Nuorten työnhausta on syystä kirjoitettu uutisissa ja mielipidepalstoilla. Helsingin Sanomissa kerrottiin 21-vuotiaasta Laurasta, joka haki elokuvateatteriin osa-aikaiseksi lipunmyyjäksi. Vastassa oli 800 muuta työnhakijaa ja nelivaiheinen rekrytointiprosessi. Baronan rekrytointipäällikkö lohdutti nuoria: “Sitkeys yleensä palkitaan. Vaikka kilpailu voi olla kovaa, kyllä se työ sieltä tulee.”
Valitettavasti todellisuus kertoo muuta. Nuorten työllisyystilanne heikkenee muuta väestöä nopeammin ja syvemmin talouden taantumissa ja kriiseissä. TEM:n työllisyyskatsauksen mukaan tammikuussa 2024 alle 25-vuotiaita työttömiä nuoria oli lähes 18 prosenttia enemmän vuoden takaiseen verrattuna. Samalla avointen työpaikkojen määrä on laskenut yli viidenneksen.
Kaikki nuoret eivät lähde työnhakuun samalta viivalta. Ilman työtä jäävät korostetusti erilaiset vähemmistöt tai nuoret, joille on elämässään kasautunut paljon muita haasteita. Työnhaku vaatii paljon voimavaroja ja resilienssiä sietää epävarmuutta ja toistuvia hylkäyksiä. Hyvät omat tai läheisten verkostot ovat usein valttikortti. Lipunmyyjäksi hakenut Laurakin kertoi lopulta löytäneen töitä isänsä Facebook-postauksen avulla.
Ihmisarvo mitataan työllisyydellä
Nuorten suhteesta työhön on viime aikoina tehty paljon tutkimusta. Työttömät nuoret eivät koe olevansa arvokkaita yhteiskunnan jäseniä, eikä yhteiskunta arvosta heitä sellaisenaan, vaan heidän tulee ensin ansaita paikkansa työelämään kiinnittymällä. Dilemma on haastava, sillä nuorilla ei enää ole aiempiin sukupolviin verrattuna samanlaisia mahdollisuuksia löytää tasaista perustaa aikuisuudelleen esimerkiksi vaikeammin ennustettavien työmarkkinoiden vuoksi.
Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen lisää nuorten arvottomuuden tunnetta ja näköalattomuutta. Pitkittyneet haasteet saavat osan paikkaamaan omanarvontuntoa hakemalla merkityksellisyyttä muilla elämän osa-alueilla, osa taas asettuu vastustamaan yhteiskunnan normeja.
Pitkäaikaistyöttömät nuoret joutuvat usein kierteeseen, jossa heidän on mahdoton täyttää työvoimapoliittisia velvoitteita, joten heihin kohdistuu erilaisia sanktioita. Nämä sanktiot taas eivät edistä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistymistä, vaan johtavat ongelmien kasautumiseen. Heillä on usein jo valmiiksi takanaan paljon kasautuneita haasteita, jotka kumuloituessaan tekevät tilanteesta toivottoman tuntuisen.
Boomerit saivat töitä pyytämällä
Nuorten työllisyydestä kertovien artikkeleiden kommenttipalstat ovat paikoin täysin todellisuudesta irrallaan – ja ennen kaikkea irvokasta luettavaa. Tänä päivänä ei työpaikkaa saada reippaudella ja hyvällä kädenpuristuksella, eikä nuorten työllisyyshaasteissa ole kyse laiskuudesta. E2 Tutkimuksen mukaan nuoret ovat itse asiassa keskimääräistä kunnianhimoisempia muihin ikäluokkiin verrattuna.
Vaikka syvimmät ongelmat kohdistuvat jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin pitkäaikaistyöttömiin tai osatyökykyisiin nuoriin, on haasteita harjoittelu- tai kesätyöpaikan saannissa aina korkeakouluissa asti. Vaikka korkeakoulututkinto parantaakin yksilön asemaa työmarkkinoilla, ei se ole tae työllistymisestä. Opintojen aikainen omalle alalle kiinnittyminen vahvistaa merkittävästi omaa työllistymisuskoa, mutta kaikille ei oman alan töitä ole tarjolla. Palaamme jälleen tilanteeseen, jossa oma arvo on koetuksella.
Sosiaaliturvan kiristykset ja muut hallitusohjelman kirjaukset ohjaavat ihmisiä tekemään enemmän töitä. Mutta mitä tehdä, kun töitä ei ole tarjolla?
Nuorten työllistyminen on yhteiskunnan vastuulla
On hienoa, että Laura sai lopulta töitä. Läheisen tuki voi joskus osoittautua kullanarvoiseksi, oli kyse sitten tsemppaamisesta, hakemuksen oikolukemisesta tai omien verkostojen hyödyntämisestä.
Liian moni nuori jää kuitenkin työllistymisyrityksissään yksin. Yhteiskunnan tulisi tukea ihan jokaista nuorta – perhetaustasta, terveydentilasta tai verkostojen laajuudesta huolimatta. Erityisesti vaikeammassa asemassa olevien nuorten työllisyyteen tulisi panostaa merkittävästi enemmän. Toivottavasti TE-uudistuksen myötä palveluiden laatua saadaan parannettua.
Kuten tutkimuksista käy ilmi, nuoret haluavat töitä ja kokea kuuluvansa sitä kautta yhteiskuntaan. Siksi on lannistavaa, kun työtä ei saakaan. Jos hallitus haluaa kannustaa kaikkia ottamaan enemmän töitä vastaan, on sen myös tehtävä toimia, jotta jokainen töitä haluava niitä myös saisi.
Lähteet:
Kallio, Jenni. (2023). Eletty, opittu, kamppailtu : Itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden rakentuminen institutionaalisessa järjestelmässä.
Mutanen, Heli. (2024). Kamppailua toimijuudesta ja identiteeteistä : nuoret aikuiset koulutuksen ja työn marginaalissa ja aktivointitoimenpiteissä.
Ylistö, Sami. (2023). Työttömyys, nuoret ja aktivointi : Tutkimus pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla
Ågren, Susanna. (2024). Epistemological Dissonance of Worker-Citizenship : Young vocational students’ and graduates’ negotiations of societal belonging within the changing labour market.
Annika Nevanpää
Kirjoittaja on henkilö, jonka mielestä ”mee töihin” on laiska heitto. Sen sijaan ”tuu töihin” olis kova.
annika.nevanpaa@nuorisoala.fi
