ole riittävän hyvä, sillä käytännöt eivät ole läpileikkaavia toiminnan kaikilla tasoilla.
Strateginen tavoite 6 Nuorten työllistymistä parannetaan ja työllisyyttä lisätään
-jotta osataan kohdentaa toimenpiteitä erityisesti monikulttuuristen ja vammaisten nuorten työllistymisen tukemiseen, tulisi olla olemassa tutkittua tietoa, esimerkiksi siirtymästä opinnoista työelämään, työharjoittelupaikkojen saamisesta, erityskouluissa opiskelemisen mahdollisista vaikutuksista työelämään siirtymisen kannalta
6.1. Nuorten työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö osana yhteiskuntatakuun toteuttamista
– tämä tulee ulottua myös vammaisiin nuoriin ja siinä tulee huomioida kohtuullisten mukautusten tarve työpaikoilla
6.2. Työmarkkinoiden muutostrendien vaikutukset
– tarvitaan lisätietoa nuorten (ei ainoastaan ns. vähemmistönuorten) kokemasta työelämäsyrjinnästä, signaaleja tästä on olemassa, mutta tutkittua tietoa ei ole tarpeeksi, jotta voidaan ehdottaa toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi
Strateginen tavoite 7 Nuorten asumista ja muuta itsenäistymistä tuetaan
7.1. Nuorten asuminen
– esteettömien opiskelija-asuntojen saatavuus ja investoiminen niihin
Strateginen tavoite 8 Koulussa ja harrastuksissa lisätään yhteisöllisyyttä
– Yleiskuvauksen viimeisessä kappaleessa olevaa lausetta ”Kiusaamisen kierteet tulee saada katkaisuiksi. Tällöin kyse on myös kiusaamisen syihin puuttumisesta, ei ainoastaan näkyviin nousseiden kiusaamistapausten käsittelystä.” tulee muuttaa muotoon ”Kiusaamisen kierteet tulee saada katkaistuiksi. Tällöin kyse on myös puuttumisesta rakenteisiin, jotka kiusaamisen mahdollistavat eikä ainoastaan näkyviin nousseiden kiusaamistapausten käsittelystä”. Kun puhutaan kiusaamisen syistä, viitataan kehittämisohjelmassa normien rikkomiseen: lapsia tai nuoria saatetaan kiusata heidän etnisen tai kulttuurisen taustansa, toimintakykynsä tai sukupuolen ilmaisunsa takia. Tällaisella muotoilulla voidaan käsittää, että kiusaaminen voitaisiin kitkeä puuttumalla nimenomaan tähän normien rikkomiseen. Koko organisaation, kuten koulun tai nuorisotoiminnan rakenteisiin puuttuminen taas tarkoittaisi, että (koulu)kiusaaminen pyritään suunnitelmallisesti ehkäisemään varmistamalla, että koko organisaation toiminta kokonaisvaltaisesti tukee tätä tavoitetta. Rakenteisiin puuttuminen tarkoittaa lisäksi, että kiusaaminen kouluissa ja harrastustoiminnassa ymmärretään yhteiskunnallisena ongelmana. Sen oireet näkyvät koulussa ja nuorten vapaa-ajalla, jossa sen kanssa tuleekin tehdä työtä, mutta sen parantaminen ei voi olla yksinomaan näiden tahojen vastuulla – vaan koko ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan.
– Lainsäädännöllisten eriarvoisuuksien poistamisen tai auktoriteettiasemaa nauttivien aikuisten julkisen kielenkäytön siivoamisen vaikutusta lasten ja nuorten vastavuoroiseen kunnioittamiseen ei pidä aliarvioida. Kaikki nuoret mukaan ottava yhteisöllisyys edellyttää aikuisilta ja nuorilta tietoa monimuotoisuudesta, ihmisoikeuksista ja toisen kunnioittamisesta, rakentavan toiminnan taitojen harjoittelua sekä kykyä, halua asenteiden ja toiminnan jatkuvaan, kriittiseen tarkasteluun sekä ehdotonta nollatoleranssia kaikelle kiusaamiselle, nimittelylle, ulossulkemiselle, syrjinnälle ja rasismille.
– Koulut ovat viranomaistehtävässään yhdenvertaisuuslain velvoittamia edistämään yhdenvertaisuutta järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti. Yksi keskeinen väline olisi edellyttää oppilaitos- ja koulukohtaisia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia, mikä sekä lapsiasiainvaltuutettu ja vähemmistövaltuutettu ovat tänä vuonna esittäneetkin ja tämä olisi myös uudistettavan yhdenvertaisuuslain mukaista. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia tulisi koulussa laatia henkilökunnan ja oppilaskunnan yhteistyössä ja työn tavoitteista ja toteutumisesta tulisi tiedottaa myös kotiväelle. Koulun oppilaita ja kotiväkeä osallistava yhdenvertaisuussuunnittelu on merkityksellistä koulujen viihtyvyyden ja yhteisöllisyyden kannalta yhteiskunnallisesti: lapsille, nuorille ja aikuisille tulee selväksi mitä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo käytännössä tarkoittavat, sen avulla herätetään keskustelua normeista – ei pelkästään koulun arjessa, vaan myös perhe-elämässä, vapaa-ajalla ja tulevassa työelämässä. Tavoitteena kaikelle kiusaamiselle ja syrjinnälle tulee olla nollatoleranssi. Nollatoleranssin tulisi (yhteisöllisyyden näkökulmasta) tarkoittaa puuttumista, joka kohdentuu aina koko yhteisöön, ei vain kiusaajaan ja kiusattuun.
– Nuorten parissa toimivien osaamista näistä teemoista tulee tukea yhteisöllisen kasvatusotteen takaamiseksi.
8.1. Oppilaskuntatoiminta
– ”Vahvistetaan lukioiden ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia”. Tässä tulee huomioida saavutettavuus erilaisissa vaikuttamisen keinoissa ja myös siinä, että nuoret huomioidaan moninaisesti.
8.2. Kiusaaminen
– Tässä osittain samoja asioita kuin kohdassa 2.1.
– Osiossa tulisi tuoda esiin konkreettisia toimenpiteitä siihen, miten lasten ja nuorten kanssa toimivien koulutuksessa tehdään järjestelmällistä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä (kuten täydennyskoulutus, opetussuunnitelmat, yhdenvertaisuussuunnitelmat).
– Osiossa tulisi tuoda esiin konkreettisia toimenpiteitä siihen, miten kiusaamista voidaan ennaltaehkäistä kouluissa, nuorisotyössä ja harrastustoiminnassa (kuten globaalikasvatusmenetelmät ja mukaan ottavan yhteisöllisyyden tukeminen).
8.3. Lasten ja nuorten oma toiminta
– Kohdan 8.3.:n toimenpiteissä esitetty maininta kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksista esitellä toimintansa kouluissa ja oppilaitoksissa on toistoa kohdasta 1.2. Paitsi oman toiminnan esittely, monella kouluissa vierailevilla kansalaisjärjestöillä on tarjota opetukseen myös tärkeää asiasisältöä.
– Kun julkisia tiloja avataan lasten ja nuorten toimintaan, pitää muista esteettömyys/saavutettavuusnäkökulma.
Strateginen tavoite 9 Lasten ja nuorten terveyttä edistetään
– Ulkomailla tehdyissä vertailevissa tutkimuksissa (esim. http://www.ungdomsstyrelsen.se/ad2/user_documents/HON_HEN_HAN.pdf) on todettu, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten keskuudessa esiintyy terveysongelmia useammin kuin muiden nuorten keskuudessa. Ongelmat koskevat niin yleisterveyttä kuin mielenterveyttä ja näkyvät myös päihteiden riskikäytössä, ja näyttävät juontavan juurensa kyseisten nuorten syrjintäkokemuksissa, syrjinnän pelossa ja psykososiaalisen tuen puutteessa. Suomesta puuttuu tutkimustietoa lhbtiq-nuorten hyvinvoinnista koska kyseiset nuoret jäävät usein yleisissä tutkimuksissa näkymättömäksi. Tämän myötä ongelmakohtien havaitseminen, ennaltaehkäisy ja niihin puuttuminen on hidasta. Esimerkiksi lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan ehdottamissa toimenpiteissä (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:26) lhbtiq-näkökulma näyttää puuttuvan kokonaan.
– Esityksiä tähän osioon tuleviksi toimenpiteiksi:
• Kouluterveyskyselyn rakennetta muutetaan niin, että vastauslomake tunnistaa myös seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen ja perhemuotojen moninaisuuden.
• Ammattilaisten koulutukseen ja täydennyskoulutukseen tulee saada moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta käsittelevä opintokokonaisuus.
• Terveys-, oppilas- ja opiskelijaterveydenhuollossa seksuaalinen suuntautumisen ja sukupuolen kokeminen otetaan puheeksi. Sukupuoltaan moninaisesti kokeville tai seksuaalivähemmistöihin kuuluville tarjotaan tarpeen mukaan neuvontaa ja aktiivista tukea. Nuorella tulee olla jokaisessa Suomen koulussa ja kunnassa mahdollisuus keskustella omaan kehitykseensä liittyvistä asioista koulun, oppilaitoksen tai sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan edustajan kanssa yhdenvertaisesti, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään ja sen ilmaisusta.
• Toimenpiteitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsetuhoisen käyttäytymisen ennaltaehkäisemiseksi (tarvitaan tietoa)
• Koulujen tulee tarjota seksuaalikasvatusta entistä aikaisemmin ikäluokkaa nähden sopivalla tavalla. Seksuaalikasvatus on myös turvallisuuskasvatusta ja tässä tulisi entistä enemmän painottaa seksuaaliterveyden sosiaalisia ja mielenterveydellisiä puolia edistäen nuorten itsetuntoa ja kunnioitusta itseään ja toisia kohtaan. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus tulee seksuaalikasvatuksessa läpileikkaavasti huomioon ennakko-oletuksia tekemättä ja ilman että nuorille luodaan tarpeettomasti stereotyyppisiä mielikuvia ja paineita ”oikeasta” seksuaalisuudesta tai sukupuolielämästä.
• Intersukupuolisten lasten hoitokäytäntöjä on arvioitava ja tarkistettava niin, että niissä kunnioitetaan lapsen ja nuoren itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta kokea sukupuolta epätavallisesti tai moninaisesti.
9.1. Terveelliset elämäntavat
– Liikuntapaikkojen rakentamisessa ja peruskorjaamisessa esteettömyys ja vammaisliikuntanäkökulma huomioon
9.2. Oppilas- ja opiskelijahuolto
– Jotkut maahanmuuttajataustaiset oppilaat eivät osallistu koulun terveystarkastuksiin. Taustalla on ainakin epäluuloa, väärinkäsityksiä ja tietämättömyyttä. Terveystarkastuksista pois jääminen alkaa joissain perheissä jo neuvolaiässä, joten lasten ja nuorten terveyden edistäminen on haasteellista ja riskit kasvavat. Reseptiksi lisää vuorovaikutusta vanhempien kanssa, avoimuutta ja tietoa, miksi tarkastuksia tehdään. Esim. moniammatillinen tiimi, jossa mukana koulun terveydenhoitaja, nuorisotyöntekijä, asukastalotyöntekijä, kuraattori, tulkki ym. sekä vanhemmat (ja seuraavassa vaiheessa myös nuoret), jotta asia olisi kaikkien kannalta selkeä ja sen merkitys tulisi ymmärrettäväksi. Ohjelmassa puhutaan laaja-alaisista hyvinvointiryhmistä, mikä on hyvä.
9.3. Päihteet ja mielenterveys
– Mielenterveys- ja päihdepalveluiden riittävyydessä tulee huolehtia alueellisen yhdenvertaisuuden toteutumisesta.
Strateginen tavoite 10 Yhteistyötä ja osaamista lasten, nuorten ja perheiden asioissa parannetaan
10.1. Lasten, nuorten ja perheiden asioiden koordinaatio
– lasten hyvinvointisuunnitelmiin tulee sisällyttää lasten ja nuorten osallisuutta tukevat toimenpiteet sekä nuorten vapaa-aika. Lisäksi nuoria tulee tarkastella moninaisena joukkona ja suunnitelmien tulee olla tehty niin, että ne ovat linjassa kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmien, kotouttamis-, vammais- ja romanipoliittisten ohjelmien kanssa.
– uudistettavan yhdenvertaisuuslain mukanaan tuomat asiat tulee huomioida myös tässä koordinaatiossa (esim. uusi yhdenvertaisuusvaltuutettu)
– lapsiasioita käsittelevien neuvottelukuntien kokoonpanoissa tulee olla etnisten vähemmistöjen, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä vammaisten edustus.
10.2 Lasten ja nuorten parissa toimivien osaaminen
– Vähemmistönuoria edustavien järjestöjen substanssiosaaminen tulisi huomioida koulutuksen tutkintorakennetta kehitettäessä
Luku 6
– viittaus YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista puuttuu
– viittaus uudistettavaan yhdenvertaisuuslakiin puuttuu
– viittaus hallituksen valmisteilla olevaan kotouttamisohjelmaan puuttuu
– viittaus valmisteilla olevaan ihmisoikeustoimintaohjelmaan puuttuu