Harrastaminen on jokaisen lapsen ja nuoren oikeus

Blogit 17.5.2021

89% lapsista ja nuorista kertoo harrastavansa jotakin. Harrastamisen mahdollisuudet vaihtelevat kuitenkin merkittävästi erilaisista taustoista tulevien lasten ja nuorten välillä. Tiedämme harrastamisen myönteiset vaikutukset: mahdollisuus harrastaa mieleistä harrastusta sopivalla intensiteetillä edistää nuoren hyvinvointia, osallisuutta ja positiivista minäkuvaa. Harrastukset tarjoavat oppimisen, onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia ja tukevat kasvua.

Kuntavaalit voivat olla harrastusvaalit. Kunnat vastaavat muun muassa alueensa liikuntapaikkojen ja kulttuuritilojen rakentamisesta sekä taloudellisen tuen tarjoamisesta erilaisille harrastustoimintaa järjestäville yhdistyksille. Kunnat järjestävät vapaan sivistystyön palveluja, kuten kansalaisopistojen tarjoamaa koulutusta sekä huolehtivat kunnallisen nuorisotyön edellytyksistä.

Marinin hallituksen ohjelmassa tavoitellaan jokaiselle nuorelle yhtä mielekästä harrastusta. Harrastamisen Suomen-malli on tuonut kokeilukuntiin ympäri Suomen maksuttomia harrastuksia koulupäivän yhteyteen. Usein kunta on koonnut kiinnostuneiden harrastustoimijoiden kanssa peruskouluikäisille tarjottavan harrastustarjottimen. Kun koulupäivä loppuu, pyörähtävät harrastukset käyntiin.

Mallissa on puolensa ja se on valtava loikka eteenpäin harrastamisen tunnustamisessa merkittäväksi nuorten hyvinvointia tukevaksi politiikaksi. Nuorten omien toiveiden kunnioittaminen voisi kuitenkin olla vahvempaa. Vaikka opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttää nuorten kuulemista harrastuksia järjestettäessä, ovat tarjottavat harrastukset kuitenkin käytännössä riippuvaisia siitä, mitkä paikalliset harrastustoimijat pystyvät sopeuttamaan oman toimintansa melko kapeaan raamiin, joka toiminnalle on asetettu.

Valtakunnallinen koululaiskyselyn avulla on saatu arvokasta tietoa nuorten toivotuimmista harrastuksista. Alakoululaiset toivovat muun muassa parkouria, kiipeilyä, ruuanlaittoa, eläinkerhoa, kuvataidetta, lumilautailua ja laskettelua ja jalkapalloa. 

Yläkoululaisten suosikit ovat kuntosali, lumilautailu ja laskettelu, ruuanlaitto, keilailu, ampumaurheilu tai jousiammunta, mopon korjaus ja biljardi. Mopon korjaaminen kiinnostaa yläkouluikäisiä poikia.

Tytöillä ja pojilla on eri toiveharrastukset. Tyttöjen toiveena on ratsastus, ruuanlaitto, kuvataide, eläinkerho, tanssi, kiipeily ja agility. Kiinnostusta tytöissä herättävät myös mm. elokuvakerho, kädentaidot, muotipiirtäminen ja valokuvaus. Pojilla kärjessä ovat parkour, pelisuunnittelu tai koodaus, jalkapallo, mopon korjaus, BMX-pyöräily/maastopyöräily, metsästys ja lumilautailu tai laskettelu. Myös historiakerho, arkkitehtuuri sekä media-, video- ja valokuvaustaide kiinnostavat poikia. 

Vaikka nuorten toiveet ovat moninaisia, uskallan väittää, että käytännössä suurin osa piloteissa tarjotuista harrastuksista on kuitenkin urheiluseurojen järjestämää harrastustoimintaa. Arvokasta, tärkeää ja hauskaa sekin, mutta ei kaikkien nuorten toiveiden mukaista. Kun tiedämme, että liikunnallisuuskin kasautuu ja periytyy ylisukupolvisesti, olisi tärkeää tuoda koulupäivien kerhotoiminnan rinnalle muitakin tapoja tukea nuorten omaehtoista harrastamista ja mahdollisuutta valita harrastus.

Allianssi on pitänyt esillä nuorille tarjottavaa harrastusseteliä Islannin mallin mukaisesti. Setelimallinen harrastustuki lisää nuorten mahdollisuuksia valita mieleistä tekemistä ja se tuo myös uusia harrastuksia aidosti valittaviksi. Seteli myös parantaa pienituloisten perheiden lasten mahdollisuuksia ohjattuun toimintaan osallistumiseen. Seteli tukee välillisesti myös harrastustoimintaa tarjoavia tahoja ja ohjaa tulovirtaa suoraan harrastuksen järjestäjille; usein kansalaistoimijoille. Koronakriisin koeteltua myös harrastuksen järjestäjiä, olisi setelimallinen tuki suoraa tukea paikallisella tasolla toimiville harrastuksen järjestäjille.

Kuntien ei tarvitse jäädä odottamaan valtion (joskus hitaita) toimenpiteitä. Jokaiselle nuorelle tarjottavaa harrastamisen tukea voi nimittäin laittaa jakoon heti ensi vuoden budjettiin! Kyseessä ei ole sen kummallisempi tuki, kuin monessa kunnassa käytössä olevat vaippa- tai tuttirahat syntyville lapsille. Sen sijaan vaikuttavuus nuorten hyvinvointiin sekä alueen elinvoimaan on varmuudella suurempi.

Katja Asikainen

Kirjoittaja on Allianssin kotimaan vaikuttamisen asiantuntija, jonka vastuulla on muun muassa nuorten harrastaminen.

katja.asikainen@alli.fi


Avainsanat:

Katso myös