Ministeriöiden kansliapäälliköt julkaisivat maanantaina tulevaisuusvisionsa. Dokumentissa käydään läpi virkamiesten näkemys tulevan hallituskauden avainkysymyksistä. Tulevaisuutta tarkastellaan kolmen päätavoitteen kautta, jotka ovat yhdenvertaisuuden edistäminen, kestävä kasvu ja turvallinen ja vakaa yhteiskunta. Näiden päätavoitteiden pohjalta on havaittu 5 muutosilmiötä, joille tarttis jottai tehrä.
Ja sitten on se “jottain”. Ehdotukset ovat juuri niin epämääräisiä, mutta kuitenkin niin konkreettisia, että melkeenpä jokainen voi valita dokumentista itselleen sopivimmat kärjet. Ja hyvät kärjet löytyvät myös nuorisoalalle! Näitä kärkiä kannattaa nostaa omassa argumentaatiossaan vaalikevään aikana, sillä kansliapäälliköiden raportti on merkittävällä tavalla hallitusohjelmaneuvotteluita ohjaava dokumentti.
3 nostoa ohjelmasta:
1. Osallisuus otetaan tosissaan
-
luottamus politiikkaan ja yhteiskuntaan on heikentynyt, erityisesti sellaisissa ryhmissä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan tukea eniten. Luottamuksen palauttaminen vaatii työtä.
-
“Poistamalla osallistumisen esteitä ja vahvistamalla kaikkien väestöryhmien osallisuutta ja turvallisuutta voidaan vähentää eriarvoisuutta ja vahvistaa yhteiskunnallista luottamusta.”
-
Myös kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset mainitaan omana olennaisena kohtanaan: “Syrjäytymiskehityksen pysäyttäminen ja ehkäisy toteutetaan laaja-alaisesti ja vahvan kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksistä pidetään huolta.”
2. Osaaminen on kynnyskysymys Suomen menestymiselle
-
Kaikkien – siis KAIKKIEN – osaamis- ja koulutustasoa on nostettava. On kehitettävä “kannustimia, toimintamalleja, verotusratkaisuja ja tukimuotoja”, jotta ihmiset kehittäisivät omaa osaamistaan ja yritykset tunnistaisivat henkilöstönsä kouluttautumisen hyödyn. “Rahoitusta voidaan ohjata nykyistä tavoitteellisemmin esimerkiksi työn murroksessa ilman työnantajan tukea jääville, heikon pohjakoulutuksen omaaville ja työttömille.”, eli jotenkin tarttis ratkaista se, että täydennyskoulutusta käyttävät lähinnä korkeakoulutetut naiset. Jottai tarttis tehdä taas niih.
-
“Koulutuksen ja oppimateriaalien avoimuutta ja digitaalisuutta koko koulutusjärjestelmässä tulee vahvistaa.” Kyllä tämän voi ihan maksuttoman toisen asteen näkökulmasta positiivisena linjauksena ottaa!
-
“Varhaiskasvatuksen ja koulutusjärjestelmän tulee antaa lapsille ja nuorille valmiudet jatkuvaan oppimiseen. Puutteelliset perustaidot tai koulutus heikentävät elinikäisen oppimisen edellytyksiä ja lisäävät painetta korjaaviin toimenpiteisiin työiässä.” Näin on. Tässä elinikäisen oppimisen hybriksessä on nuorisoalan pidettävä kiinni myös perusasioista: peruskoulutuksen ja toisen asteen merkitys ihmisen elämässä on massiivinen. Ja tämän vuoksi riittävä resursointi on välttämätöntä.
Rikon tätä kolmen pointin ja kolmen bulletin rakennetta tässä vaiheessa nyt sen verran, että totean päivän selvän asian: elinikäisen oppimisen hybris on hieno asia, mutta koulutuksen rahoituksen uusjako on myös jännä juttu. Kun keskustellaan siitä, että missä vaiheessa ja kuinka paljon oppijan tulee itse maksaa osaamisensa päivittämisestä, aukeaa ovi helposti perinteiseen lukukausimaksukeskusteluun ihan perinteisenkin korkeakoulutuksen kohdalta. Että siinä mielessä keskustelua kannattaa seurata tarkasti.
3. EU on osa ratkaisua, ei osa ongelmaa
-
Dokumentti penää Suomelta nykyistä suurempaa aloitteellisuutta kansainvälisissä kysymyksissä ja EU:n toimintakyvyn vahvistamisesta. Mitä sillä tarkoitetaan? Ei varsinaisesti ainakaan minulle selvinnyt.
-
Ilmastonmuutos vaatii toimia heti, ainakin otsikkotasolla. Mutta sitten kun mennään leipätekstiin: “Tarvittavat toimet voivat edellyttää isoja muutoksia energia- ja päästöintensiivisillä teollisuudenaloilla tai merkittäviä rajoitteita ja maksuja esimerkiksi liikenteen tai energian kulutuksen ohjaamiseen päästöttömäksi.”, “Hiilinielujen kasvattaminen ja päästöjen vähentäminen tasapainoisesti voi edellyttää muutoksia metsien käyttöön ja turpeen energiakäytön vähentämistä.” “Verotuskäytöntöjen päivityksellä näitä toimenpiteitä voidaan tukea.” “Ilmiölähtöinen budjetointi kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi auttaisi tuomaan ilmastopolitiikan kytkennän julkiseen talouteen näkyväksi”… Voisi, ehkä, joskus joo. Melkeen kuin kannanottaminen jännittäisi.
-
YK:n Agenda 2030 tavoitteisiin viitataan useasti ja tekstistä välittyy, että tavoitteiden toteuttamiseen suhtaudutaan vakavasti niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Silja Silvasti
Kirjoittaja on Allianssin vaikuttamisen asiantuntija