Viime viikkoina esillä olleet uutiset vakavista valta-aseman väärinkäytöksistä lasten ja nuorten harrastustoiminnassa ovat järkyttäneet monia. Ryhmästä ja sen jäsenistä vastuussa olevien aikuisten epäasiallinen, tai väkivaltainen, käytös ei ole koskaan hyväksyttävää. Jokainen nuoren kohtaama aikuinen voi olla merkityksellinen, mutta silloin kun kyseessä on itselle tärkeässä yhteisössä auktoriteettiasemassa toimiva ja valtaa nuorelle tärkeissä asioissa käyttävä henkilö, on epäasiallinen käytös erityisen haavoittavaa.
Harrastusryhmien turvallisuus ja mahdollisuus luottaa niissä toimiviin aikuisiin on tärkeää monesta syystä: ryhmissä voidaan kokea sellaista kuulumista ja hyväksytyksi tulemista, oppimista ja onnistumisia, jotka parantavat nuoren hyvinvointia nyt, mutta ovat samalla pohja tulevaisuuteen.
Toistuvat myönteiset ryhmäkokemukset ovat perusta sosiaaliselle luottamukselle, joka pitää ihmisen kiinni yhteiskunnassa sekä ohjaa tukemaan ja auttamaan muita, osallistumaan ja olemaan aktiivinen. Toisaalta kiusaaminen, syrjintä, uhkailu, nöyryyttäminen ja nolatuksi tuleminen toimivat päinvastoin, eivätkä koskaan edistä ryhmän olemassaolon tarkoitusta – ainakaan pidemmän päälle.
Millainen on hyvä ja toimiva ryhmä?
Ryhmän toimivuus perustuu siihen, että sen jäsenet kokevat kuuluvansa ryhmään ja haluavat panostaa sen tavoitteisiin ja toimivuuteen. Tämä voi tapahtua vain, jos ryhmässä on hyvä olla.
Turvallista ryhmää kuvaavia tekijöitä ovat eri tutkimusten mukaan ainakin luottamus, vapaus olla oma itsensä ja kokemus hyväksytyksi tulemisesta, ryhmään sitoutuminen ja yhteenkuuluvuus sekä osallisuus eli mahdollisuus ilmaista omia mielipiteitä ja tulla kuulluksi.
Toimimattoman ryhmän merkkejä ovat syrjinnän ja kiusaamisen ilmiöt, jakautuminen kuppikuntiin, vetäytyminen ja häiriköinti. Vahva aikuinen on tärkeä turvallisuutta tuova tekijä lasten ja nuorten ryhmässä. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että ryhmä toimii ja on turvallinen kaikille.
Kaikissa ryhmissä on vähintään joskus vaiheita, joissa ryhmä tarvitsee vahvistamista. Tämän lisäksi puuttuminen epäasialliseen käytökseen on tärkeää paitsi kasvatuksellisesti ja kohteen tukemisen kannalta, myös turvallisen ilmapiirin luomiseksi ryhmässä.
Puuttuminen lisää turvallisuuden kokemusta
Allianssin parin vuoden takainen Nuorelle turvallinen yhteisö -projekti toi esille, että nuoret kaipaavat aikuisilta vielä enemmän puuttumista kiusaamiseen ja häirintään. Projektissa haastatellut nuoret, jotka olivat toistuvasti kokeneet, ettei aikuisille kertominen johda mihinkään, olivat lakanneet kertomasta. Kynnys kertomiseen on erityisen suuri, kun vääränlaisen vallan käyttäjä on aikuinen ja auktoriteettiasemassa. Siksi jokainen vihje epäasiallisesta käytöksestä on tärkeää kuulla ja käsitellä, jotta kertomisen kynnys olisi mahdollisimman matala.
Puuttuminen voi tuntua joskus vaikealta, ja siihen kannattaakin miettiä yhdessä omaan ympäristöön sopivat tavat. Laadimme pari vuotta sitten Ihmisoikeusliiton johdolla syrjintään, häirintään ja vihapuheeseen puuttumiseen ohjeet nuorisotyöhön. Ohjeet voi kiteyttää näihin kolmeen vaiheeseen:
1. Pysäytä tilanne
Pysäytä meneillään oleva häirintä vetoamalla tilan/toiminnan arvoihin/sääntöihin. Osoita tukesi kohteelle tilan arvojen kautta.
2. Keskustele
Syrjinnän kohteen tukemiseksi ja häirinnästä vapaan tilan luomiseksi on tärkeää keskustella tapahtuneesta eri osapuolten kanssa.
3. Toimikaa yhdessä
Kerro työyhteisössäsi mitä tapahtui ja miten toimit. Pohtikaa yhdessä rakentavasti vaihtoehtoisia tilanteeseen puuttumisen tapoja.
Voit tutustua laajemmin ohjeistukseen Ihmisoikeusliiton blogissa ja soveltaa sitä myös muissa ympäristöissä! Ratkaisuja turvallisemman harrastustoiminnan tarjoamiseksi on esitetty myös Nuorten Akatemian, Rauhankasvatus-instituutin ja Opetushallituksen Harrastaen tutuksi -hankkeessa.
Kaikista syrjimättömän ja turvallisen nuorille suunnatun toiminnan ohjeista on luettavissa sama viesti: nuorisotyön vahvuuksia, kuuntelemisen taitoa, rohkeutta ja aikuisten yhteistyötä, tarvitaan.
Laura Heinonen
Kirjoittaja on Allianssin yhdenvertaisuusasiantuntija, joka uskoo, että kaikki oikeasti tärkeä tapahtuu ihmisten välillä