Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n tavoitteet Suomen valtion hallitusohjelmaan vuosille 2003 – 2007
1. Nuorisotyöttömyyden puolittamisen ohjelma
Nuorten työttömyysaste on edelleenkin kaksinkertainen kokonaistyöttömyysasteeseen verrattuna. Koulutustasoa tarkastellen nuorisotyöttömyys koskettaa eniten ammattikoulutuksen saaneita nuoria.
Työpajatoiminta on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi nuorten työttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi on ryhdyttävä toimiin nuorten työpajatoiminnan edelleen kehittämiseksi ja resurssien lisäämiseksi. Nuorille laaditaan yhteiskuntatakuu, jossa kunnilla on viime kädessä velvollisuus järjestää nuorelle työttömälle koulutus- tai työpaikka.
2. Nuorten asuntotilanteen parantamiseksi ryhdytään toimenpiteisiin, joilla voidaan turvata pienvuokra-asuntojen tuotannon lisääminen erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muilla kasvualueilla
– Valtion lainoittamassa asuntotuotannossa pienasuntovaltaisten asuintalojen tuotannon edistäminen siten, että asuntojen tarjonta vastaa paremmin kysyntää.
– ARA:n ja RAY:n omapääoma-avustusten riittävyyden varmistamista opiskelija- ja nuorisoasumisessa, pienasuntovaltaisen tuotannon pitämiseksi vuokratasoltaan kohtuuhintaisena.
– Valtion asuntolainoituksen ehtojen tarkistamista siten, että estetään vuokratason nousu kohtuuttoman korkeaksi suhteessa asukkaiden ostovoiman kehitykseen.
Kasvukeskuksiin suuntautunut muuttoliike on ennen kaikkea nuorten ihmisten muuttoliikettä, vanhemmat ikäluokat muuttavat myös toiseen suuntaan. Kasvukeskusten asunnottomuus on nuorten asunnottomuutta. Nuorilla on tarvetta kohtuuhintaisille, pienille tai pienehköille vuokra-asunnoille. Aravavuokrajonoissa nuoret ovat ikäluokan kokoon nähden moninkertaisesti yliedustettuina. Aravavuokra-asuntojen tarjonnan ollessa riittämätöntä yli puolet nuorista ratkaisee asumisongelmansa kovan rahan vuokra-asunnolla. Kasvuseutujen osalta tämä merkitsee sitä, että ostovoimaltaan heikoin ryhmä hoitaa asumistarpeensa markkinoiden kalleimmalla tuotteella.
3. Nuorten työllistymistä edistäviä palveluita ja tukimuotoja kehitetään niin, että niissä huomioidaan entistä paremmin myös maahanmuuttajanuoret ja heidän erityistarpeensa. Maahanmuuttajanuorten kielikoulutuksen painopistettä siirretään lähemmän käytännön elämää.
Suomesta on lisääntyvän maahanmuuton myötä kehittymässä etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen yhteiskunta. Maahanmuuttajaväestön ikärakenne poikkeaa kantaväestöstä sikäli, että nuoria on suhteessa enemmän. Sopeutumattomuus kantaväestöön vaikuttaa maahanmuuttajanuorten nuorten elinolosuhteisiin ja heidän tulevaisuuteensa vaikuttaa haittaavasti. Osa maahanmuuttajanuorista on verraten vähän säännöllisesti tekemisissä kantaväestöön kuuluvien kanssa, mihin on syynä mm. kielitaidon puute, vapaa-ajan viettäminen omissa ryhmissä ja maahanmuuttajavaltaisten asuma-alueiden syntyminen. Myös työttömyys on maahanmuuttajaväestön keskuudessa on yleisempää kuin kantaväestöllä. Monikulttuuriseen yhteiskuntaan ja kotoutumiseen liittyy kaksisuuntainen vuorovaikutusprosessi. Maahanmuuttajille annettavan koulutuksen kehittäminen on tärkeää maahanmuuttajien suomalaisen kulttuurin ja yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta.
Kokonaiskoulupäiväajatuksen toteuttamista selvitettävä
Lasten oikeus turvalliseen toimintaympäristöön ja turvalliseen aikuiskontaktiin on oltava perusta, kun mietitään mm. nuorisotyön, koulumaailman ja iltapäiväkerhotoiminnan .yhteensovittamista.. Täten sektorirajat ylittävä yhteistyö saisi aivan uudelleen ajatellun lähtökohdan.
Koulumaailman, koulussa vietettävän ajan, koulumiljöön uudistaminen aivan uudelta pohjalta mahdollistaisi sen, että lapset voisivat viettää aikaa turvallisessa, myös aikuisen ohjaamassa, ympäristössä sen sijaan, että joutuisivat viettämään aikaa yksin kotona tai kadulla. Ajatus mahdollistaa myös koulutuntien uudelleen järjestämisen. Tärkeää on myös se, että kunnan nuorisotoimi ja alueen järjestöt saavat mahdollisuuden osallistua päivän rakentamiseen.
Lapsipolitiikkaa koordinoimaan ja seuraamaan perustetaan lapsiasianvaltuutetun virka. Lapsivaltuutetun tehtävänä on seurata lapsen oikeuksien toteutumista ja lapsia koskevan poliittisen päätöksenteon valmistelua valtionhallinnon eri tasoilla.
Lapsiasiainvaltuutetun tehtävänä on pitää esillä lasten ja nuorten asioita ja tilannetta, käynnistää tutkimustoimintaa ja kehittämishankkeita ja raportoida lasten ja nuorten tilanteesta eduskunnalle.
Suomesta puuttuu tehokas seurantajärjestelmä, jonka avulla olisi mahdollista selvittää esim. palveluiden alueellista eriarvoisuutta ja laman jälkeisten vuosien palveluleikkausten vaikutuksia lasten ja lapsiperheiden elämään. Tämä nostettiin esille eduskunnassa valtioneuvoston lasten ja nuorten hyvinvointia koskevan selonteon lähetekeskustelussa. Esitys lapsiasian viran perustamiseksi sisältyi myös valtioneuvoston ensimmäiseen lapsipoliittiseen selontekoon vuonna 1995.
Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista valvova, YK:n Genevessä toimiva Lapsen oikeuksien komitea on Suomen asioita käsitellessään kiinnittänyt huomiota siihen, että suomalainen lapsipolitiikka on koordinoimatonta.
Koulutuksellinen tasa-arvo on turvattava
Koulujen oppimistulokset vaihtelevat huolestuttavissa määrin koulusta ja kunnasta riippuen. Erot Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä ovat isoja ja vielä suurempia ovat yksittäisten koulujen erot eri kunnissa. Tällä hetkellä oppilaiden oikeusturva ja etenkin heikompien oppilaiden oikeus saada riittävä peruskoulutus ovat uhattuina.
Koulutus ei saa missään olosuhteissa vahvistaa lasten välisiä eroja vaan sen pitäisi tasoittaa niitä. Kouluihin tarvitaan riittävä määrä henkilöstöä, tarkoituksenmukaiset tilat ja oppilaan kannalta mielekkäät työtavat sekä näiden hankkimiseen riittävä rahoitus. Jokaisella oppilaalla on oltava oikeus työrauhaan ja laadukkaaseen oppimiseen. Koulujen opetussuunnitelmissa tulee erityisesti huomioida tukiopetuksen ja oppilaanohjauksen tärkeä merkitys nuorille. Köyhimmille kunnille pitäisi antaa valtionapua, joka on korvamerkattu kouluille. Myös kunnille ja kouluille annettavaa ohjeistusta on syytä parantaa.