Minulla on ollut työn alla viime kuukaudet nuorisoalan yhteinen ponnistus – nuorten vaalikone. Vaalikone kokoaa ehdokkailta vastaukset nuorten kannalta tärkeisiin vaaliteemoihin. Kone julkaistaan kolmella kielellä sekä eduskunta- että eurovaaleissa.
Nuorten vaalikonetta työstettiin avoimissa työpajoissa ja nuorten koekäyttäjien kanssa. Kysymysten kommenttikierrokselle osallistui lähes sata henkeä. Vaikka kaltaiseni osallisuusintoilija on samalla tyytyväinen lopputulokseen, on kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että vaalikoneet ovat lähtökohtaisesti aina vähän huonoja.
Nuorten vaalikoneen juuret juontuvat vaaleihin 1996, jolloin nuorisoalan kattojärjestö kehitteli ensimmäistä nykyisen kaltaista vaalikonetta, Haravaa. Samanaikaisesti ensimmäisen vaalikoneensa julkaisi Yle, ja viimeisten vuosikymmenten aikana vaalikoneet ovat yleistyneet huimasti. Vaalikoneet auttavat etsimään sopivaa – tai sopimatonta – ehdokasta, listaavat vaaleissa puhututtavia aiheita ja toimivat ajanvietteenä. Silti niissä on mielestäni neljä ilmeistä heikkoutta:
1. Vaalikoneet yksinkertaistavat monitahoisia asioita.
Hyvä vaalikonekysymys on napakka ja jakaa mielipiteitä. Siinä kysytään vain yhtä asiaa kerrallaan, ja kysymys on helppo omaksua kertalukemalla. Harvat poliittiset päätökset ovat kuitenkaan mustavalkoisia täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä -linjauksia ilman faktapohjaista perustelua.
Koska vaalikonekysymyksiä laadittaessa on tiivistettävä monitahoinen politiikkavaihtoehto lauseen mittaiseksi väittämäksi, jää ehdokkaalle ja äänestäjälle vastauksissaan tulkinnanvaraa. Mitä käytännössä tarkoittaa, jos on “jonkin verran samaa mieltä” toisen asteen opiskelumateriaalien maksuttomuudesta?
2. Vaalikone korostaa ehdokkaita, ei puolueita
Äänestäjän “kuluttajansuoja” on melko heikko, mikäli hän perustaa äänestyspäätöksensä vain yksittäisen ehdokkaan vastauksiin. Suomessa ääni menee ennen kaikkea puolueelle ja toissijaisesti yksittäiselle ehdokkaalle.
Oma ehdokas ei välttämättä menesty, mutta annettu ääni silti hyödyttää puolueen muita kandidaatteja. Toisaalta yksittäinen kansanedustaja tai meppi ei yksin päätä ryhmänsä linjoista. Monet sovellukset onneksi laskevat nykyään saman puolueen kaikkien ehdokkaiden vastausten yhteensopivuuden äänestäjän mielipiteiden kanssa.
3. Vaalikoneet ohjaavat vaalikeskustelua – joskus epäolennaiseen suuntaan
Useat ehdokkaat kritisoivat alkuvuodesta Helsingin Sanomien eduskuntavaalikonetta, jossa kysytään ehdokkaiden suhtautumista seksuaalivähemmistöjen avioliitto-oikeuteen. Kyseessä on jo olemassa oleva oikeus, jonka kumoamista vaativan kansalaisaloitteen eduskunta on selkein äänin hylännyt juuri kuluneella vaalikaudella. Miksi tasa-arvoinen avioliitto nostettiin uudestaan vaaliaiheeksi?
Vaalikonekysymysten valinta on aina arvolatautunutta. Erityisesti isojen mediatalojen vaalikoneet pitävät tiettyjä kysymyksiä pinnalla julkisessa keskustelussa, ja vaalikoneiden vastauksista kirjoitetaan usein uutisjuttuja.
Jotkin kysymykset toistuvat vaaleista toiseen riippumatta niiden ajankohtaisuudesta. Esimerkiksi suomalaisten ehdokkaiden NATO-intoa on selvitetty 90-luvulta lähtien. Ja toisaalta kaikkia tärkeitä asioita ei voi kysyä, jos tilaa on vain muutamalle kymmenelle väittämälle.
4. Jos ei ole mitään mieltä, ketä vaalikone suosittelee?
Tämä viimeksi mainittu on ehkä vaalikoneiden heikkouksista suurin nuorten osallisuuden asiantuntijan näkökulmasta. Vaalikoneet ovat kätevä tapa tutustua ehdokkaisiin ja selvittää heidän välillään aidosti arvoista juontuvia eroja. Mutta jos tuntuu, ettei tiedä asioista tarpeeksi, tai ei ole ihan varma, on vaalikoneeseen vastaaminen vaikeaa ja tulos voi olla melko satunnainen.
Tämänkin takia nuorisoalan toimijoiden tärkeä tehtävä on tukea nuorta punnitsemaan eri vaihtoehtoja ja keskustella nuorten kanssa vaaleista avoimesti. Vaalikoneiden rinnalla kannattaa katsoa vaikkapa tv-tenttejä ja käydä vaaliteltalla tapaamassa ehdokkaita. Vaalikone auttaa valinnassa, mutta siihen ei kannata varauksetta luottaa.
Heikkouksista huolimatta väitän, että vaalikone kannattaa tehdä, sillä se on tärkeä monille nuorille. Tampereen yliopiston Vaalikoneet 2020 -tutkimushankkeen mukaan vaalikoneita käyttävät eniten nuoret, ja vaalikoneilla on nuorille muihin ikäryhmiin verrattuna suurempi merkitys äänestyspäätöstä tehtäessä.
Nuorisobarometrissä on listattu tärkeimpiä syitä jättää äänestämättä. Merkittävimmäksi syyksi nousi se, ettei nuori löydä itselleen sopivaa ehdokasta tai puoluetta. Ja juuri tuohon ongelmaan vaalikoneet ovat ratkaisu.
Teen työkseni vaaleja – ja mikä sen ihanampaa! Uskon vakaasti demokratiaan ja edustuksellisuuteen tapana päättää yhteisistä asioista. Mutta järjestelmällämme ei ole legitimiteettiä, mikäli nuoret sukupolvet eivät koe sitä omakseen tai pääse siihen mukaan.
Virva Viljanen
Kirjoittaja on Allianssin nuorten osallisuuden asiantuntija, jonka arkipäivää on edistää demokratiakasvastusta ja tukea kaikkien nuorten vaikuttamismahdollisuuksia.