Petteri Orpon hallituksen ohjelma julkaistiin 16.6.2023. Ohjelma pyrkii taittamaan valtion velkaantumisen. Nuorten toimeentuloon on tulossa kiristyksiä, eikä mielenterveyskriisin ratkaiseminen näytä helpolta, mutta ohjelmasta löytyy myös pieniä arjen parannuksia nuorten elämään.
1. Nuorten toimeentuloa leikataan, heikennetään ja uudistetaan
Hallitusohjelmassa kaavaillut leikkaukset yleiseen asumistukeen tulevat kohdistumaan nuoriin ja opiskelijoihin erityisen rajusti. Leikkausten ja heikennysten yhteisvaikutus osuu etenkin suurissa kaupungeissa asuviin nuoriin ja opiskelijoihin.
Petteri Orpon hallitus haluaa kehittää opiskelijoiden yleisen asumistuen rinnalle yhteisasumista suosivan ja taloudellisesti houkuttelevan vaihtoehdon. Olemme nuorisoalan kattojärjestö Allianssissa kannattaneet asumistuen uudistamista yksilökohtaisempaan suuntaan, mutta toteutuakseen oikeudenmukaisesti sen pitäisi tapahtua yleisen asumistuen piirissä, ei etuutta leikaten.
Myös toimeentulotukeen aiotaan tuoda asumismenojen omavastuuosuus. Sen kautta hallitus haluaa kannustaa etsimään edullisempia asuntoja, joita ei nykyiselläänkään ole tarjolla riittävästi. Lisäksi toimeentulotuen omavastuuosuus on ajatuksena kummallinen, sillä tuen saajalla ei saa olla tuloja tai varallisuutta, joista osuutta voisi maksaa.
Samalla kun asumisen tuista leikataan, vähennetään myös kohtuuhintaisen asumisen rakentamista. Kahdesta suunnasta tulevat leikkaukset vaikuttavat yhdessä nuorten ja opiskelijoiden asumiseen tavalla, jonka yhteisvaikutuksia ei ole tarkasteltu kokonaisuutena.
Toimeentulotukeen ollaan alkavalla hallituskaudella tekemässä kokonaisuudistus, jossa tuen velvoittavuutta halutaan lisätä ja sen alentamista helpottaa. Koska perusosan on katsottu nykyisellään riittävän ihmisarvoiseen elämään, ei sen leikkaamista saa tehdä kevyin perustein. Lisäksi on käsittämätöntä, että hallitus haluaa poistaa velvollisuuden ohjata asiakas sosiaalihuollon palvelutarpeenarvioon, kun tukea leikataan.
Tähän asti alle 25-vuotiaat vailla ammatillista tutkintoa olevat nuoret on velvoitettu hakemaan ja vastaanottamaan opiskelupaikka työttömyysturvan saamisen ehtona. Tämä ehto ollaan hallitusohjelmassa poistamassa työttömyysturvan osalta. Sen sijaan sama ikäsidonnainen ehto oltaisiin siirtämässä viimesijaiseen toimeentulotukeen, ja ikärajaa nostettaisiin samalla 30 vuoteen. Nämä muutokset vaikuttaisivat erityisesti niihin nuoriin, jotka ovat toimeentulotuen tarpeen vuoksi muutenkin heikommassa asemassa.
Koulutukseen pitäisi ohjata palveluiden ja koulutusjärjestelmän kautta, ei toimeentuloa leikkaamalla. Leikkausuhka ei itsessään tuo riittävää opiskelumotivaatiota nuorelle, jolla ei sitä sisäsyntyisesti ole. Nuoret tarvitsevat porkkanoita keppien sijaan.
Orpon hallitus haluaa myös selvittää, voisiko viimesijaisen toimeentulotuen evätä kokonaan henkilöltä, joka kieltäytyy koulutuksesta, työstä, palvelusta tai velvoitteesta. Läpi mennessään ehdotus jättäisi heikoimmassa ja vaikeimmassa asemassa olevat nuoret ja opiskelijat kokonaan vaille tukea. Tämä on omiaan lisäämään ja syventämään nuorten syrjäytymistä.
Hallitusohjelmassa linjataan opintotuen kokonaisuudistuksesta. Sen tavoitteeksi tulisi asettaa, että jatkossa opintotuki turvaisi opiskeluajan toimeentulon, sujuvan opiskelun ja opiskelijan hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta mielekkään opintopolun. Lisäksi opintotuen lainapainotteisuutta tulee purkaa. Olisi myös paikallaan ottaa opiskelijat mukaan uuteen yleistukeen, johon Orpon hallitus on yhdistämässä kaikki muut matalat perusturvaetuudet.
2. Koulutuspolitiikalla halutaan työrauhaa
Vaalikeskustelussa pääministeripuolue kokoomus antoi ymmärtää, että mittavien valtiontalouden sopeutustenkin alla koulutus on erityissuojelussa. Puolue ei siis luvannut, ettei mistään leikata, pikemminkin saattoi tulkita, että se pyrkii leikkaamaan enemmän muualta kuin koulutuksesta. Näin myös toimitaan. Koulutus ei ole säästynyt leikkauksilta kokonaan, mutta ohjelmassa on mukana myös viilauksia ja peruskorjauksia järjestelmään. Epävarmuutta aiheuttaa kuntien valtionosuuksien uudistaminen ja indeksijarru, sillä sote-uudistuksen jälkeen kuntien menot painottuvat juuri koulutukseen.
Hallituspuolueilla on ollut yhteinen käsitys siitä, että osaamisvajetta on kurottava umpeen. Peruskoulun korjaamista varten aloitetaan tulevaisuustyö ja toteutetaan osaamistakuu, jossa määritellään perusopetuksen vähimmäisosaamistaso, jotta perusopetuksessa voidaan siirtyä eteenpäin. Toisella asteella oppimisen tukitoimiin kiinnitetään huomiota: oppilaanohjausta vahvistetaan, lukiolaisille säädetään oikeus tukiopetukseen ja liikkumista koulupäivän aikana halutaan lisätä. Vaikka sekä kokoomus että perussuomalaiset olivat oppositiossa kriittisiä oppivelvollisuuden pidentämisestä toiselle asteelle, halutaan ohjelmassa jokaisen nuoren suorittavan toisen asteen tutkinnon ja mahdollistaa oppivelvollisuuden suorittamisen työpajatoiminnassa.
Etenkin perussuomalaiset ovat pitäneet esillä koulurauhaan liittyviä teemoja ja niistä useampi on päätynyt myös hallitusohjelmaan: mobiililaitteiden käyttöä halutaan rajoittaa lainsäädännöllä, kouluväkivallan ehkäisyyn yhtenäiset käytännöt, kiusaamisen uhrin oikeusturvaa vahvistetaan ja koulunuorisotyötä lisätään. Moni näistä käytännöistä on mahdollinen jo nyt, vaikkei lainsäädäntöä muutettaisikaan.
Korkeakoulutuksen osalta hallitus pyrkii nostamaan korkeakoulutettujen nuorten määrää lähelle Suomen tavoittelemaa 50 prosenttia ikäluokasta vuoteen 2030 mennessä. Tätä varten korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään ja arvioidaan aloituspaikkojen kohdentumista ensimmäistä tutkintoaan suorittaville. Keskustelua herättänyt EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen nosto on hallitusohjelmakirjauksen mukaan toteutumassa ja avoimen korkeakoulun maksuja nostetaan. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan osalta hallitus sitoutuu nostamaan rahoituksen 4 % bruttokansantuotteesta 2030 mennessä.
Suuria reformeja koulutusjärjestelmään ei tällä kertaa tavoitella, mutta avoimeksi jää, kuinka pienemmät toimenpiteet käytännössä aiotaan toteuttaa. Rahoituksen osalta hallituksen peruskoulun tulevaisuustyöhön on varattu 200 miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus aikoo uudistaa niin lukioiden kuin ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää. Lukioiden osalta uudistus pitänee sisällään ainakin lukiokoulutuksen ns. saavutettavuuslisän ja todennäköisesti pienten lukioiden lisän poistamisen. Ammatillisen koulutuksen osalta puhutaan kannustimista, jotta opiskelijat läpäisevät opintonsa ja siirtyvät nykyistä jouhevammin työelämään tai jatko-opintoihin. Näihin varattu rahoitus on pieni, 10 miljoonaa kumpaiseenkin.
Koulutusjärjestelmän osalta suoria leikkauksia kohdistuu merkittävimmin vapaaseen sivistystyöhön. Muutoin koulutuspolitiikan ajatus näyttää olleen, että opetuksesta ei haluta säästää, mutta yksilöille jää entistä enemmän vastuuta oman opiskelunsa taloudellisesta mahdollistamisesta. Sosiaaliturvan puolella tapahtuvat isot säästöt haastavat hallituksen tavoitetta osaamistason nostosta.
3. Harrastamisen Suomen mallia korjataan
Orpon hallitus jatkaa edellisten hallitusten työtä harrastamispolitiikan kehittämisessä. Hallitus aikoo esimerkiksi toteuttaa kokeilun harrastussetelistä ja huomioida erityisesti ilman harrastusta olevat ja harrastuspudokkuudesta kärsivät lapset ja nuoret. Hyvä kirjaus on myös harrastus- ja kerhotoiminnan rakenteiden sekä rahoituksen kokonaiskuvan selvittäminen ja Harrastamisen Suomen mallin lainsäädännön arvioiminen. Näitä kaikkia toimia Allianssi on kannattanut.
Aivan hallitusneuvottelujen loppumetreillä saatiin uutinen, että neuvotteluissa aloitti uusi liikunnan edistämiseen keskittyvä työryhmä ja sen kädenjälki näkyy ohjelmassa. Hallitusohjelmassa on Suomi liikkeelle -ohjelma, jonka tavoitteena on vastata vähäisen liikunnan aiheuttamiin ongelmiin ja lisätä liikunnan määrää kaikissa ikäryhmissä. Tavoitteita on monenlaisia ja melko läpileikkaavasti eri politiikan sektoreilla, mutta myös ristiriitoja on. Esimerkiksi liikuntapalvelut ollaan siirtämässä 14 % arvonlisäverokantaan. Sen sijaan siihen ilmeisimpään keinoon liikunnan lisäämiseksi, eli autoilun vähentämiseen, ei hallituksella ollut tahtoa.
4. Mielenterveyspalveluita parannetaan, mutta mielenterveyskriisin ratkaiseminen vaatisi enemmän toimia
Hallitusohjelmassa on tunnistettu nuorten mielenterveyskriisi ja erityistä huomiota halutaan kiinnittää ehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön lasten ja nuorten parissa.
Hallitus haluaa turvata lainsäädännöllä lasten ja nuorten yhdenvertaisen pääsyn perustasolla lyhytpsykoterapiaan tai muihin vaikuttaviin psykososiaalisiin hoitoihin. Hallituksen mallin mukainen lasten ja nuorten terapiatakuu on askel oikeaan suuntaan, vaikka sen sisältö ja toteutus jääkin vielä epäselväksi. Me Allianssissa toivomme, että nuorten ikäraja terapiatakuu-mallissa asetetaan nuorisolain mukaisesti ja että hallitusohjelman mukaisen terapiatakuun sisältö vastaisi mahdollisimman paljon Terapiatakuu-kansalaisaloitteen sisältöä. Terapiatakuusta kun on tullut trendisana monenlaiselle mielenterveyspalvelujen parantamiselle ja samalla sen merkitys on laventunut.
Vaikka soten rahoitukseen kohdistuukin suuria leikkauksia, lasten ja nuorten mielenterveyden vahvistamiseen on varattu 35 miljoonaa euroa vuodessa. Positiivista on myös, että psykoterapiapalveluiden saavutettavuutta parannetaan uudistamalla psykoterapeuttikoulutusta kaksiportaiseksi ja säätämällä ensimmäisen portaan koulutus maksuttomaksi. Tämä toivottavasti parantaa henkilöstön saatavuutta pidemmällä aikavälillä.
Hallitusohjelmassa on siis pyritty panostamaan nuorten mielenterveyspalveluihin. Mielenterveyttä edistävät toimet sen sijaan puuttuvat ja monilla leikkauksilla etuuksiin ja muihin palveluihin on todennäköisesti eriarvoisuutta syventäviä ja mielenterveyttä heikentäviä vaikutuksia.
5. Nuorten työllisyyspolitiikassa alkaa aikakausi nuorisotakuun jälkeen
Orpon hallituksen tavoitteena on lisätä suomalaisten työssäkäyntiä ja siten vahvistaa julkisen talouden veropohjaa. Siinä missä Marinin hallitus pyrki lisäämään työllistymistä erityisesti palvelujen kautta, pyrkii Orpon hallitus nostamaan työllisyyttä yksilöitä kannustamalla.
Nuorisotakuuta ei enää tämän hallituksen ohjelmassa mainita, kuten ei myöskään sen lupausta tarjota alle 25-vuotiaalle työttömälle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, työpaja- tai opiskelupaikkaa kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta. Sen sijaan uudessa hallitusohjelmassa todetaan yleisemmin, että nuoret alle 30-vuotiaat ohjataan nopeasti työllisyyspalveluiden piiriin. Toteutuakseen tavoite vaatii seurantaa ja selkeät mittarit nuorten saamille työllisyyspalveluille. TE-palvelujen siirtyessä kuntien vastuulle vuoden 2025 alusta mahdollisuuksien nuorille räätälöityjen monialaisten palvelujen tarjoamiseksi pitäisi lisääntyä. Kuitenkin vasta käytäntö näyttää, miten käy. Myönteistä on lisäksi se, että etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan panostetaan.
Hallituksella on myös halua tarttua työmarkkinoiden toimintaan esimerkiksi lisäämällä paikallista sopimista, mahdollistamalla määräaikaiset enintään vuoden pituiset työsuhteet ilman erityistä syytä ja pidentämällä ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehtoa 12 kuukauteen. Lisäksi työttömyysturvan ikäsidonnaisista poikkeussäännöistä luovutaan, mutta käytännössä sama vaatimus siirretään toimeentulotuen saamisen ehdoksi.
Hallituksen työllisyysuudistukset lisäävät nuorten vastuita ja velvollisuuksia. Nuorten on oltava entistä tietoisempia omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Todennäköisesti nuorten työmarkkina-asema myös heikkenee, sillä nuorten työsuhteet ovat usein osa- ja määräaikaisia, eikä pitkää työkokemusta ole ehtinyt kertyä. Määräaikaisuuden pidentäminen on myös todellinen riski esimerkiksi raskaussyrjinnän lisääntymiselle ja nuorten naisten työmarkkina-aseman heikentämiselle.
6. Nuorten osallisuuden vahvistaminen erityiseksi tavoitteeksi kansalliseen demokratiaohjelmaan
Nuorten osallisuuden edistämisen ja demokratiataitojen näkökulmasta tuore hallitusohjelma sisälsi monia positiivisia asioita. Hallitus valmistelee ja toimeenpanee kansallisen ohjelman demokratian ja osallistumisen edistämiseksi, ja ohjelman erityisenä tavoitteena tulee olemaan äänestysaktiivisuuden edistäminen ja lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen. Hienoa! Vaikka äänestysaktiivisuustyö ei kohdistu pelkästään nuoriin, on nuorten äänestysaktiivisuus muita ikäryhmiä matalammalla tasolla, joten panostukset äänestysaktiivisuuteen tukevat myös nuoria.
Hallitusohjelmassa sitoudutaan jatkamaan edellisellä hallituskaudella kesken jäänyttä työtä eurooppalaisen kansalaisaloitteen ikärajan alentamisesta 16 ikävuoteen. Myös muita kansalaisaloitteeseen ja muihin aloite- ja kuulemisjärjestelmiin liittyviä kysymyksiä käsitellään parlamentaarisesti, ja silloin toivottavasti pidetään mukana kysymys myös alaikäisten nuorten osallistumismahdollisuuksien vahvistamisesta. Tämä olisi hallitusohjelman omien tavoitteiden mukaista.
Orpon hallitus haluaa edistää nuorten osallisuutta ja alueellista yhdenvertaisuutta muun muassa vahvistamalla nuorisovaltuustojen asemaa kunnissa ja hyvinvointialueilla. Tavoite on erinomaisen kannatettava. Sen sijaan nuorten valtakunnallisen osallisuuden kehittämisestä hallitusohjelmassa ei ole täsmällisiä kirjauksia, mutta toivottavasti teema pidetään mukana kansallisen demokratiaohjelman valmistelussa sekä parlamentaarisessa työssä, jossa käsitellään kansalaisaloitteisiin ja aloite- ja kuulemisjärjestelmiin liittyviä kysymyksiä.
Orpon hallitus haluaa edistää demokratiakasvatuksen hyvien käytäntöjen kehittämistä ja tunnistaa, että sen oma rooli on tärkeä koulujen demokratiakasvatuksessa. Tämä on loistava kirjaus, sillä yhteiskunnallisen osallistumisen eriarvoisuutta kaventava demokratiakasvatus nojaa edelleen monilta osin erilaisten hankkeiden, kansalaisjärjestöjen sekä yksittäisten aktiivisten opettajien ja oppilaitosten varaan. Esimerkiksi Ruotsissa valtio järjestää varsinaisia vaaleja edeltävät kouluvaalit, joissa nuoret harjoittelevat konkreettisesti demokratiataitoja. Suomessa vastaavat Nuorten vaalit järjestetään Allianssin koordinoimana.
7. Nuorten tekemään katuväkivaltaan puututaan, mutta ennaltaehkäistäänkö sitä?
Hallitus laatii vuoden 2023 loppuun mennessä laajan toimenpideohjelman, jolla pyritään katkaisemaan nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntyminen Suomessa.
Hallitusohjelmakirjauksissa osa nuorten tekemään rikollisuuteen liittyvistä kirjauksista ovat kriminaalipoliittisia: esimerkiksi nuorisorangaistussääntelyä kehitetään siten, että teon vakavuus korostuu nykyistä paremmin, esimerkiksi tuomalla sen piiriin yhdyskuntapalvelun elementtejä ja lisäämällä sen käyttöä. Lisäksi hallitus koventaa rangaistuksia katujengirikollisuuteen liittyvistä rikoksista säätämällä rikoksen liittyminen katujengin toimintaan erilliseksi rikoksen koventamisperusteeksi.
Sosiaalipoliittisemmat keinot puuttua nuorten tekemiin rikoksiin kohdentuvat erityisesti alle 15-vuotiaisiin eli lapsiin ja nuoriin, jotka eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa. Hallitus aikoo päivittää lastensuojelulakia tavalla, joka tukee alle 15-vuotiaiden rikoskierteen katkaisemista. Lisäksi hallitus haluaa joko säätää alle rikosvastuuikäisen lapsen rikolliseen tekoon yllyttämisen koventamisperusteeksi tai kriminalisoida sen omana rikosnimikkeenään.
Suomen kriminaalipolitiikassa on pitkään ollut sosiaalipoliittinen orientaatio, jossa rangaistusten koventamisen sijaan tai lisäksi on panostettu rikoksilla oireilevien tukemiseen ja kuntouttamiseen. Näin voidaan tukea rikoskierteestä irti pääsemistä ja oman paikan löytymistä yhteiskunnasta myös mahdollisten rangaistusten suorittamisen jälkeen. Siksi hallitus toivottavasti muistaa, että myös yli 15-vuotiaat rikoksilla oireilevat hyötyvät sosiaalipoliittisista keinoista.
Muita sosiaalipoliittisempia keinoja tuoreessa hallitusohjelmassa ovat moniammatillinen työote sekä yhteistyö viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Esimerkki tällaisesta toiminnasta on lasten ja nuorten rikollisuuteen puuttuva Ankkuri-toiminta. Rersursseja tällaiseen ennaltaehkäisevään toimintaan on kuitenkin varattu vähemmän kuin esimerkiksi poliisien määrän kasvattamiseen.
Nuorten rikollisuus sekä nuorten tekemä katuväkivalta ovat oireita laajemmasta ja syvemmästä, usein ylisukupuolvisesta huono-osaisuudesta ja pahoinvoinnista. Siksi nuorten tekemiä rikoksia tai väkivallantekoja ei voida pysäyttää yksittäisillä toimilla, vaan on pureuduttava juurisyihin siitä, miksi osa nuorista voi niin huonosti, että oireilee rikoksilla ja väkivallalla. Varsinkin ylisukupolvisen huono-osaisuuden ja pahoinvoinnin kierteen katkaiseminen vaatii, että perheillä on käytettävissään riittävästi resursseja, kuten riittävä toimeentulo, turvallinen koti ja asuinympäristö sekä tarvittava määrä sosiaali- ja terveyspalveluja. Jos näistä leikataan liikaa, voi nuorten rikoksilla ja väkivallalla oireilu pikemminkin kasvaa kuin vähentyä.
8. Hallitusohjelman muut nuoriin liittyvät tavoitteet
Hallitusohjelman ollessa yli 240 sivun mittainen, mahtuu mukaan useita yksittäisiä nuoriin liittyviä tavoitteita.
Säästötoimenpiteenä esitetään esimerkiksi lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskemista 25 vuodesta 23 vuoteen. Lastensuojelun jälkihuolto tukee sijaishuollossa ollutta lasta tai nuorta, hänen vanhempiaan sekä sijaishuoltajiaan sen jälkeen, kun sijaishuolto tai muut lastensuojelutoimet ovat päättyneet. Ikärajan laskua ei perustella ohjelmassa mitenkään muuten kuin säästötoimenpiteenä.
Kuten talouden tasapainoa painottavalta hallituspohjalta voi odottaa, hallitus haluaa panostaa myös suomalaisten talousosaamiseen. Lasten ja nuorten talousosaamista halutaan erityisesti edistää. Konkretiaa aiheen ympärillä on kuitenkin käytännössä vähänlaisesti. Hyvällä tahdolla tällaiseksi voisi tulkita äitiyspakkaukseen suunnitellun lapsen osakesäästötilin ja ASP-säästämisen aloitusikärajan poiston. Nykyisellään asuntosäästöpalkkiotilin voi avata korkeintaan 15-vuotiaana. Molempien toimenpiteiden voi arvioida hyödyttävän erityisesti jo valmiiksi hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevien perheiden lapsia.
Edellisellä hallituskaudella aloitettu asevelvollisuuden kehittäminen etenee ja kutsunnat laajennetaan koskemaan koko ikäluokkaa. Tavoitteena on kasvattaa vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutuvien naisten määrää 2 000:een vaalikauden lopussa. Lisäksi siviilipalvelusjärjestelmää kehitetään hallitusohjelman sanoin “tarkoituksenmukaisemmaksi” ja enemmän kokonaisturvallisuuteen liittyväksi. Kannatammekin Allianssissa kutsuntojen ulottamista koko ikäluokalle lämpimästi.
Opiskelijaliikettä varmasti pohdituttaa millaiseen lopputulemaan päädytään hallitusohjelmassa kaavaillussa selvityksessä, jossa ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä tarkastellaan, jotta se vastaisi nykyistä paremmin yhdistymisvapautta. Asiasta tehdään päätökset selvityksen pohjalta kevään 2024 aikana.
Suomi on saanut kyseenalaista julkisuutta olemalla ykkössijalla Euroopassa nuorten huumekuolemien määrässä. Hallitusohjelmassa sanotaankin, että hallitus kiinnittää erityistä huomiota nuorten huumeidenkäytön ehkäisyyn ja nuorten huumekuolemien vähentämiseen. Käytännön toimenpiteitä tai resursseja ei kuitenkaan vielä kerrota, vaan asiaan palataan hallituskauden aikana.
9. Mitä jäimme vielä odottamaan?
Hallitusohjelmassa nuoria ei ole missään nimessä unohdettu, mutta kunnianhimon taso nuoriin liittyvässä politiikassa on kuitenkin varsin maltillinen.
Nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä toimenpiteitä ohjelmaan olisivat olleet esimerkiksi nuorivaikutusten arviointi, jolla olisi turvattu tietoon perustuva päätöksenteko ja päätösten oikeudenmukaisuus nuorten sukupolvien kannalta. Mikään ei kuitenkaan estä tuoreita ministereitä tekemästä nuorivaikutusten arviointia keskeisissä lakihankkeissaan. Lisäksi nuorten edustajat on otettava mukaan heitä koskettavia uudistuksia ja lakimuutoksia valmisteleviin työryhmiin ja ministeriöiden on kuultava nuoria nykyistä laajemmin. Tämä vahvistaa päätösten kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta nuorten sukupolvien näkökulmasta.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista edistävät toimet ovat ohjelmassa valitettavan vähissä. Monilla ehdotuksilla olisi ennemminkin päinvastainen vaikutus. Vaikka translakia uudistettiin viime kaudella, jäivät alle 18-vuotiaat nuoret silloin uudistuksen ulkopuolelle. Edelleenkään nuorilla ei siis ole mahdollisuutta korjata juridista sukupuolimerkintäänsä ennen täysi-ikäisyyttä. Myös esimerkiksi sateenkaarinuorten asemaa laajemmin parantavan sateenkaaripoliittisen toimintaohjelman toteuttaminen uupuu hallitusohjelmasta, kuten myös vihapuheen vastaiset rakenteelliset toimet. Niiltä osin Suomi ei täytä kansallisia ja kansainvälisiä suosituksia ihmisoikeuksien toteutumisen vahvistamisesta.
Nuorisotakuu oli 2010-luvun palvelulupaus työttömille ja ilman koulutusta oleville nuorille. Marinin hallitusohjelmassa nuorisotakuu oli vielä mainittu, mutta sen poliittinen painoarvo näyttäytyi vähäisenä eikä esimerkiksi nuorisotakuun lupausta ohjauksesta ja palveluista kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta pystytty todentamaan. Nuorten työttömyyden taustatekijöinä ovat usein riittämätön koulutus, terveyden ja mielenterveyden haasteet sekä ylisukupolvinen huono-osaisuus. Pelkkä aktivointi ei siis tee nuorista haluttuja työntekijöitä, jos työkykyä tai osaamista ei ole. Allianssi ehdotti vaalien alla nuorten tulevaisuustakuuta, jossa nuorisotakuun palvelulupaukseen olisi lisätty myös koulutusta ja mielenterveydentukea. On hyvä, että nuorten kohdalla terapiatakuun mukaista palvelulupausta ollaan toteuttamassa, mutta nähtäväksi jää, miten hyvin palveluohjaus nuorten kohdalla jatkossa toimii. Teoriassa TE-palvelujen siirron myötä kunnilla pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa Ohjaamo-mallin mukaisesti nuorten monialaisia palveluja, esimerkiksi ohjata koulutukseen tai terveyspalveluihin ja sitten tuetusti työmarkkinoille. Jos resursseja ei kuitenkaan ole tai kunnat eivät kehitä ja priorisoi nuorille kohdennettuja palveluja, jäävät etenkin vaikeassa asemassa olevat nuoret edelleen syrjään. Sosiaaliturvan leikkaukset vaikeuttavat näiden nuorten asemaa entisestään.
Koronapandemia koetteli eniten nuoria ikäluokkia, ja olemme vasta näkemässä, miten syviä hyvinvointiin, osaamiseen ja yhteisöllisyyteen liittyviä vajeita nuoret kantavat mukanaan. Hallitusohjelma tyytyy lähinnä toteamaan tilanteen sekä laatimaan toimenpideohjelman nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, hyvinvointivajeen ja mielenterveyden ongelmien paikkaamiseksi. Tällä ohjelmalla on kiire, ja hallituksen on sitouduttava ohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden resurssointiin. Herää myös kysymys, mikä on ohjelman suhde Valtion nuorisopoliittiseen ohjelmaan (VANUPO), jota parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan. Poliittisen ohjauksen ja tavoitteiden pitäisi kuitenkin olla yhdensuuntaisia.
Lue myös toiminnanjohtamme Anna Munsterhjelmin blogikirjoitus “Viisi huomiota hallitusohjelmasta nuorisoalan näkökulmasta”.
Analyysin hallitusohjelmasta ovat tehneet Allianssin asiantuntijat Katja Asikainen, Titta Hiltunen ja Silja Uusikangas.
