Lahjoitusten merkitys nuorisoalan järjestöjen jatkuvan toiminnan rahoituksessa on kasvussa. Millaisia erityispiirteitä on nuorisoalan järjestöjen lahjoitusten keräämisessä? Keskustelua aiheesta syvennetään myös Allianssin järjestämässä webinaarissa 22.9.2022.
Voiko autettava auttaa järjestöä?
Jäsenmaksuvetoisuus on erityisesti nuorisoalalla huonosti toimiva metodi: jäseneksi sitoutumisen kynnys kasvaa kaikkialla, mutta nuorisoalalla nuori on usein järjestön työn kohde – häneltä ei voida odottaa jäsenmaksua saati lahjoituksia. Monissa muissa järjestöissä jäsenet, vapaaehtoiset ja ylipäätään toiminnassa mukana olevat ovat usein myös lahjoittajia, vaikka heiltä ei pääsääntöisesti pyydetä lahjoituksia.
Vaikka edellä puhutaan rahasta, on myös muita lahjoittamisen tapoja – aikaa, osaamista, sitoutumista ja näkyvyyttä.
Lahjoittajan polku: ensin lähemmäs järjestöä, sitten raha
Useimmissa järjestöissä potentiaaliset lahjoittajat ovat järjestön ulkopuolella olevia ihmisiä, joilla on kiinnostusta järjestön työtä kohtaan. Dilemma on siinä, ettei järjestössä voida tarkasti tietää, keitä he ovat. Niin kutsuttu kylmien kontaktien ostaminen rekisteritoimittajilta on osoittautunut monelle kalliiksi hutilyönniksi: ventovieras ihminen harvoin ryhtyy lahjoittajaksi.
Muiden järjestöjen pitää siis houkutella ihminen ensin lähemmäs, esimerkiksi uutiskirjeen tilaajaksi. Tärkein tavoite on saada järjestöstä kiinnostunut ihminen kertomaan kuka hän on: nimi ja sähköposti riittävät alkuun. Kun yhteystieto on olemassa, voidaan ihmistä pyytää kertomaan mistä hän on kiinnostunut, mistä hän haluaa kuulla ja miten hän kenties olisi valmis osallistumaan. Tästä alkaen on jo mahdollista ryhmitellä kontakteja ja viestiä kiinnostusten kohteiden mukaisesti.
Vasta tämän jälkeen tulee aika pyytää rahalahjoitusta. Yleensä ensin kertalahjoitusta, sitten ehdottaa kuukausilahjoittajuutta – ja kuukausilahjoittajille voi diskreetisti vihjata myös testamenttilahjoituksen mahdollisuudesta.
Lahjoituksen jälkeen lahjoittajaa on syytä kiittää: sillä on suuri vaikutus siihen kuinka todennäköisesti lahjoittaja tekee lahjoituksen uudelleen.
Nuorisoalan järjestöllä on kaksi reittiä
Äsken kuvattu muiden järjestöjen lahjoittajien polku koskee myös nuorisoalaa: toinen kohderyhmä löytyy järjestön ulkopuolisesta suuresta yleisöstä ja tässä kohdin askelmerkit ovat identtiset. Lisäksi nuorisoalalla on aivan erityinen etu – vaikutuspiirissä on suuri määrä eri tavoin osallistuvia ihmisiä. On työntekijöitä, vapaaehtoisia, jäseniä, some-tykkääjiä ja järjestötyön kohteita, autettavia.
Some on oma lukunsa, koska somealustan ylläpitäjä omistaa heidän kontaktitietonsa ja niitä on usein mahdotonta saada järjestön omaan käyttöön. Kaikista muista ihmisistä järjestöllä on jo tieto keitä he ovat tai tieto on ainakin helppo saada. Ja mikä parasta, he tuntevat järjestön ja mitä todennäköisimmin arvostavat sen tekemää työtä.
Vahvin vaikutin lahjoituksen tekemiselle on tutun ihmisen suositus
On hyvä sisäistää, että emme pyydä lahjoituksia suoraan omiltamme, vaan pyydämme heitä pyytämään lahjoituksia, aikaa tai erityisosaamista oman verkostonsa kautta. Vertaisvarainhankinta näyttää vakiintuneen tämän toimintamuodon nimeksi ja variaatioineen sillä on tehty huomattavia lahjoitusvirtoja. Facebookin ”synttärikeräykset” lienevät tutuimpia esimerkkejä.
Järjestön tehtäväksi jää kertoa viestinviejille järjestön toiveesta ja tuottaa jakokelpoista tiivistä, tarinallistettua ja mielellään visualisoitua materiaalia miksi lahjoittaminen on merkityksellistä ja mitä sillä saadaan aikaan. Jos vaan on aikaa, järjestö voi peukuttaa kunkin lahjoittajan tai kirjoittaa lyhyen kiitoksen.
Osaamispankki käyttöön
Jos tiedetään mitä ihmiset osaavat ja mikä heitä kiinnostaa, on järjestön käsissä merkittävä osaamispankki.
Jos järjestöllä on tieto vapaaehtoisistaan ja siitä mitä kukin osaa ja miten kukin haluaa osallistua, voidaan monesti välttää työpanoksen ostaminen ulkopuolelta. Siinä, missä vapaaehtoisia yleisesti näyttäisi motivoivan se, että heiltä kysytään mitä he osaavat ja haluavat, toiminee tämä nuorten kohdalla ihan erityisenä sitouttajana.
Some-vaikuttajan rooli voisi olla yksi mahdollisista osallistumisen tavoista. Kiinnostuneille on syytä järjestää tiivis koulutus siitä, millaisia tavoitteita järjestöllä on viestinnälle, missä ja miten järjestö toivoo sitä tehtävän. Mallikkaasti hoidettuna tässä on oiva mahdollisuus jakaa järjestön viestiä uusille kohderyhmille – vieläpä erittäin kustannustehokkaasti.
Ilkka Harjula
Kirjoittaja on järjestötoiminnan asiantuntija Tietopiiri Oy:ssa ja hänen vahvin järjestötyöpanoksensa vapaa-aikana kohdistuu Cantores Minores -kuoroon ja musiikkiopistoon.
ilkka.harjula@tietopiiri.fi
