“Ne nuoret, jotka ovat olleet vaarassa syrjäytyä ja jäädä kotiin, ovat nyt vielä suuremmassa vaarassa. Sosiaalisten kontaktien vähentyessä, nuorten yksinäisyys lisääntyy. Epätietoisuus tulevasta ja kuinka kauan tilanne jatkuu, aiheuttaa huolta ja ahdistusta. Koulunkäynti niille, jotka eivät ole itseohjautuvia on haastavaa ja jotka tarvitsevat erityistä tukea/tsemppausta eivät sitä nyt saa. Taloudelliset vaikutukset näkyvät myös lasten elämässä. Vanhemmilla voi olla haastetta ruokkia lapsia nyt kun ovat kotona koko ajan.”
Tämä ei ole muisto 90-luvun lamasta. Tämä on avoin vastaus Allianssin tekemästä kyselystä nuorisoalan toimijoille 2020-luvun kevään pandemian poikkeustoimien alkuvaiheessa. Koronaviruksen pysäyttäminen on siirtänyt nuorten kohtaamista digitaalisille alustoille, lopettanut nuorten palveluja, pysäyttänyt harrastustoiminnan, sekoittanut nuorten arjen ja epävarmuutta tulevaisuudesta.
Kyselyn vastauksista näkee, miten mutkattomasti nuorisotyön kentällä on on siirrytty whatsapp-päivystykseen ja Discordin nuorten iltojen pitämiseen. Niistä näkee myös nuorisotyön ammattilaisten syvän huolen nuorten pärjäämisestä, ongelmien syvenemisestä, kotona selviämisestä, perusarjen hallinnan romahduksista ja tulevaisuudenuskon heikentymisestä.
Olemme vielä akuutissa kriisissä, mutta seurauksia kannattaa jo hoitaa. 90-luvun laman suuri muisto on hyvin raskaat ajat, yksilöiden tragediat, joista kuitenkin selvittiin yhdessä. Tuo lama jätti kuitenkin pysyvän jäljen lapsiin ja nuoriin. Tässä ajassa on paljon samaa talouden kriisin mittaluokassa. Vaikutukset eivät jakaudu samalla tavoin kuntien, nuorisotyön, perheiden tai nuorten välillä.
Tämä aika ei saa jättää jälkeensä sukupolvea, joka kantaa heikompia lähtöasetelmia mukanaan koko elämänsä. Pandemia-ajasta on selvittävä ilman uutta laman lasten sukupolvea.
Siksi nyt on täysin oikea aika tehdä nuorten hyvinvoinnin Suomen malli, jolla on selkeä tilaus ja tarkoitus. Suomessa on pitkään yritetty kopioida Islannin mallia nuorten syrjäytymisen vähentämiseksi. Se ei ole onnistunut, koska eri olosuhteissa ja ajassa tehtyä politiikkaa ei voi kopioida sellaisenaan. Nuorisotutkijat arvioivat hiljattain, ettei mitään tiettyä Islannin mallia ole oikeastaan ollut, eikä hyvinvointitulokset ole kiistattomia.
Ehkä emme ole onnistuneet myöskään siksi, että meiltä on puuttunut yhteinen tilannekuva siitä, mikä on yhteisten ponnisteluiden arvoinen ydin Suomen mallille. Jos Suomen mallille tarvitaan suuri tehtävä, niin tässä meillä on sellainen.
Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on sovittu Islannin mallin mukaisesta Suomen mallin toteutuksesta. Valmistelu on alkanut lupaavasti nuorten harrastusmahdollisuuksien lisäämisellä. Akuutti koronakriisi uhkaa nyt nuorten hyvinvointia ja nuorten palveluita, minkä vuoksi myös nuorisopolitiikan pitää muuttua vastaamaan suurta kriisiä. Islannin mallissa puututtiin 90-luvulta alkaen niihin nuorten hyvinvoinnin ongelmiin, jotka yhteiskunnassa koettiin yhteisesti suurimmiksi ongelmiksi.
“Nuoret ovat ahdistuneita, peloissaan ja heidän kannaltaan elintärkeät ja keskeiset arjen kulmakivet ovat romahtaneet – mielenterveyden haasteiden tuki on muuttunut satunnaisiksi puheluiksi, uutisten seuraaminen ahdistaa ja esim. kuntouttava työtoiminta, koulutus sekä muut ryhmätoiminnot ovat muuttuneet verkkotyöskentelyksi tai vaihtoehtoisesti peruuntunut kokonaan. Tämä tulee näkymään lisääntyvinä mielenterveyden haasteina, päivärytmin menetyksenä, sosiaalisten tilanteiden pelkona pitkään vielä poikkeustilanteen loputtuakin – Myös osa nuorista on kohdannut lomautuksia, töiden vähenemistä, joka vaikuttaa merkittävällä tavalla toimeentuloon ja vaarantaa arjen jatkumisen.”
Olisiko nyt 2020-luvun Suomen mallin aika?
Allianssin teesit Suomen mallille:
- Annetaan nuorille lupaus, että teemme kaikkemme huolehtiaksemme nuorista koronapandemian vaikutuksilta.
- Islannin kokemuksia hyödyntäen on mahdollista luoda päättäjien, tutkijoiden ja nuorten kesken yhteinen Suomen malli, jonka tavoitteena on nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen ja pandemian negatiivisten vaikutusten minimointi.
- Nuorten moninaisiin haasteisiin tarvitaan ministeriöiden ja hallinnontasojen rajoja ylittäviä ratkaisuja. Tarvitaan asiantuntijuutta, tutkimusta ja lapsi- ja nuorivaikutusten arviota.
- Politiikkaa voi tehdä niin, että nuorten syrjäytymiseen ja hyvinvoinnin ongelmiin puututaan kokonaisvaltaisesti. Koska aiheet eivät ole helppoja tai tulokset nopeita, kannattaa työtä tehdä parlamentaarisesti.
- Akuutin kriisin laannuttua tulee keskittyä toimenpiteisiin, joilla ehkäistään pitkän aikavälin vaikutukset nuorten ikäluokkien tulevaisuuteen. Seurannan pitää ulottua kauas – samoin valmiuden korjaaviin toimenpiteisiin.
- Koulutusjärjestelyihin ja jatko-opintomahdollisuuksiin liittyvä epätietoisuus, kesätöiden löytämisen hankaluus, kasvava nuorisotyöttömyys, mielenterveysongelmat, etuusjärjestelmän mahdollinen joustamattomuus ja nuorisotyön alasajo ovat kaikki erittäin potentiaalisesti toteutuvia uhkia nuorten hyvinvoinnille pitkällä tähtäimellä. Suomi voi arvioida talouskriisin ratkaisuja myös nuorten pärjäävyyden tukemisen kannalta.
- Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja korjaaviin toimenpiteisiin liittyvät politiikkatoimet ovat tällä hetkellä jakautuneet useamman ministeriön vastuulle, minkä vuoksi millään taholla ole riittävää käsitystä nuorten hyvinvoinnin eikä syrjäytymisen ehkäisyn kokonaisuudesta. Suomen mallilla saadaan nuorten hyvinvoinnin edistämiseen selkeämpää johtamista.