Muistan, miten opiskelimme kasvihuoneilmiötä ylä-asteen ympäristötiedon oppitunnilla. Auringon säteilyn nuoli ei pääse kimpoamaan takaisin avaruuteen ilmakehän kaasujen läpi, vaan suuntautuu takaisin maahan lämmittämään palloa. Me nuoret olemme kasvaneet tiedon keskellä ilmastonmuutoksesta. Me olemme tienneet jo vuosia, että seuraukset ovat vakavat, jos emme yhteiskunnassa kääri hihoja ja ala toimia. Kukin toimikoot omien käsivarsiensa koon mukaisesti, kaikkien panosta tarvitaan.
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi viime viikolla odotetun raporttinsa 1,5 asteen lämpenemisestä. Keskimäärin maapallon ilmasto on lämmennyt jo yhden asteen esiteolliseen aikaan verrattuna, Suomessa kaksi astetta. Vuoden 2015 Pariisin ilmastokokouksessa tilattu raportti kokoaa yhteen tutkimustietoa ilmastonmuutoksesta ja ohjaa ilmastopolitiikkaa. Vaikuttaa siltä, että raportin tietojen myötä uutisvälineet ja poliitikot ovat vihdoin heränneet ilmastonmuutoksen uhan vakavuuteen uudella tavalla.
Minulla on raportin suhteen sekä hyviä että huonoja uutisia. Otetaan huonot ensin, jotta päästään jatkamaan toiveikkuuden tiellä sen jälkeen. Huonot uutiset ovat, että Pariisin sopimuksen mukainen korkeintaan 2 asteen lämpeneminen ei riitä turvarajaksemme, vaan lämpeneminen on rajoitettava 1,5 asteeseen. Jos siinä ei onnistuta, 10 miljoonaa ihmistä enemmän kärsii merenpinnan nousun aiheuttamista riskeistä. Tällä päästömenolla 1,5 asteen lämpeneminen saavutettaisiin jo vuonna 2040 eli 22 vuoden päästä.
Ilmastonmuutos iskee vahvimmin kaikkein köyhimpiin maihin, joissa nuorten osuus väestöstä on suurin: noin 85 prosenttia maailman nuorista elää kehittyvissä maissa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset heikentävät suorasti ja epäsuorasti miljoonien nuorten elämän edellytyksiä, kuten toimeentulon turvaamista ja terveyttä. Mitä tästä kaikesta voi päätellä on, että tarvitaan ennennäkemättömiä päästöleikkauksia ennennäkemättömällä vauhdilla.
Nyt on hyvien uutisten vuoro. Meillä on kaikki tarvittavat keinot lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen ja me nuoret olemme tavoitteen saavuttamisessa varsin keskeisessä asemassa. Vuoden 2018 nuorisobarometrin mukaan melkein 70 prosenttia nuorista on huolissaan ilmastonmuutoksesta – ilmastoahdistus on termi, joka kuvaa maailman aikaamme hyvin. Tunteet ovat kuitenkin siitä hyviä työkaluja, että ne on mahdollista valjastaa toiminnan lähteeksi. Tunteet kertovat siitä, että välitämme. Välitämme tulevaisuudestamme ja niiden tulevaisuudesta, jotka tulevat meidän jälkeemme.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset osuvat nuoriin ympäri maailmaa, mutta aktiivisen toimijan rooli sopii meille paljon uhrin roolia paremmin. Nuoret voivat olla johtajia ilmastonmuutoksen torjunnassa, vanhempien sukupolvien ilmastomentoreita ja suunnan näyttäjiä. Voimme kertoa, näyttää esimerkkiä ja toimia.
Nuoria johtajia on jo. Ruotsissa 15-vuotias Greta Thunberg istui kaksi viikkoa parlamenttitalon edessä koululakossa, vaatimassa maansa poliitikkoja tekemään enemmän ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Nyt Greta lakkoilee parlamenttitalon edessä joka perjantai, koulukirjat mukanaan, muistuttamassa kansanedustajia ilmastotyön tärkeydestä. Suomessa Gretan tueksi on järjestetty Perjantait Gretan kanssa- kokoontuminen eduskuntatalon portailla, jossa on vaihtelevaa ohjelmaa kuorolauluista kylttien koristeluun. Pysyvä mielenilmaus jatkuu joka perjantai klo 8-12 aina kevään eduskuntavaaleihin saakka.
Suomi saa tulevana lauantaina nuoren johtajan kunniavieraakseen ilmastomarssille. Marssille on Gretan lisäksi ilmoittautunut mukaan tuhansia ihmisiä ja monet nuorisojärjestöt, Allianssi mukaan lukien, kutsuvat ihmisiä koolle vaatimaan kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Marssithan kanssani? Osoitetaan, että meillä on sitä, mitä Suomen ilmastopolitiikka tällä hetkellä tarvitsee: nuorten johtajuutta.
Ilmastoherätys – vaikuttamistyöpajat nuorille tapahtuma ennen ilmastomarssia la 20.10.: https://www.facebook.com/events/538796693192366/
Ilmastomarssi la 20.10.: https://www.facebook.com/events/2122339054700231/
Milja Suihko on Allianssin ilmastodelegaatti.