Opetus- ja kulttuuriministeriölle
31.1.2014
Viite: OKM064:00/2012
Allianssin lausunto lukiokoulutuksen valtakunnallisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista valmistelleen työryhmän ehdotuksista
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto työryhmän ehdotuksista.
Lausunnon keskeinen sisältö
• Allianssi ei ota kantaa tuntijakomallin A, B tai C puolesta.
• Monialaisten teemaopintokokonaisuuksien toteutusta on tarkennettava ennen kokonaisuudesta päättämistä. Ilmiöpohjaiset, oppiainerajat ylittävät kurssit ovat kannatettavia.
• Tuntijaon tulee perustua opiskelijoiden osaamistarpeisiin, vaikka se edellyttäisi lainsäädännön avaamista.
• Sukupuolen, perhetaustan ja alueellisten erojen vaikutusta oppiainevalintoihin on hillittävä riittävällä ohjauksella ja resursoinnilla.
• Suuri osa nuorista saa äänestää ensimmäistä kertaa ollessaan toisella asteella. Politiikkaan osallistuminen ja vaikuttaminen on tärkeää sisällyttää vahvasti vähintään teemaopintoihin ja koulun toimintatapoihin.
• Valinnaisuus lisää entisestään opinto-ohjauksen tarvetta. Lukioissa on tarvetta nimenomaan henkilökohtaiselle, yksilölliselle opinto-ohjaukselle, sillä opiskelijoiden ohjaustarpeet vaihtelevat suuresti.
• Työelämävalmiuksien kehittäminen tulee integroida eri oppiaineiden opetukseen ja opinto-ohjaukseen.
• Tutkiva oppiminen, ilmiölähtöinen pedagogiikka ja ainerajat ylittävä yhteistyö tulee tuoda keskeiseksi osaksi opettajankoulutusta.
• Pitkän ja lyhyen matematiikan raja-aitaa tulee madaltaa ja kieliopintojen asemaa vahvistaa. Terveystiedon ja elämänhallinnan opettaminen on keskeistä. Valinnanvapaus taito- ja taideaineissa tukee oppimistavoitteissa esitettyä luovuuden, itseilmaisun ja myönteisen opiskeluasenteen kehittymistä.
• Koulutuksen tavoitteet on listattu erinomaisesti. Niiden tulee näkyä myös käytännössä siten, että lukiokoulutuksen painopiste siirtyy ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisesta kohti jatko-opinto-, työelämä- ja yhteiskuntavalmiuksien ja muiden esityksessä lueteltujen valmiuksien kehittämistä.
Allianssi ei ota kantaa tuntijakomallin A, B tai C puolesta. Sen sijaan Allianssi haluaa nostaa esiin mallien toteutuksessa huomioitavia näkökohtia.
Valinnaisuuden lisääminen reaaliaineissa
Kaikki esitetyt mallit lisäisivät valinnaisuutta nykyisestä, ja malli A lisäisi valinnaisuutta eniten. Allianssi pitää valinnaisuuden lisäämistä opiskelumotivaation kannalta tavoiteltavana, mutta samalla on huolehdittava, ettei opiskelijoiden tehtäväksi jää valintoja, joiden tekemiseen heillä ei ole riittävää tietopohjaa ja jotka vaikuttavat heidän opiskelu- ja työmahdollisuuksiinsa tulevaisuudessa.
Malli C takaa parhaiten opintojen monipuolisuuden ja yleissivistävyyden, mutta ei mahdollista syvällistä käsittelyä. Malli A tukee parhaiten syväsuuntautunutta oppimista, vähentää lukion pirstaleisuutta sekä mahdollistaa monialaisten ja laajapohjaisten kokonaisuuksien käsittelyn. A-mallin haasteeksi nousee oikean kuvan antaminen opiskelijoille aineiden sisällöistä ennen kurssivalintojen tekoa, erityisesti filosofiasta ja psykologiasta, joista opiskelijoilla ei ole kokemusta alemmilta oppiasteilta. Reaaliaineiden yhteiset opintokokonaisuudet taas muodostuvat helposti esittely- tai johdantokursseiksi, jotka ovat lukiotyön näkökulmasta tyhjäkäyntiä.
Erityisesti mallien A ja B kannatettavuus riippuu vahvasti siitä, millaisiksi monialaisten teemaopintokokonaisuuksien sisältö muodostuu, miten siitä päätetään, ja opetetaanko kursseja yhden alan opettajan vai useiden opettajien voimin. Tätä ei ole esityksessä eritelty riittävästi, jotta olisi mahdollista arvioida, voivatko oppiainerajat ylittävät kurssit korvata riittävässä määrin reaaliaineiden peruskurssit. Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta on ongelmallista, jos kurssien aiheet vaihtelevat paikallisesti esimerkiksi opettajaresurssien ehdoilla.
Lähtökohtaisesti ilmiöpohjaiset, oppiainerajat ylittävät kurssit ovat kannatettavia ja vastaavat hyvin toteutettuina nykyisen yhteiskunnan tarpeisiin paremmin kuin perinteisten oppiainerajojen mukaiset kurssit. Kurssit tulee toteuttaa niin, että ne tukevat laaja-alaista, kriittistä ja luovaa tiedon hallintaa.
Kaikkien esitettyjen mallien ja erityisesti mallin B heikkous on lukiokoulutuksen jakautuminen nykyistä enemmän luonnontieteelliseen polkuun ja yhteiskuntatieteelliseen polkuun. Opiskelijoiden kehittymistä innovatiivisiksi tulevaisuuden tekijöiksi tukisi parhaiten luonnontieteiden ja ihmistieteiden välisen vuoropuhelun lisääminen sen sijaan, että aineryhmien välistä kahtiajakoa alleviivataan.
Malleissa A ja B luovuttaisiin lähes kaikkien reaaliaineiden pakollisista kursseista. Kuitenkin uskonto tai elämänkatsomustieto sekä terveystieto säilyisivät lähinnä siksi, että niistä olisi säädettävä säädöksen sijasta lainmuutoksella. Tuntijako on syytä suunnitella ennen kaikkea opiskelijoiden osaamistarpeiden lähtökohdista, vaikka lainsäädäntö jouduttaisiinkin tällöin ottamaan uuteen tarkasteluun.
Lisääntyvä valinnaisuus voi johtaa osaamisen eriytymisen ja sukupuolittuneisuuden kasvuun. Lukion opinto-ohjauksessa ja yhteisillä opintokokonaisuuksilla on pyrittävä mahdollisimman pitkälle tasoittamaan sukupuolen ja kotitaustan vaikutusta oppiainevalintoihin.
Alueellisen yhdenvertaisuuden kannalta on ongelmallista, jos pienemmille lukioille syntyy painetta jättää keskeisiä oppiaineita pois esimerkiksi siksi että kursseille ei ole ilmoittautunut tarpeeksi opiskelijoita. Suuren valinnaisuuden tuoma oppiaineiden järjestämisen epävarmuus saattaa aiheuttaa kelpoisten opettajien puutetta erityisesti haja-asutusalueilla. Vaarana on opiskelijoiden eriarvoistuminen. Uudistus vaatiikin tuekseen riittävät resurssit, jotta valinnainen kurssitarjonta voidaan toteuttaa laajana kaikissa kouluissa. Lukio-opetukseen ei tule kohdistaa enempää säästöjä.
Kasvaminen aktiiviseksi kansalaiseksi
Yhteiskuntaopin opetukselle on erityinen tarve toisella asteella, kun suuri osa opiskelijoista saa ensimmäistä kertaa käyttää äänioikeuttaan. Politiikan tutkijat ovat todenneet, että äänestämiseen oppimisessa on suotuisaa, mikäli nuori on ensimmäisten vaalien aikaan vielä koulussa ja vaaleja käsitellään osana opetusta. Kouluympäristön merkitys on suuri koko elämänaikaisen poliittisen osallistumisen kannalta. Yhteiskunnallinen osallistuminen ja vaikuttaminen tulee sisällyttää vähintään pysyvänä elementtinä kaikille pakollisiin teemaopintoihin, jotta koulutuksen tavoite kasvamisesta toimimaan demokraattisesti, vastuullisena ja aktiivisena osana paikallista, kansallista, eurooppalaista ja globaalia yhteisöä toteutuu.
Oleellinen osa osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvää koulutustehtävää on se, että koulujen toiminnassa ja arjessa opiskelijoita kannustetaan osallistumaan ja vaikuttamaan oman opiskeluympäristön asioihin. Oppilaskuntatoimintaan ja sen ohjaamiseen on panostettava ja opiskelijoita osallistettava myös laajemmin koulun päätöksentekoon jo suunnitteluvaiheessa.
Ihmisoikeuskysymyksiä tulee käsitellä läpileikkaavasti lukion opetuksessa sekä integroida ihmisoikeusnäkökulmat osaksi koulun arkea. Ihmisoikeuskasvatus palvelee yhdenvertaisuuden toteutumista oppilaitoksissa, mutta se myös antaa kansalaisvalmiuksia, joita nuoret tarvitsevat aikuiselämässään niin yksityishenkilöinä kuin tulevina alansa ammattilaisina.
Yhteiset teemaopintokokonaisuudet soveltuvat erinomaisesti keskeisten yhteiskuntaa läpileikkaavien ilmiöiden, kuten ilmastonmuutoksen, käsittelyyn monialaisesti. Allianssi pitää tärkeänä, että ilmastokysymykset näkyvät lukio-opetuksessa läpileikkaavana teemana ja lisäksi teemaopintokokonaisuudet antavat valmiuksia ymmärtää ilmastokysymyksiä ja etsiä niihin ratkaisuja.
Lisää opinto-ohjausta ja työelämävalmiuksia
Opinto-ohjauksen tarve korostuu entisestään, kun opiskelijoiden valinnanvapaus lisääntyy. Opiskelijoilla on tarve saada tietää nykyistä paremmin valintojen vaikutukset jatko-opinto- ja uramahdollisuuksiin.
Opinto-ohjauksen kurssimäärän kasvattaminen tuottaa toivottuja tuloksia vain siinä tapauksessa, että kurssi voidaan toteuttaa henkilökohtaisena ohjauksena hajautetusti opintojen rinnalla, opiskelijoiden yksilöllisiin tarpeisiin mukautettuna, eikä perinteisenä tiiviinä kurssina. Lukioissa on tarvetta nimenomaan henkilökohtaiselle, yksilölliselle opinto-ohjaukselle, sillä opiskelijoiden ohjaustarpeet vaihtelevat suuresti.
Opinto-ohjauksessa painotuksen on oltava jatko-opintoihin ohjaamisessa ja työelämätietouden vahvistamisessa. Opinto- ja uravalinnan helpottamiseksi lukioiden on lisättävä yhteistyötä korkeakoulujen, työelämän ja järjestöjen kanssa.
Nuorisotakuun toteutuminen edellyttää, että oppilaitosten toiminta tukee sitä. Koulut ovat yksi luontevimmista väylistä tavoittaa opiskelijat omassa ympäristössään. Opintoihin kaikilla koulutusasteilla tulee sisältyä mm. työelämään tutustumista, yrittäjyyskasvatusta, omien vahvuuksien tunnistamista ja esiintymiskoulutusta, jotta nuorten myöhempi kiinnittyminen yhteiskuntaan ja työelämään helpottuu. Työelämätuntemuksen kasvattaminen tulee integroida myös eri oppiaineiden opetukseen.
Opettajankoulutusta kehitettävä
Opettajankoulutusta on uudistettava siten, että se vastaa uuden tuntijaon asettamiin haasteisiin. Tutkiva oppiminen, ilmiölähtöinen pedagogiikka ja ainerajat ylittävä yhteistyö tulee tuoda keskeiseksi osaksi opettajankoulutusta. Tällä hetkellä opettajankoulutus ei vastaa riittävästi tähän tarpeeseen. Jo työelämässä oleville opettajille on lisäksi tarjottava täydennyskoulutusta.
Muut oppiaineet
Lukiossa pitää olla mahdollisuus laaja-alaiseen opiskeluun, joka estää myös opintojen sukupuolittumista. Tämä edellyttää, että valitessaan paljon matematiikkaa opiskelijan on mahdollista sovittaa lukujärjestykseensä myös pitkiä kieliä ja laaja-alaisia opintoja reaaliaineissa.
Kielten osaamisen taso on heikentynyt Suomessa jo vuosia, eikä mikään esitetyistä malleista tuo tähän parannusta. Äidinkielen lisäksi lukion oppimäärään on syytä sisällyttää vähintään kaksi vapaavalintaista kieltä, joista ainakin toisen on oltava pitkä A-kieli.
Taito- ja taideaineiden säilyttäminen lukio-opinnoissa on kannatettavaa. Näiden osalta Allianssi kannattaa A- ja B-malleissa esitettyä valinnanvapautta kuvaamataidon ja musiikin välillä. Lisäksi tulee tarjota näille vaihtoehtona draaman tai ilmaisutaidon opetusta. Valinnanvapaus taito- ja taideaineissa tukee parhaiten oppimistavoitteissa esitettyä luovuuden, itseilmaisun ja myönteisen opiskeluasenteen kehittymistä.
Terveystiedon säilyttäminen lukion oppimäärässä on tärkeää. Terveystieto ja liikunta voitaisiin yhdistää yhdeksi oppiaineeksi, jonka keskiössä olisivat elämänhallintataidot ja terveiden elämäntapojen omaksuminen.
Lukiokoulutuksen tavoitteet
Allianssi pitää työryhmän esitystä lukiokoulutuksen tavoitteiksi hyvänä ja kannatettavana. Asetusehdotuksen 3 § kokoaa onnistuneesti yhteen niitä tietoja ja taitoja, joita lukiokoulutuksen käyneen tulee osata. Tavoitteiden tulee näkyä myös käytännössä siten, että lukiokoulutuksen painopiste siirtyy ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisesta kohti jatko-opinto-, työelämä- ja yhteiskuntavalmiuksien ja muiden esityksessä lueteltujen valmiuksien kehittämistä.
Helsingissä 31.1.2014
Eero Rämö, puheenjohtaja
Olli Joensuu, pääsihteeri