Allianssi haki alkusyksystä kolmea Suomen nuorisoalan edustajaa opintomatkalle Japaniin. Kahden viikon matka oli Japanin valtion kustantama, ja se mahdollisti tutustumisen japanilaiseen yhteiskuntaan ja palveluihin. Suomen delegaatioon kuului myös kuusi muuta edustajaa vanhus- ja vammaisaloilta. Kirjoittaja Nana Stenius on yksi kolmesta nuorisoalan edustajasta, jotka matkustivat Japaniin 12.-26. helmikuuta.
– – – – – – – – – – – – – – – – – –
Sain kunnian olla osana Suomen delegaatiota Community Core Leaders Development -ohjelmassa, jonka Japanin valtio toteuttaa vuosittain. Järjestelyistä ja organisoinnista vastaa Center for International Youth Exchange (CENTERYE). Ohjelman tarkoituksena on koota nuorisoalan, vanhusalan ja vammaisalan asiantuntijoita ympäri maailmaa keskustelemaan ja ideoimaan yhdessä japanilaisten ammattilaisten kanssa. Vastavuoroisesti japanilaisia lähetetään yhteistyömaihin vuosittain.
Lähdimme Suomesta Japaniin yhdeksän hengen voimin. Meitä nuorisoalan ammattilaisia matkassa oli mukana kolme, Pia Kautto Jyvässeudun 4H-yhdistyksestä, Antti Rantaniva Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniasta (Xamk) ja minä, eli Nana Stenius, tyttötyön vastaava ohjaaja Helsingin NNKY:n Tyttöjen olohuoneelta. Japanissa vastassa oli paikallisten lisäksi ammattilaisia Saksasta ja Uudesta-Seelannista.
Ajankohtaisia, tärkeitä teemoja
Tiukka aikataulu, lukuisia keskusteluja ja esitelmiä, pukukoodit, sekä suuret tavoitteet – näitä kaikkia ajattelin matkan pitävän sisällään ja niin se pitikin. Lisänä oli kuitenkin ikimuistoisia kohtaamisia, kulttuurien välistä oppimista, nuorista huokuvaa intoa, paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia, sekä ainutlaatuista yhteistyötä.
Matkamme koostui kahdesta osasta. Ensimmäiset viisi päivää vietimme Non-profit Organization management forumissa, jossa jakauduimme kolmeen keskusteluryhmään. Joka ryhmällä oli oma teema, ja osallistujat tulivat eri maista ja ammattialoilta. Keskustelujen aiheet liittyivät tietoturvaan, tekoälyyn ja vuorovaikutukseen sosiaalisessa mediassa. Päivät sisälsivät paljon keskusteluja, yhteistyötä ja pohdintoja. Lopputuloksena jokainen ryhmä tuotti esitelmän, joka esitettiin arvovaltaiselle yleisölle.
Puolivälissä matkaa jakauduttiin ammattialojen mukaan, ja jokainen ryhmä pääsi tutustumaan oman alan työhön eri puolilla Japania. Me nuorisoalan ammattilaiset lähdimme Tottorin prefektuuriin, joka sijaitsee Länsi-Japanissa. Tottorin prefektuuri on Japanin vähiten asutettu alue, joka kärsii ikääntyvästä väestöstä, syntyvyyden laskusta ja nuorten poismuutosta: samoista ongelmista kuin monet kunnat Suomessa. Vastaanotto lentokentällä oli lämminhenkinen rapukeittoineen ja tervetuloa-kyltteineen. Tuli heti tunne, että olemme tulleet paikkaan, jossa ystävällisyys, kohteliaisuus ja lähimmäisestä huolehtiminen ovat vahvoja arvoja.
Yhteisö mukaan arkeen
Tottorin parasta antia oli vierailut paikallisiin järjestöihin sekä tutustuminen alueen nuoriin. Pääsimme tutustumaan Kahokun kylässä sijaitsevaan peruskouluun. Kahokun peruskoulussa on 377 oppilasta, 17 luokkaa ja 36 opettajaa. Koulussa on toiminut vuoden ajan Community school -periaate, joka tarkoittaa sitä, että mukana koulun toiminnassa ja arjessa on kaupungin asukkaista, työntekijöistä ja aktiivisista toimijoista koostuva komitea. Komitea tekee vahvasti yhteistyötä koulun rehtorin kanssa. Rehtori ei ole yksin vastuussa koulua koskevista päätöksistä, vaan hänellä on taustalla komitean tuki. Tulokset vuoden ajalta ovat olleet innostavia: opettajista on tullut avoimempia ja rohkeampia uusia ideoita kohtaan, ja oppilaista on tullut itsevarmempia. Komitea ja muut alueen aikuiset järjestävät koulussa erilaisia tapahtumia, esimerkiksi lukuhetkiä, pelipäiviä, aamunavauksia, nuorimpien oppilaiden kotiin saattamista ja yhteisöllisiä projekteja. On hienoa, että lapset ja nuoret näkevät, että koulun arjessa on mukana tuttuja aikuisia alueelta. Kommunikointi yhteisön kanssa vahvistaa turvallisuutta ja lisää kunnioitusta kotialuetta kohtaan. Vapaaehtoiset aikuiset jakavat sukupolvien välistä iloa. Vierailu Kahokun peruskoulussa herätti ajatuksen, voisiko Suomessakin toimia Community school -periaatteeseen pohjautuva koulu?
Ikura No Sato -järjestö on yksi esimerkki järjestöstä, joka pyrkii tukemaan syrjäytyneitä hikikomori-nuoria. Hikikomori on Japanissa käytetty termi kuvaamaan nuoria, jotka ovat sosiaalisesta elämästä poisvetäytyneitä. He eivät käy koulussa tai töissä, eivätkä he koe sosiaalista kanssakäymistä mielekkäänä. Ikura No Sato pyrkii edistämään hikikomori-nuorten työllistymistä maatalous- ja metsätöitä hyödyntäen. Mekin pääsimme vierailun aikana hakkaamaan halkoja Fiskarsin kirveellä. Vierailumme ajan paikalla oli myös kolme nuorta, jotka ovat mukana Ikura No Sato:n toiminnassa. Oli hienoa kuulla heiltä, että järjestön avulla he ovat alkaneet pitämään itsestään huolta ja keskustelemaan muiden kanssa. Kaksi heistä on työllistynyt. Järjestö tavoitteli enemmänkin yksilölle merkityksellisiä saavutuksia, kuin määrällisiä tuloksia.
Oma suosikkini Tottorissa oli iltapäivä paikallisten nuorten kanssa With You Tsubasa -järjestön luotsaamana. Meidät oli kutsuttu Nanbun kaupungintalolle, jossa vastassa oli (TV-kameroiden lisäksi) joukko 15-20 -vuotiaita nuoria. With You Tsubasa järjestää retkiä ja aktiviteettejä nuorille ja nuorten kanssa. Pääsimme tekemään paikallisia herkkuja, sakura mocheja, joihin vaadittiin jokaisen panosta. Nuorista välittyvä rohkeus oli ihailtavaa. Heitä varmasti jännitti englannin puhuminen ja vieraiden kanssa toimiminen, mutta alun ujostelun jälkeen juteltiin jo tulevaisuudesta, unelmista ja haaveista. Valtavan arvokkaita kohtaamisia meille, nuorisoalan ammattilaisille, mutta varmasti arvokkaita kohtaamisia myös nuorille, tuleville ammattilaisille.
Kiitollisuus, kunnioitus ja korkeat tavoitteet
Matkan ensimmäisenä päivänä saimme kuulla luennon nuorisotyöstä ja nuorten hyvinvoinnista Japanissa. Iso ero nuorisotyössä Japanin ja Suomen välillä on nuoren määritelmä. Kun Suomessa nuori on alle 29 -vuotias, niin Japanissa nuoreksi mielletään alle 39 -vuotiaat. Koulu on suurin nuorisotyötä tarjoava taho, eikä nuoriso-ohjaaja nimikettä oikein tunneta. Kasvatustyö mielletään pääsääntöisesti koulun ja vanhempien tehtäväksi. Arki kouluissa on hyvin tavoitteellista ja iltapäiviksi lapset siirtyvät ”after-school clubeihin”. Iltapäivisin järjestettävät kerhot voivat olla esimerkiksi jalkapalloa, viulunsoittoa, teatteriryhmää, kuoroa. Kerhot ovat lapsille vapaa-aikaa, mutta ne saattavat olla varsin kilpailuhenkisiä. On hyvinkin tavanomaista, että vanhemmat tekevät päätöksen siitä, mihin kerhoon lapset menevät
Japanilaisista nuorista 45,8 % kokee olevansa tyytyväisiä itseensä, kun luku esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa on 74,4 %. Matkan aikana tuli pohdittua paljon siitä, miksi japanilaisten nuorten tyytyväisyys itseä kohtaan on niin vähäistä. Huomasimme, että Japanissa tavoitteet elämässä ja sen onnistumisessa ovat korkealla. Koulussa tulee pärjätä ja elämässä suoriuduttava. On löydettävä vakituinen työ, parisuhde ja perustettava perhe. Tavanomaista on, että naiset jäävät lasten kanssa kotiin, jolloin heidän kouluttautumistaan ei pidetä yhtä tärkeänä kuin miesten kouluttautumista.
Kun Suomessa ajatellaan kuinka yhteisö pystyisi tukemaan parhaiten yksilöä oman kasvun ja kehityksen tukemiseksi, niin Japanissa kulttuuri on päinvastainen. Lähtökohtaisesti mietitään sitä, kuinka yksilö pystyy olemaan paras mahdollinen yhteisölle. Tämä erilainen ajatustapa nousi esille useaan otteeseen. Yhteisön voima on valtava ja esimerkiksi Kahokun Community school on siitä oiva esimerkki. Yhteisö luo turvaa ja sen avulla voi saavuttaa tuloksia, joihin yksilö ei pysty. Jos yksilö ei kuitenkaan löydä yhteisössä itselleen sopivaa paikkaa tai kokee, että hän ei ole tarpeeksi hyvä tyydyttämään yhteisön tarpeita, niin syrjäytymisriski kasvaa.
Osallisuudesta puhuttiin paljon. Kun Suomessa osallistavaa työotetta voidaan pitää jo lähes itsestäänselvyytenä, niin Japanissa se ei vielä tunnu olevan osana arkea. Osallisuuden määritteleminen ei myöskään ollut helppoa, sillä nuorisotyö mielletään niin eri tavoin. Se, että nuoret eivät ole aktiivisesti vaikuttamassa itseään koskeviin päätöksiin, ei ainakaan vahvista nuorten kokemusta aktiivisesta kansalaisuudesta.
Kunnioitus, kiitollisuus ja yhteisö ovat kuitenkin niitä arvoja, jotka matkasta jäivät päällimmäisenä mieleen. Nuorista, joita tapasimme, välittyi vilpitön arvostus toisia nuoria ja aikuisia kohtaan. Ammattilaiset, joiden kanssa työskentelimme, puhuivat painavia sanoja yhteisön merkityksestä. Käytiin lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja nuorisotyön merkityksestä, eri maiden periaatteista ja toimivista käytännöistä. Vaikka erojakin maiden välillä oli, niin yhdessä asiassa löysimme yhtäläisyyden Japanin, Saksan, Uuden-Seelannin ja Suomen välillä: meidän ammattilaisten tavoitteena on olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa ihan jokaisella on turvallista kasvaa ja mahdollista löytää oma paikkansa.
Nana Stenius
Kirjoittaja on tyttötyön vastaava ohjaaja Helsingin NNKY:n tyttöjen olohuoneella.