Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin lausunto Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteutumisesta
Yleistä
Suomen – Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry (Allianssi) kiittää mahdollisuudesta kommentoida vuosien 2007-2011 Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman (LaNuKe) toteutumista. Allianssissa kehittämisohjelman toteutumista on seurattu sekä Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön -jaostossa että järjestön hallituksessa. Tätä väliarviointia varten tehtiin lisäksi kysely Allianssin jäsenjärjestöille ja luottamushenkilöiltä kerättiin kommentteja erillisellä lausuntokierroksella. Taustana on käytetty myös Allianssin aikaisempia materiaaleja ja kannanottoja. Nuorisoasiain neuvottelukunnan toiveesta väliarvioinnissa painottuu erityisesti LaNuKen luku 7: Laajaan osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen.
Allianssin mukaan järjestönäkökulma LaNuKen toteutumisesta vuosien 2007-2009 aikana on kahtiajakautunut: tahtotila on olemassa, mutta näkyviä tuloksia kaivataan. Toisaalta LaNuKen toteuttamisaikana lasten ja nuorten asioiden arvostus on kasvanut, ne otetaan vakavasti ja niitä tahdotaan edistää. Kehittämisohjelmassa esitetyt tavoitteet koetaan järjestöissä ajankohtaisiksi ja tärkeiksi. Samalla ohjelma koetaan myös kärjettömäksi kaikessa laaja-alaisuudessaan ja pelkona on, että osa tärkeistä toimenpiteistä jää toteuttamatta. Allianssin mielestä alan järjestöjen tekemää työtä ei LaNuKessa ja sen toteuttamisessa ole huomioitu riittävästi.
Allianssi toivoo, että erityisesti seuraaviin asioihin kiinnitettäisiin kehittämisohjelman loppukaudella huomiota:
– Osallisuudesta puhutaan paljon. Alan toimijat ovat jo nykyisellään hyvin tietoisia osallistamisen tärkeydestä, mutta lasten ja nuorten osallistamisen hyvät käytännöt ja menetelmät on saatava laajemmin käyttöön. Osallisuuden rinnallatulisi puhua aktiivisesta toiminnasta, nuorten vaikuttamisesta.
– Nuorisojärjestöjen ja nuorisotyötä tekevien järjestöjen sekä julkisen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä on parannettava entisestään. Järjestöillä on tieto-taitoa ja tarmoa yhteistyöhön, mutta yhteistyötä hankaloittavat julkisten toimijoiden byrokratia. LaNuKen loppukaudella on kiinnitettävä huomiota julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyön joustavuuteen.
– Nuorisojärjestöjen ja nuorisotyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava. Alan järjestöt ja niiden n. 100 000 vapaaehtoistoimijaa huolehtivat merkittävällä tavalla suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista, kasvusta ja kehityksestä. Ohjelman loppupuolella tulee kiinnittää huomiota järjestöjen perustyön turvaamiseen myös tulevaisuudessa, koska järjestöjen harjoittama ennaltaehkäisevä nuorisotyö tukee nuorten osallisuutta.
Seuraavan LaNuKen valmisteluun on järjestöt saatava voimakkaammin mukaan. Nuorten parissa toimivilla järjestöillä on merkittäviä voimavaroja, tärkeitä toimintamalleja ja osaamista. Allianssi seuraa jatkossakin LaNuKea ja ottaa kantaa myös tulevan LaNuKen valmisteluun.
Kehittämisohjelman toimeenpanossa vahvistettavia asioita:
Luku 7: Laajaan osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen
Luku 7.1: Yleistä
Lasten ja nuorten osallisuus, osallistaminen ja aktivointi ovat nykyään hyvin esillä lapsi- ja nuorisotyössä. Allianssin mielestä osallisuuden, osallistamisen ja aktivoinnin soveltaminen käytännössä on kuitenkin vielä puolitiessä. Osallistamisen menetelmiä kehitetään useissa hankkeissa ja kehitystyötä on tuettu, mutta hyvät käytännöt eivät ole vielä levinneet laajalti. Jatkossa kehitystyössä tulisi panostaa erityisesti lasten ja nuorten osallistamiseen kasvatusympäristöjen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Kouluissa jokaisen oppilaan vaikutusmahdollisuuksia pitäisi parantaa ja oppilaskuntatoimintaan tulisi panostaa tosissaan. Lisäksi yhä tulee jatkaa työtä nuorisotyöntekijöiden asenteiden muokkaamiseksi, jotta he osaavat ottaa lapset ja nuoret alusta alkaen mukaan päätöksentekoon.
Luku 7.2: Lasten ja nuorten vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmät
Järjestöt ovat yhä suhteellisen tyytymättömiä kuulemisjärjestelmiin. Lasten ja nuorten ääni ei ole kuulunut riittävästi kuulemisjärjestelmien kehittämisessä. Osassa kunnista kuulemisjärjestelmät puuttuvat vielä kokonaan ja kuntien kuulemisjärjestelmien toteutumisessa on suuria eroja. Tietoisuus kuulemisvelvoitteesta on kuitenkin lisääntynyt. Välineitä on siis olemassa, mutta niiden käytössä ja prosesseissa on vielä kehittämistä. Entistä enemmän on kiinnitettävä huomiota siihen, että nuoret pääsevät aidosti vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Omat, erilliset järjestelmät eivät riitä.
Luku 7.3: Verkkodemokratia
Erilaisista lasten ja nuorten verkkodemokratiahankkeista ja -välineistä on tiedotettu sikäli riittävästi, että järjestöjen johtoportaassa niistä ollaan varsin hyvin perillä. Kuitenkin tietoisuus verkkodemokratiavälineistä on kenttäväen sekä lasten ja nuorten piirissä edelleen vaihtelevaa, joten tiedottamista ja välineiden kehittämistä on syytä jatkaa. Lisäksi verkkodemokratiassa tulee hyödyntää tehokkaasti jo olemassa olevia lasten ja nuorten käytössä olevia kanavia sekä peruskoulua. Nuorten aktiivisuutta verkossa on kunnioitettava yhtenä tapana vaikuttaa siinä kuin äänestämistä vaaleissakin.
Luku 7.4: Oppilaskuntatoiminnan kehittäminen
Oppilaskuntatoiminnan valtakunnallinen tasa-arvoisuus on turvattava, erityisesti resurssinäkökulmasta. Oppilaskunnille on tarjottava koulutusta, jotta oppilaskuntien ja niiden hallitusten toiminta olisi tarkoituksenmukaista ja monipuolista. Toimiva oppilaskunta tarvitsee koko kouluyhteisön tuen; opettajia ja rehtoreita kouluttamalla edistetään demokraattisen toimintakulttuurin kehittymistä, mikä lisää koko kouluyhteisön viihtyvyyttä. Hyvä käytännöt, kuten esimerkiksi nuorisotyöntekijöiden tuki oppilaskunnille on saatettava käyttöön valtakunnallisesti. Myös ei-aktiivisten nuorten ääni tulee saada kuuluville esimerkiksi lisäämällä kasvatustyöntekijöiden aikaa keskustella nuoren kanssa sekä järjestämällä nettikyselyitä ja koulun yleiskokouksia. Lisäksi on huolehdittava siitä, että oppilaskunnat vaikuttavat aidosti koulujensa ja kunnan opetustoimen asioihin. Tähän hyvä tapa on järjestää oppilaskuntien edustajille paikka oppilaitosten johtoelimissä.
Luku 7.5: Vaalijärjestelmä ja demokratiakasvatus
Kolmannella sektorilla demokratiakasvatus on hyvin esillä. Kouluissa demokraattisten toimintatapojen opettamiseen tulee panostaa nykyistä enemmän. Järjestöt näkevät esimerkiksi kouluvierailut toimivana käytäntönä ja vierailuja tehdään, mutta resurssit niiden toteuttamiseen on turvattava. Lisäksi tulee kehittää järjestöjen ja koulujen yhteistyötä joustavammaksi, ja mahdollistaa esimerkiksi poliittisten nuorisojärjestöjen vierailut kouluissa. Demokraattisia toimintatapoja opitaan eritoten oppilaskuntatoiminnassa, joka on lapsille ja nuorille läheisin vaikuttamiskanava. Oppilaskuntia, ohjaavia opettajia ja rehtoreita kouluttamalla vahvistetaan demokraattisen kouluyhteisön rakentumista sekä valmiuksia ja halua yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
Luku 7.6: Ennaltaehkäisevä nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoiminta
Esitetyt toimenpiteet ovat edistyneet hyvin. Yhteistyö toimijoiden keskuudessa ja tietoisuus osallistamisesta ovat lisääntyneet. Nyt on kiinnitettävä huomiota luotujen järjestelmien jatkuvuuteen ja vakinaistamiseen. Vähävaraisten lasten ja nuorten harrastamismahdollisuuksiin on panostettava lisää ja Allianssi peräänkuuluttaa harrastussetelin, tai vastaavan käytännön, käyttöönottoa.
Luku 7.7: Yhteisöllinen kansalaisuus
Järjestöt tekevät pienessä määrin yhteistyötä toisen asteen oppilaitosten kanssa vapaaehtoistyönkurssien muodossa. Halua ja tarvetta toimintamallille on, mutta toiminnan rahoitus huolestuttaa järjestöjä ja erityisesti toimintaa haluttaisiin suunnata myös ammattioppilaitoksiin, missä yhteistyö on ollut vähäistä. Yhteistyötä ja resursseja toimintamallin osalta tulee vahvistaa. Oppilaitosten yhteisöllistä ilmapiiriä vahvistavaa tukioppilas- ja tutortoimintaa on tuettava nuoria ja opettajia kouluttamalla.
Luku 7.8: Nuorisotilat lähiyhteisönä
Kuntien nuorisotilat ovat vaihtelevasti järjestöjen käytössä. Kunnan työntekijät kokevat, että nuorisotilat ovat pääasiallisesti kunnan omassa käytössä. Olemassa olevien nuorisotilojen määrää ei saa vähentää, vaan nuorille avointen tilojen määrää tulisi lisätä valtakunnallisesti ja kiinnittää huomiota erityisesti tiloissa tarjottavan toiminnan laatuun.
Luku 7.9: Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten parantaminen
Järjestönäkökulmasta toimintaedellytykset ovat parantuneet siltä osin, että päätöksentekoon on ollut paremmat mahdollisuudet osallistua ja ajankohtaisista asioista on informoitu enemmän kuin aiemmin. Tälläkin osa-alueella pitää jatkossa kuitenkin kuulla lapsia ja nuoria herkemmällä korvalla. Järjestöjen resursseissa on selkeästi kehittämistä varsinkin elinkeinotoiminnan, rahoituksen turvaamisen ja verotuksen suhteen. Esimerkki konkreettisesti edistettävästä asiasta on lahjoitusten ja jäsenmaksujen muuttaminen verovähennyskelpoisiksi. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota järjestöjen perustyöhön, myös paikallistasolla. Osassa kuntia järjestöjen ja kunnan yhteistyö on tiivistä ja yleisellä tasolla järjestöjen rooli kuntien yhteistyökumppaneina nähdään kasvavan tulevaisuudessa. Lisäksi julkishallinto voi ottaa vieläkin aktiivisemman roolin järjestöjen verkostoitumisen edistämisessä kehittämällä esimerkiksi Yritys- ja yhteisötietojärjestelmää verkottumispalveluksi ja tuomalla aktiivisemmin palveluitaan esiin myös piiri- ja paikallistoimijoille. Myös erityisesti järjestöille tarkoitettuja edullisia tiloja tarvittaisiin lisää ja siinä voitaisiin tehokkaammin hyödyntää olemassa olevia tiloja. Kunnilla tulisi olla yleinen suositus tilojen monipuolisemmasta käytöstä.
Luku 7.10: Lapsen oikeuksista tiedottaminen
Lasten oikeuksien sopimus on järjestöissä laajalti tunnettu. Lapsen oikeuksien vuosi toi sopimukselle näkyvyyttä. Tiedottamista tulee kuitenkin edelleen jatkaa.
LaNuKen muiden lukujen toimeenpanossa vahvistettavat asiat:
Luku 4.3: Lasten ja nuorten oikeus omaan kulttuuriin ja aktiiviseen kansalaisuuteen
Kehittämisohjelman aikana monikulttuurisuus ja maahanmuuttajanuoret mahdollisena uutena jäsenryhmänä on tiedostettu hyvin järjestöissä. Kuitenkin monissa järjestöissä käytännön askeleet maahanmuuttajatyössä ovat vielä ottamatta. Järjestöille tulisikin räätälöidä palveluita maahanmuuttajatyöhön.
Luvut 5.2: Luovuuden, ajattelukyvyn ja lahjakkuuden kehittäminen ja 5.4: Kestävän elämäntavan oppiminen
Järjestöt ovat jo pitkään tehneet töitä kummankin luvun tavoitteiden toteuttamiseksi ja LaNuKeen nostetut toimenpiteet koetaan hyviksi. Kehittämisohjelmassa luvattu tuki kulttuuri-, taide-, tiede- ja kestävän kehityksen kasvatukselle on kuitenkin jäänyt tähän mennessä lähinnä järjestöjen yleisavustuksen varaan tai tarjotuista erityisavustuksista ei ole tiedotettu riittävästi. Lisäksi ympäristökasvatuksen menetelmien levittämisessä päiväkoteihin ja kouluihin on vielä paljon työtä.
Luku 6.5: Verkkonuorisotyö
Verkossa tehtävä nuorisotyö on kehittynyt paljon LaNuKen toteuttamisaikana. Työ on kuitenkin vasta alussa ja resurssit edelleen vähäiset suhteessa tarpeeseen. Kehittämisohjelman loppukauden aikana onkin tärkeää huolehtia riittävistä resursseista ja tuesta netissä tehtävälle nuorisotyölle.
Luku 11.4.2 Liikunnallinen elämäntapa
Liikunnallisen elämäntavan kehittämisessä on vielä tekemistä. Koulujen liikuntakerhojen osalta tulee varmistaa niiden jatkuvuus ja kehittää varsinaisten liikuntatuntien ulkopuolista liikuntaa.
Korkeakoulujen liikuntapalveluiden kehittämisestä eduskunta antoi kesällä 2009 lausumansa yliopistolain ja ammattikorkeakoululain hyväksymisen yhteydessä. Korkeakoulujen liikuntapalveluiden rahoitus tulee varmistaa LaNuKen jatkotyössä.
12.2 Lasten ja nuorten asuminen
Nuoret ovat edelleen vuokra-asuntomarkkinoilla suhteellisen heikossa asemassa. Tarvitaan vielä uusia toimia, jotta esimerkiksi nuorten asumismenojen kasvua saadaan hillittyä. Nuorten asunnottomuuden poistamiseksi on luotu uudenlaisia verkostoja ja toimintamalleja, mutta työhön tarvitaan lisää taloudellisia resursseja. Pitkäaikaisasunnottomille nuorille rakennettavien asuntojen avustusprosentit ovat käytännössä olleet alhaisemmat kuin muissa pitkäaikaisasunnottomien rakennuskohteissa.
Luku 13.2: Kehittämisohjelman seuranta
Järjestöjen johtavien toimihenkilöiden keskuudessa LaNuKe on suhteellisen hyvin tunnettu ja he ovat seuranneet ohjelman toteutumista työssään jonkin verran. Ohjelman tunnettavuutta myös muiden järjestötoimijoiden, kuntien nuorisotyöntekijöiden ja muiden nuorten kanssa tekemisissä olevien tahojen keskuudessa tulisi kuitenkin parantaa.
Helsingissä 3.3.2010
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry