Suomen seuraava pääministeri aloittaa kautensa myös koko Euroopan Unionin puheenjohtajana. Suomen puheenjohtajuuskausi alkaa heinäkuussa ja päättyy tämän vuoden lopussa. Puheenjohtajamaalla on paljon vaikutusvaltaa siihen mistä EU:ssa puhutaan: näkyvätkö ilmastokysymykset, talous- ja sisämarkkinat, tai nuorten asia päättäjien pöydillä?
Puheenjohtajakauden teemoista on käyty viimeisen vuoden aikana kovaa vääntöä eduskunnassa, hallituksessa ja ministeriöiden välillä. Virallisesti teemoja on valmisteltu parlamentaarisesti eri puolueista koostuvan työryhmän kesken. Eduskuntaryhmät jättivät loppuraporttinsa viime vuoden lokakuussa, jossa korostuivat kansalaisten rooli EU:n toiminnassa, ilmastopolitiikan haltuunotto ja Euroopan turvallisuus ja ulkosuhteet.
Puheessaan Euroopan parlamentille pääministeri Juha Sipilä korosti miten tärkeää Euroopan Unionille olisi ottaa johtajuus ilmastokysymyksissä. Sipilä on tältä osin pitkälti nojannut kahdeksan eduskuntapuolueen saavuttamaan yhteisymmärrykseen ilmastopolitiikan tavoitteista. Perussuomalaiset olivat ainoa eduskuntapuolue, joka jättäytyi sovusta ulkopuolelle.
Virallisen viimeisen sanan Suomen puheenjohtajakauden agendasta sanoo seuraava hallitus, kunhan sellainen huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen joskus saadaan kasaan.
Käytännössä poliittisten tavoitteiden ohella virkahenkilöt ovat kuitenkin koko viimeisen vuoden ajan kovaa vauhtia edistäneet puheenjohtajakauden valmisteluita, myös teemojen osalta. Valtioneuvoston kanslia, jolla on kokonaisvastuu pj-kauden onnistumisesta, on ohjeistanut ministeriöitä käsittelemään kaikkia puheenjohtajakauden teemoja sisämarkkinoiden, kauppapolitiikan ja kilpailukyvyn kautta. Tämä ymmärrettävästi tuottaa harmaita hiuksia muissa ministeriöissä, joissa jokainen asia ei taivu markkinoiden muottiin. Lisäksi virkahenkilöiden valmisteluissa näkyy tasavallan presidentti Sauli Niinistön kädenjälki eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan korostamisessa, sekä mustan hiilen poistamisesta arktiselta alueelta.
Puheenaiheita voi myös hakea Romanian, Suomen ja Kroatian yhteisestä niin kutsutusta Trio-ohjelmasta, joka määrittelee kolmen seuraavan puheenjohtajuuskauden yhteisiä prioriteetteja. Tässä yhteydessä Suomi korosti toimivia sisämarkkinoita, kiertotalouden edistämistä, EU:n ilmastojohtajuutta, sosiaalikysymyksiä, sekä kansalaisten työelämätaitojen kehittämistä. Nämä asiat ovat pitkälti linjassa eduskuntaryhmien pohdinnan kanssa.
Suomen EU-puheenjohtajuuskauden käynnistää heti heinäkuun alussa nuorisokonferenssi, jota myös Allianssi on mukana järjestämässä. Konferenssin teemana on nuorisotyöntekijöiden koulutus, joka monissa jäsenvaltioissa käsittää palkattujen työntekijöiden lisäksi myös järjestöissä toimivat vapaaehtoiset. On hienoa, että nuorisokysymyksiä halutaan korostaa heti kauden aluksi, mutta tämä ei yksissään riitä.
Sipilän hallitus on ottanut kielteisen kannan EU:n budjetin, sekä pitkän aikavälin rahoituskehyksen (MFF) kasvuun rahoituksen nykyisestä tasosta, mutta samalla myöntynyt nuorten ja opiskelijoiden kannalta tärkeän Erasmus+ -vaihto-ohjelman rahoituksen tuplaamiseen komission esityksen mukaisesti. Käytännössä näistä asioista päättäminen venyy Suomen puheenjohtajuuskaudelle.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Ainakin nämä asiat tulevat mieleen:
-
Talous, sisämarkkinat ja kilpailukyky määrittävät liiaksikin muita puheenaiheita.
-
Turvallisuudesta puhutaan, koska se sopii kaikille puolueille ja on riittävän epämääräistä.
-
Ilmastonmuutos on Suomen puheenjohtajakauden agendalla, mutta riittääkö kunnianhimo kansalaisyhteiskunnalle?
-
Nuorista puhutaan, mutta ei riittävästi. Loppupeleissä nuorisoasioiden tärkeyttä mitataan rahoitusneuvotteluissa.
Suomen eurooppapolitiikan suunnasta päätetään eduskuntavaaleissa. Nähtäväksi jää mitkä asiat korostuvat vaalien loppumetreillä ja sitä kautta hallitusohjelman laadinnassa.
Joel Linnainmäki
Kirjoittaja on Allianssin kansainvälisen vaikuttamisen asiantuntija.