Kiitos ei ole kirosana, vaikka se siltä joskus tuntuu, kun sitä niin harvoin käyttää. Liian harvoin tulee sanottua kiitos työkaverilleen.
Istun nuotiolla ympärilläni sudenpentuja, seikkailijoita ja johtajia. Lauletaan nuotiolauluja, nauretaan sketseille, leikitään tyynyrallia, hiljennytään kuuntelemaan iltatarinaa ja päätetään yhteinen hetki sisaruspiiriin toivottaen toisillemme hyvää yötä.
Kiitos Pöllö, Kenonen, Alminen, Lentsu, Kipinäsiskot, Juha, Pekka, Tapani ja lukemattomat muut partiolaiset, jotka olette luottaneet minuun, uskoneet minuun, antaneet mahdollisuuden johtaa pieniä ja suuria juttuja, antaneet mahdollisuuden vaikuttaa partiossa ja erityisesti viettää aikaa nuotiolla partiokavereiden kesken. Ilman teitä en olisi partiopolulla ja eläisi juuri nyt unelmaani. Kiitos!
Taas kerran vastasin puheluusi. Kuulin äänestäsi, että asiat eivät ole hyvin. Olit hiljaa. Odotin. Kuulin raskaan huokaisun. Kysyin kuinka voit. Ja sitten puheestasi ei meinannut tulla loppua. Annoin sinun puhua, kuuntelin sinua. Kun lopetit, olimme yhdessä hiljaa. Ei ollut sanoja. Sanoit kiitos, kun taas kuuntelit, helpotti ja sitten lopetit puhelun.
Nuorten illassa oli koolla joukko rippikoululaisia. Olin suunnitellut ohjelmaa, mutta mikään ei tuntunut heitä kiinnostavan. Jokainen ehdotettu juttu tyrmättiin, ja kysyttiin, kuinka kauan pitää vielä olla, että rippikoulukorttiin saa merkinnän. Omat jutut kiinnostivat enemmän. Koko ilta oli hälinää. Joukossa oli kaksi nuorta, jotka eivät menneet joukon mukana. Kiinnitin heihin huomiota, ja aloin tehdä heidän kanssaan suunnittelemiani juttuja kiinnittämättä huomiota äänekkäisiin vastarannan kiiskeihin. Vähitellen remuava joukkio hiljeni ja alkoi kiinnostua siitä, mitä teimme. Mukaan yhteiseen tekemiseen liityttiin yksi toisensa jälkeen. Ilta päättyi hartauteen, johon koko joukko osallistui. Kotiinlähdön koittaessa äänekkäimmät kiittivät hyvästä illasta. Tullaan seuraavallakin kerralla.
Kiitos Aila ja naapuriseurakunnan Mane! Te olette minun esikuviani nuorisotyössä. Te kuuntelitte hiljaisia, otitte mukaan ne äänekkäätkin. Kuljitte rinnalla ja olitte läsnä. Hassuttelitte ja olitte vakavia. Erityisesti Aila, joka oli tukena erilaisissa elämän tilanteissa, myös nyt aikuisiällä. Sinun luoksesi oli helppo tulla. Sinulla oli aikaa, vaikka sitä ei ehkä kuitenkaan aina ollut. Te asetitte rajat, olitte jämyjä. Olit Aila rohkea ja aina nuorten puolella. Seuriksella oli paikka minne tulla perjantai-iltaisin, tai joskus jopa kotiisi. Uskonpa, että ilman teitä tieni olisi vienyt toisenlaisille poluille, en olisi nuorisotyön polulla. Kiitos että olitte ja olette!
Kymppileirin iltaohjelma on alkamassa. Bändi on valmiina. Ensimmäiset soinnut halkovat teltan halki, kunnes ääni katoaa kokonaan. Miksauspöydän takana oleva nuori ryntää lavalle tutkimaan piuhoja. Hetken kuluttua uusi yritys ja ongelmat on ratkaistu. Samaan aikaan iltaohjelman kanssa valmistellaan makkaranpaistoiltaa sadalle leiriläiselle.
Tilanteesta on vastuussa joukko nuoria, joista yksi ajelee sujuvasti pikkubussilla hankalistakin kohdista tarvikkeita kuljettaen. Kolmas nuori valmistelee vetäjien kanssa seuraavan päivän askarteluja. Johtajiston iltapalaverissa nuoret ovat samaa joukkiota kaikkien kanssa, tasavertaisia, heihin luotetaan ja heille annetaan mahdollisuus.
Kiitos Esa, Purtsi, Jone ja Mono! Te olette olleet läsnä lapsilleni, antaneet mahdollisuuden, tukeneet, kuunnelleet, auttaneet ja opastaneet. Te olette lapsilleni tärkeitä. Ilman teitä moni asia olisi toisin. Kiitos, että olette antaneet aikaanne, välittäneet ja jakaneet rakkautta. Te toteutatte työssänne sanoja: sinä riität, sinä kelpaat ja sinä et ole yksin. Kiitos!
Jokainen kohtaamamme ihminen jättää sinuun jäljen. Sillä jäljellä voi olla elämään mullistava vaikutus. Kunpa vain itse voisin jättää jäljen työni, olemiseni, sanojen, tekojeni kautta kohtaamaani lapseen, nuoreen, ja aikuiseen. Maailma tarvitsee välittäviä, läsnäolevia aikuisia, jotka jakavat ympärilleen lohtua, tukea ja ennen kaikkea rakkautta. Sitä minä olen saanut kokea nuorisotyössä, ja toivon että voisin sitä jakaa eteenpäin.
Hyvää nuorisotyön viikkoa kaikille!
Sanna Parkkinen
Kirjoittaja työskentelee Oulun seurakuntien partiotyöstä vastaavana nuorisotyönohjaajana. Hän tykkää kutoa villasukkia ja katsoa englantilaisia tv-sarjoja.
Voit kommentoida ja keskustella blogikirjoituksesta Allianssin Facebook-sivulla.
Kirjoitus on osa Nuorisotyön viikon blogikirjoitussarjaa. Viikkoa vietetään 8.-14.10.2018. Lisätietoja osoitteesta alli.fi/nuorisotyonviikko