Päivänpolitiikkaa on viime aikoina värittänyt keskustelu ehdolle asettuneiden keski-iästä, joka on näissä eduskuntavaaleissa 46 vuotta. Nuoria ehdokkaita, eli 18-30-vuotiaita, on joukossa 13 prosenttia. Ehdokkaiden keski-ikä siis nousee nuorten ehdokkaiden osuuden laskiessa, mikä muodostuu ongelmaksi edustuksellisen demokratian periaatteiden kannalta. Ehdokkuus leimaa loppuelämäksi, mikä voi olla erityisesti nuoren näkökulmasta ajatuksena pelottava.
Vallitseva tilanne on harmillinen, koska olisi luonnollista, että nuori äänestäisi nuorta; siis kaltaistaan. Teettämäni gallupin mukaan selvä enemmistö nuorista piti erittäin tärkeänä tai vähintäänkin tärkeänä sitä, että ehdokas olisi nuori, eikä kukaan vastanneista maininnut sitä, ettei missään nimessä äänestäisi nuorta. Voimme päätellä, että ongelmana harvemmin on uskottavuuden puute tai kokemattomuus, vaan ongelma nuorten aliedustuksessa piilee ennemmin yhteiskunnallisissa rakenteissa.
Nuorena ehdolle asettumiseen liittyy rakenteellisten ongelmien lisäksi myös paljon häiriköintiä ja epäasiallista käytöstä. Erityisesti nuoret naiset joutuvat usein seksuaalisen häirinnän kohteiksi eikä rintojen tuijottelulta malteta keskittyä olennaiseen: siihen, mitä ehdokas linjaa tai mitkä ovat hänelle tärkeitä teemoja. Eräs nuori miesehdokas arvioi, että miehet kohtaavat seksuaalista häirintää vähemmän, koska miesvartaloa ei ole seksualisoitu samassa mittakaavassa kuin naisten. “Kansalaispalautetta” satelee erityisesti sosiaalisessa mediassa ja tiedustellessani useammalta nuorelta ehdokkaalta, millaisia kommentteja he ovat saaneet, olivat eräät niistä seuraavanlaisia:
“Haluaisin niin panna sua!”
“No jos tolla naamalla ei irtoo paikkaa eduskunnasta, niin ainakin sulla on tulevaisuus pornoteollisuudessa.”
“Toi naisministeri on niille liian vanha pantavaksi, sillähän sä olet politiikkaan mukaan lähtenyt?”
“Sulla on varmasti aivan ihana pillu ;)”
“Kun pääsen kotiin, aion runkata tälle sun flyerille.”
“En kyllä kuullut yhtään mitä sanoit, mutta sun tissit näytti tosi upeilta!”
Koetun seksuaalisen häirinnän haitat eivät suinkaan lopu kommentointiin – jos puolustat itseäsi, heität todennäköisesti bensaa liekkeihin. On yleistä, että kommentoijat oikeuttavat häiriköinnin ehdokkaan julkisella asemalla ajatellen, että kyseisellä henkilöllä on velvollisuus sietää asiatonta kommentointia ehdokkuuden nojalla. Ehdokkailta varmasti löytyy halua sanoa vastaan ja puolustautua, mutta alistavat kommentit tyhjentävät takin ja jättävät sanattomaksi ja toisaalta vaakakupissa painaa enemmän uhka siitä, että kommentoija ottaa puolustautumisesta tuulta alleen ja innostuu entisestään.
Tavatonta ei suinkaan ole sekään, että ehdokkaan henkilökohtaiselle alueelle tunkeudutaan, oli kyse sitten fyysisestä kontaktista tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tuntemattomilta satelevista kaveripyynnöistä. Halaus tai kaveripyyntö kuulostaa viattomalta tavalta osoittaa huomiota tai kannustusta, mutta kaveripyynnöt henkilökohtaiseen profiiliin itseään kolme kertaa vanhemmilta ihmisiltä saavat ainakin osan kyseenalaistamaan henkilön tarkoitusperiä ja tuntunevat myös erittäin ahdistavilta. Jokaisella on oikeus omaan henkilökohtaiseen tilaansa eikä ehdokkuus automaattisesti tarkoita sitä, että haluaisi laajentaa omia henkilökohtaisia verkostojaan tuiki tuntemattomiin ihmisiin, varsinkaan, jos heidän tarkoitusperistään ei ole varmuutta.
Ongelman todellisuudesta huolimatta ehdokkaiden kokema seksuaalinen häirintä on jostain syystä vaiettu aihe yhteiskunnassamme, vaikka se varjostaakin kampanjointia joka ikisissä vaaleissa. Häirintä jää usein huomaamatta, koska se on siirtynyt entistä enemmän sosiaaliseen mediaan pois näkevien silmien alta, jolloin siihen on myös hankalampaa puuttua. Ehdokkaita mietityttänee myös kansalaisten motiivit; tarkoittaako hän kuitenkaan välttämättä pahaa?
Loistavana nyrkkisääntönä kuitenkin mielestäni toimii se, että kokiessasi jonkun käytöksen ahdistavaksi, ei motiiveilla ole väliä eikä sinun tarvitse käytöstä sietää. Kansalaisille sanottakoon, että mikäli joudut miettimään onko jokin asia hyväksyttävää tehdä, se kannattaa suosiolla jättää tekemättä molempien suojelemiseksi. Universaali kunnioitus toisiamme kohtaan ei ole asia, jonka voisi heittää romukoppaan. Vaaliehdokas on kaltaisesi ihminen, joka ansaitsee täyden kunnioituksen – ei julkinen eläin. Ethän sinäkään tahtoisi, että henkilökohtaiselle alueellesi tunkeuduttaisiin?
Erityisesti nuorten antama tuki nuorille ehdokkaille on korvaamattoman arvokasta. Kun on vartuttu samalla vuosikymmenellä, osaa haasteita ja mahdollisuuksia tarkastella ehdokkaan näkökulmasta ainutlaatuisella tavalla. Vielä ei ole liian myöhäistä osoittaa tukeaan nuorelle ehdokkaalle – osoita äänelläsi hänelle, kuinka arvostat hänen tekemäänsä työtä. Pidä myös huolta siitä, että et itse häiritse ehdokasta: näin kitkemme negatiiviset seikat pois hitaasti, mutta varmasti.
Sera Savolainen
Kirjoittaja on yksi Allianssin vaalisomettajista, joka tahtoo asettua ehdolle eduskuntaan 2020-luvulla ja kysyy aina luvan, ennen kuin koskettaa.