Rahat vähenee, nuoret vähenee, nuorisotyön tuki vähenee.
Tämä on tuttu huoli kaikille, jotka elävät tällä hetkelllä kunnissa seuraten pienenevien budjettien suunnittelua. Kuntien talous ja väestön ikääntyminen on haastava yhtälö ja sen haasteen syvyydestä on saatu juuri uutta tietoa.
Maakuntien liitot, Kuntaliitto ja konsulttiyhtiö Perlaconin selvittivät kuntien ja maakuntien väestökehitystä 2020-luvulla ja vahvistivat sen jyrkän ikääntymisen trendin, minkä olemme jo tovin Suomessa tienneet. Haaste on todellinen ja se on suuri, sillä kunnilla on yhä vähemmän rahaa käytettävissään ikääntyvän väestön tärkeisiin sote-palveluihin. Selvitys käynnisti keskustelun, jonka tuloksena saattoi vetää johtopäätöksen, että kuntien tulee siirtää resursseja nuorten ikäluokkien palveluista ikäihmisten hoivaan.
Se olisi ikäänyvän Suomen talousongelmiin väärä ratkaisu, minkä vuoksi huolen nuorisotyön rahoituksen kapenemisesta kunnissa pitäisi olla turha.
Väestöennusteesta ei voi vetää johtopäätöksiä vain makrotasolla ja numeroiden perusteella. Lasten ja nuorten määrä vähenee Suomessa, mutta päätöksenteko on aina väestöpyramidin seuraamista monimutkaisempaa.
Totuus nimittäin on, että mitä vähemmän Suomessa kasvaa lapsia ja nuoria, sitä tärkeämpää heistä on huolehtia. Jos yhtäkään nuorta ei ole ollut varaa menettää, tulevaisuudessa on vielä vähemmän.
Suomen suurin ongelma on jo kauan ollut nuorten syrjäytyminen ja nuorten pahoinvointi. Suomessa on arvioitu olevan 61 000 yhteiskunnassa syrjässä olevaa alle 30-vuotiasta nuorta. Vuoden 2018 lopussa lähes 25 000 16–34-vuotiasta nuorta sai työkyvyttömyyseläkettä tai määräaikaista kuntoutustukea. Mielenterveysperustaiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat yleistyneet ja joka viidennellä nuorella on mielenterveyden häiriö, joka tarvitsisi hoitoa.
Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi järjesti keväällä 2019 nuorisotyötä tekeville kyselyn, jonka pohjalta julkaistiin tammikuussa tietoa suomalaisesta nuorisotyöstä. Nuorisotyötä tekevien suurimmat huolenaiheet liittyvät nuorten riskiin syrjäytyä yhteiskunnasta ja sosiaalisista verkostoista. Riski syrjäytyä nivoutuu yhteen yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen kanssa ja linkittyy vahvasti mielenterveysongelmien lisääntymiseen. Huoli syrjäytymisen periytymisestä ja ongelmien kasautumisesta yhdistää kaikkia nuorisoalalla toimivia tahoja.
Kestävyysvajeen syvyys on laajasti tiedossa, mutta ratkaisuja pitää tehdä hyvien vaikutusarvioidan kanssa. Jos nuorten syrjäytymiseen ei puututa vahvemmin, menetetään kokoajan tulevien työikäisten joukosta arvokkaita tekijöitä. Mitä selkeämpää väestön pieneneminen ja ikääntyminen on, sitä enemmän pitää satsata nuorten hyvinvointiin, palveluihin, nuorisotyöhön ja nuorten osallistuuteen kuntien kehittämisessä.
Tulevaisuudesta kannattaa pitää huolta.
Niina Ratilainen
Kirjoittaja on Allianssin kuntataloudesta helposti innostuva vaikuttamisen asiantuntija