Ilmasto, opintovelka, oikeusjärjestelmä, aseet, äärioikeisto ja verotiedot. Näistä ja monesta muusta asiasta on Yhdysvaltojen tulevat vaalit rakennettu. Tiistaina 3. marraskuuta USA valitsee presidentin, senaatin, edustajahuoneen ja tuhannet muut poliittiset virkailijat valtavassa kaaoksessa. Nuorten kannalta nämä ovat kohtalonvaalit, sekä paikallisesti että liittovaltion tasolla.
Yhdysvalloissa nuorten äänestysinto on perinteisesti ollut matala. Vuonna 2016 vaaleissa arviolta 50 % äänesti ikäluokassa 18–29, samalla kun koko väestön osalta prosenttiosuus oli noin 60 %. Nuoret ovat perinteisesti moninaisempi äänestäjäkuntana, ja äänestäjien taustat vastaavat huomattavan hyvin sen ikäisen väestön taustoja myös. Tästä huolimatta Yhdysvaltojen politiikka ei ole nuorisoystävällistä, ehdokkaat ovat perinteisesti vanhoja, hyvin usein valkoihoisia ja myös miehet ovat reilusti yliedustettuna. Mitä paikallisemmalle tasolle tullaan, sitä monipuolisempia ehdokkaat kuitenkin ovat.
Yhdysvaltojen vaalit ovat tärkeät sekä paikallisesti että myös muille ympäri maailman. On kriittistä, että Yhdysvaltojen presidentti toimii aktiivisesti esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan, sillä Yhdysvallat kuuluu maailman suurimpiin päästömaihin. Yhdysvallat eroaa Pariisin ilmastosopimuksesta 4. marraskuuta, ja kurssin kääntämiseksi varsinkin nuoret ovat aktivoituneet. Tässä isona roolimallina on toiminut ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg. Hänen kädenjälkensä näkyy ilmastoliikkeessä Yhdysvalloissa, ja hänen esimerkillinen aktivisminsa yhdessä satojentuhansien nuorten kanssa on nostanut ilmaston tärkeäksi vaaliteemaksi.
Nuoret ovat osoittaneet turhautuneisuuden sekä kaduilla että myös vaaliuurnilla tänä vuonna. Ennakkoäänestys on ennätysvilkasta jo muutama päivä ennen vaaleja, ja moni näistä äänistä on tullut nuorilta. Turhautuneisuus koko poliittiseen järjestelmään vaikuttaa enemmän ja enemmän osallisuuden rapautumisena, käytännössä kaikissa ikäryhmissä. Kysymykset, kuten miksi kummatkin suurten puolueiden ehdokkaat ovat yli 70-vuotiaita, eivät ole epätavallisia. Samalla nuorten aktiivisuus esivaaleissa on todella marginaalista. Poliittinen järjestelmä ei kannusta nuoria osallistumaan, ja keskittää valtaa iäkkäämmille yhä aktiivisemmin. Myös nuorten sosio-ekonominen ahdinko maanlaajuisesti asettaa rajat osallisuudelle, eikä näihin asioihin kiinnitetä huomiota vaaleissa.
Ensi tiistain vaalitulos näyttää Yhdysvaltojen suunnan maailman poliittisena johtajana. Yhdysvallat on aktiivisesti luopunut tästä roolista viimeisen neljän vuoden aikana, antaen lisää valtaa Venäjälle ja Kiinalle. Nuorten kannalta on kriittistä seurata, miten moni nuori ehdokas valitaan poliittiseen virkaan ja saako ilmastoliike, aseiden rajoittaminen, opintolainojen hyvitys, oikeusjärjestelmän uusiminen ja sosiaaliturvan parantaminen enemmän kannatusta. Tässä ei ole vain USA:n tulevaisuudesta kyse, vaan laajemmin länsimaiden kohtalon hetket käsillä.
Nicholas Kujala
Kirjoittaja on Allianssin kansainvälisen nuorisopolitiikan ryhmän jäsen, joka on äänivaltainen Wisconsinin osavaltiossa.