Onko teillä todella pokkaa väittää, että nuorten syrjäytyminen on ilmastonmuutosta suurempi ongelma? kysyi kaveri.
Pokkaa on, mutta ennen kaikkea johdonmukaisuutta. Jos nuoret eivät jaksa tai osaa tehdä työtä, ei heistä ole huolehtimaan maapallosta vuorollaan. Jos nuoret eivät pidä omaa elämäänsä elämisen arvoisena, ei elämisen mahdollistavasta ilmastosta ole iloa. Ja jos nuoret eivät koe olevansa yhdenvertainen osa yhteiskuntaa, ei heitä kiinnosta osallistua sen kehittämiseen – tai edes säilyttämiseen. Ilmastonmuutos on pysäytettävä järeimmillä mahdollisilla keinoilla, mutta samalla on tehtävä töitä sen eteen, että pysäyttäjiä on myös jatkossa.
On itsestään selvää, ettei ilmastonmuutos, nuorten syrjäytyminen tai mikään muukaan aikamme viheliäisistä ongelmista ole yksinkertainen tai muutamalla konstilla ratkaistavissa. Meidän on turha odottaa täydellistä ratkaisua, sillä sitä ei tule koskaan löytymään. Ylipäätään on turha odottaa! Aika on mainio lääke sydänsuruihin, mutta yhteiskunnallisille kriiseille se on kuin paisuttavaa hiivaa. Jokainen hetki, jonka tuhlaamme pyörittelemällä päätämme kykenemättä tekemään vaikeita päätöksiä, käynnistämällä taas yhden pilipalihankkeen, perustamalla kankean työryhmän tai kiukuttelemalla naapurille, joka sai suuremman rahoituksen kuin itse saimme, syrjäyttää lisää nuoria yhteiskunnasta.
Suurten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan tietoa, parempaa johtamista, rahaa ja tekoja.
Tietoa nuorten syrjäytymisestä ja sen syistä meillä jo on – esimerkiksi Me-säätiö on tehnyt datan kokoamiseksi ja muotoilemiseksi erinomaista työtä. Mutta syrjäytymisen torjumisesta ja sen vaikutuksista tietoa ei vielä ole. Kuinka paljon nuorten syrjäytymisen estämiseen on pantu rahaa? Montako hanketta meillä on nytkin käynnissä? Millaiset toiminnot ovat olleet tehokkaimpia minkäkin kohderyhmän osalta tai milläkin alueella? Mitkä hankkeet ovat olleet täysin turhia? Kuinka monella keinolla yritetään tavoittaa samoja nuoria – ja kuinka moni nuori jää kaiken tavoittelun ulkopuolelle? En usko, että tässä maassa kenelläkään on vastausta näihin kysymyksiin. Pitäisi olla.
Toinen ratkaisun edellytys on parempi johtaminen. Se tarkoittaa, että jonkun täytyy uskaltaa ottaa vastuu nuorten syrjäytymisen torjumisen kokonaisuudesta, osoittaa sille suunta, koota tieto, koordinoida eri tekijöiden työtä ja tehdä päätökset resurssien jakamisesta. Voisiko se joku olla nuorisotakuun neuvottelukunta, johon on koottu sekä opetus- ja kulttuuriministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön että työ- ja elinkeinoministeriön edustus? Tai kannattaisiko kaikki nuorten hyvinvointiin keskeisesti liittyvät asiat koota suoraan yhdelle ministerille ja yhteen ministeriöön, eikä jakaa niitä kolmelle? Voisiko tuleva hallitus mitata syrjäytyneiden nuorten määrää yhtä näkyvästi kuin nykyhallitus on mitannut työllisyysastetta?
Kolmanneksi tarvitaan rahaa. Tietämättä nuorten syrjäytymisen torjumiseen käytettyjen ja parhaillaan käytettävien miljoonien määrää uskaltaisin veikata, että summaa ei edes tarvitse juuri kasvattaa nykyisestä. Rahojen käyttö pitää vain suunnitella paremmin.
Ja neljänneksi: teot. Suomen suurinta ongelmaa ei ratkota vain Allianssissa, eikä edes nuorisoalan kesken. Siihen tarvitaan paljon leveämpi rintama – ja sille se vastuullinen johto.
Aloitimme niistä, joilla on tässä maassa eniten valtaa tehdä muutoksia: Pyysimme eduskuntapuolueita rakentamaan omat ohjelmansa* nuorten syrjäytymisen torjumiseksi. Emme tehneet sitä päästäksemme uutisiin tai aiheuttaaksemme avustajille ja poliitikoille ylimääräistä duunia – teimme sen haastaaksemme puolueet ajattelemaan. Sisäistämään Suomen suurimman ongelman ja etenkin pohtimaan, kuinka se voidaan ratkaista kuinkin puolueen arvojen mukaisesti.
Lopuksi vielä toinen kysymys kaverilta: Onko pakko olla niin negatiivinen ja viestiä nimenomaan ongelmasta? On. Olemme halunneet puhua nuorten syrjäytymisestä Suomen suurimpana ongelmana kahdesta syystä. Ensinnäkin se on totta, eikä hyssyttelystä tai kaunistelusta ole hyötyä kenellekään. Kyllä, syrjäytynyt nuori on ruma sanapari. Mutta nuorten syrjäyttäminen yhteiskunnasta on rumaa.
Toiseksi: Ongelmissa on se ylivoimaisen hyvä puoli, että ne voi aina ratkaista.
Anna Munsterhjelm
Allianssin toiminnanjohtaja
*) Kaikkien yhdeksän eduskuntapuolueen ehdotukset nuorten syrjäytymisen torjumiseksi löytyvät osoitteesta suomensuurinongelma.fi – sekä video- että tekstimuodossa. Kiitos puolueiden johdolle, kansanedustajille ja taustajoukoille, kun osallistuitte työhön! Erityisen mahtavaa oli kuulla, että useissa puolueissa nuorten hyvinvointia ollaan jo muutenkin nostamassa hallitusohjelmatavoitteiden ytimeen.